Kulttuuri

Ian Garnerin tällä viikolla ilmestynyt tietokirja kertoo, miten jo lapsista muokataan putinisteja.

Loistavan Tottelemattomat-sarjan kirjoittaja uusiutuu täysin uuden Takamailla-sarjan ensimmäisessä osassa.

Joni on kiinni ajankohtaisissa aiheissa, mutta maistuu rutiinityöltä.

Kapitalistisen talousjärjestelmän varjopuolet ovat käyneet viime aikoina entistä ilmeisemmiksi, mutta sitä ei ole silti kyetty haastamaan. Hiljattain menehtynyt yhdysvaltalainen sosiologi Erik Olin Wright etsi talouspoliittisen siirtymän siemeniä antikapitalististen liikkeiden monimuotoisuudesta.

Maailma palaa ja tulvii, fasismin yö sarastaa, köyhiä köyhdytetään ja rahat hupenevat hiljalleen myös keskiluokan pankkitileiltä. Totisesti elämme synkkää aikaa.

Mikael Hjorthin ja Hans Rosenfeldtin ote on väsähtänyt uusimmassa dekkarissa Syyllisyyden taakka.

Kolmiosaisen sarjan jokainen osa on ilahduttavan erilainen.

Entinen poliisi ja nykyinen vakuutustutkija osaa yhdistää asiantuntemukseensa vetävän ja kaikista muista poikkeavan tyylin.

Nuorisokuvaus nousee Kostossa etualalle.

Pihtiotteessa kaikkea on liikaa paitsi jännitystä.

Kerran uransa päättänyt menestyskirjailija kirjoitti elämänsä parhaat teokset ja sijoitti ne Norrbotteniin.

Hautalehto-dekkarit ovat sujuvaa käyttöviihdettä.

Reykjavik on johtolankojen varassa etenevä vanhanaikainen, mutta ei vanhahtava rikostarina. Rinnalla kulkee kaupungin muuttuminen 1980-luvun puolivälissä.

Satu Taskiselle kirjoittaminen on filosofiaan kietoutunutta ajattelemista.

Antti Tuomaisen Palavat kivet maistuu välityöltä.

Karin Smirnoffin kirjoittama jatko-osa tuntuu trilleriparodialta.

Lilja Sigurdardóttirin dekkarit ovat tavanomaisia ja tylsiä.

Tutkija kirjoittaa omankin sukunsa historiaa. Teoksessa lainatut vainottujen kirjeet ja valokuva-aineisto nostavat tietoteoksen uudelle tasolle.

Karoliina Timonen antaa äänen fiktiohenkilölle, josta aikanaan supersuosittu kirjailija loi yhdenlaisen kuvan.

Kaikkien aikojen dekkarikarusellissa riittää värikkäitä tyyppejä ja yliampuvia käänteitä, mutta on siinä asiaakin.

Hurjavauhtisessa teoksessa Venäjän kosto Suomelle on vain yksi juonikuvio.

Ådalen-sarja on enemmän kuin joukko rikosromaaneja. Siinä yhdistyvät alueen teollinen menneisyys, hyvät henkilökuvat ja poliittiset teemat.

– Sitä on mahdotonta kieltää, ettenkö olisi auteur: mulla on yksi tietty tyyli – tai useampi tunnistettava tyyli – joita olen jääräpäisesti noudattanut 40 vuotta tai yli, elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki sanoo KU:n haastattelussa.

Rivimiesten kokemuksien ohella teoksen suola on kahden kenraalin henkien taisto.

Vapahtajan juonikuviot ovat kutkuttavan monihaaraiset ja teos on jälleen kirjoittajansa paras.

Risto Isomäki avaa uudessa kirjassaan syitä suomalaisten kansalaisliikkeiden menestykselle ja tarjoaa samalla aineksia nykyisten liikkeiden järjestäytymistä koskevaan pohdintaan. 1980- ja 1990-lukujen liikkeet edistivät ratkaisevasti suurten kehitysapu- ja luonnonsuojeluhankkeiden toteutumista.

Yhä useamman jännityskirjailijan sairastama jatko-osatauti heikentää pätevän teoksen lopputulosta.

Kjell Westö karttoi kauan romaania hänelle hyvin yksityisestä aiheesta – kirjailijan molemmat isoisät kaatuivat talvi- ja jatkosodassa. Sen vuoksi Molly & Henry -romaanista tuli hänen tähän asti raskaimmin koetteleva työnsä.

Joel Karppanen löysi aiheen Suomi-trilogian päätösosaansa Wolt-ruokaläheteistä.

Kirja on kuin loputtomiin jatkuvan tv-sarja yksi kausi, jossa tarina alkaa keskeltä ja loppuu kesken.

Kuvaus rikollisesta eläinbisneksestä on kuitenkin asiantuntevaa.

Hiphopin parista ponnistavalla nuorella artistilla on upea ääni, terävä kynä, ällistyttävä lavakarisma – ja periaatteita.

Ville-Juhani Sutisen uusi kirja sanallistaa ristiriitaista luontosuhdettamme. Kirjailija kehottaa ihmisiä luopumaan maailmanlopun odottamisesta ja tunnustamaan, että elämme jo nyt raunioiden keskellä.

Vladimir Vysotskin vapautta puolustanut taide on ajankohtaisempaa kuin kenties koskaan.

Naisen tie taiteilijaksi oli 1800-luvulla vaikea, ja uralle päästyäkin esteitä riitti murrettaviksi.

Ylikomisario Petri Kangas jatkaa poliisien tuloa rikoskirjallisuuden pariin.

Anna Soudakova kirjoitti vanhempiensa nuoruudesta vivahteikkaasti ja aistivoimaisesti. Se merkitsi samalla surutyötä ja hyvästijättöä.

Tanssitaiteilijat tutkivat, miten luokkatausta vaikuttaa ruumiillisuuteen ja kirjoittivat siitä, millaista on olla duunarina tanssin kentällä.

Väinö Linnan suurta romaania tulkitaan osaavasti Pyynikin kesäteatterissa – ei suurin muutoksin, mutta taitavin roolisuorituksin.

Ellei sade lakkaa lähtee liikkeelle vasemmistoliiton kansanedustajan kuolemasta, josta SKDL-taustainen suojelupoliisin etsivä kiinnostuu.

Kakkosdekkari Häkkilinnuissa riittää jännitystä, toimintaa ja yhteiskunnallisia havaintoja.

Viini palaa on parhaimmillaan kuvatessaan ilmastokriisin kärjistymistä.

Ari Wahlstenin uusimmassa on kaikuja Jerry Cottonista.

Vavahduttava kokonaisuus on merkkipaalu suomalaisessa rikoskirjallisuudessa. Tulevaisuudessa sitä pidetään klassikkona.

Rokkijutut elävöittävät muuten liian tavanomaista dekkaria.

Osaavaksi kirjailijaksi osoittautunut rikosylikonstaapeli kuvaa kenttämiehiä ja -naisia työssä ja vapaa-ajalla.