Maailman ruokajärjestelmä työllistää enemmän ihmisiä kuin mikään muu talouden ala. Samalla sen työntekijät joutuvat laajamittaisen hyväksikäytön kohteiksi, kertoo kestävien ruokajärjestelmien kansainvälisen asiantuntijapaneelin IPES-Foodin tuore raportti.
Lokakuun alussa julkaistun raportin mukaan ruoan tuotannossa, jalostuksessa, kuljetuksessa ja myynnissä työskentelee yli 1,4 miljardia ihmistä.
Raportin keskeinen havainto on karu: ruokajärjestelmässä käytetään hyväksi enemmän työntekijöitä kuin millään muulla talouden alalla. Hyväksikäyttö ei ole sattumaa, vaan osa järjestelmän toimintatapaa. Työvoimakustannukset pyritään pitämään mahdollisimman pieninä, jotta yritysten voitot kasvaisivat.
Hyväksikäyttö ulottuu koko ruokaketjuun
Elintarvikealan työntekijät jäävät usein näkymättömiin. He kärsivät alhaisista palkoista, palkkojen maksamatta jättämisestä, pakkotyöstä, ihmiskaupasta, syrjinnästä, seksuaalisesta väkivallasta ja vaarallisista työoloista. Lisäksi he jäävät usein sosiaaliturvan ulkopuolelle, raportti kertoo..
Ongelmat eivät rajoitu pelloille ja maatiloille. Hyväksikäyttöä esiintyy ruokaketjun jokaisessa vaiheessa maataloustyöntekijöistä, kalastajista ja teurastamojen henkilökunnasta lähettikuljettajiin, ravintoloiden ja supermarkettien työntekijöihin sekä kotitaloustyöntekijöihin.
Kaikkein heikoimpaan asemaan joutuvat usein siirtolaiset, naiset, pakolaiset ja rodullistetut työntekijät. He päätyvät muita useammin huonoimpiin työoloihin, mutta epäkohtiin puuttuminen voi maksaa heille työpaikan.
Seurauksena voi olla myös karkotus maasta tai joutuminen työnantajien mustalle listalle.
IPES-Foodin toisen puheenjohtajan Olivier De Schutterin mukaan raportin hätkähdyttävimpiä havaintoja on hallitusten kaksinaismoralismi siirtotyöläisiä kohtaan.
Monet maat ovat riippuvaisia ulkomaisesta työvoimasta etenkin hedelmien ja vihannesten viljelyssä. Silti siirtotyöläisille myönnetään usein vain lyhytaikaisia oleskelulupia kausityötä varten.
– Heihin kohdistuvaa hyväksikäyttöä ja kaltoinkohtelua olisi mahdotonta kuvitella maan omien kansalaisten kohdalla. He asuvat huonoissa oloissa, saavat palkkaa, jolla hädin tuskin tulee toimeen, ja työskentelevät usein vaarallisissa olosuhteissa, De Schutter sanoo.
Hänen mukaansa siirtotyöläisiä pidetään usein ammattitaidottomina, minkä vuoksi heitä kohdellaan toisen luokan työntekijöinä.
Heillä on myös vain vähän yhteyksiä työskentelymaan paikallisiin yhteisöihin. Siksi he uskaltavat harvoin valittaa kokemastaan hyväksikäytöstä.
De Schutterin mukaan järjestelmä muistuttaa ihmiskauppaa. Erona on vain se, että toiminta on laillista ja viranomaiset jopa kannustavat siihen.
Biljoonien eurojen ala maksaa köyhyyspalkkoja
Ruokajärjestelmässä liikkuvat valtavat rahasummat, mutta sen työntekijöiden palkoissa tämä ei näy.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n mukaan maailman maataloustuotannon bruttoarvo on hieman yli 4,5 biljoonaa euroa. Maailmanpankki puolestaan arvioi maatalouden tuottaman arvonlisäyksen olevan noin 2,9 biljoonaa euroa.
Koko maailman ruokajärjestelmän arvoksi arvioidaan yli 7,2 biljoonaa euroa.
Silti ruokaa tuottavat ja markkinoivat ihmiset joutuvat usein elämään palkoilla, jotka eivät riitä kunnolliseen toimeentuloon.
De Schutterin mukaan työntekijöiden asemaa heikentää kolme toisiinsa kytkeytyvää ongelmaa.
Ensimmäinen on lainsäädännön puutteellisuus. Vähimmäispalkkaa ja työaikoja koskevat säännökset eivät ulotu kaikkiin työntekijöihin.
Toinen ongelma on lakien heikko valvonta. Kolmas liittyy työntekijöiden järjestäytymiseen, jota vaikeutetaan monissa maissa. Ammattiliittojen toimintaa saatetaan jopa tukahduttaa.
– Hallitukset katsovat usein, ettei työlainsäädäntö koske epävirallisesti työskenteleviä ihmisiä eikä työsuojeluviranomaisilla ole heidän kohdallaan mitään tehtävää, De Schutter sanoo.
Hänen mielestään ajatus on järjetön.
– Se on sama kuin väittäisi, ettei liikennesääntöjä tarvitse noudattaa, jos ei ole ajokorttia.
De Schutter muistuttaa, että kansainvälinen ihmisoikeuslainsäädäntö edellyttää työntekijöiden perusoikeuksien turvaamista myös epävirallisessa työssä.
Työnantajia pitäisi kannustaa rekisteröimään työntekijänsä virallisesti. Näin epävirallisen työvoiman käyttäminen ei olisi taloudellisesti kannattavaa, vaan työntekijöiden palkkaaminen laillisiin työsuhteisiin olisi houkuttelevampaa.
– Epäoikeudenmukaiset työsuhdejärjestelyt, pimeä ja epävarma työ tekevät työntekijöistä entistä haavoittuvampia, De Schutter sanoo.
Hän arvostelee hallituksia siitä, että ne mahdollistavat hyväksikäytön lainsäädännöllä.
– Hallitukset sallivat hyväksikäytön suoraan säätämällä poikkeuksia, jotka jättävät elintarvikealan ja maatalouden työntekijät palkkoja, työturvallisuutta ja ammatillista järjestäytymistä koskevien perusoikeuksien ulkopuolelle.
Raportin mukaan miljoonat työntekijät jäävät vaille suojaa myös maissa, joissa työntekijöiden oikeudet on kirjattu lakiin. Syynä ovat viranomaisvalvonnan puutteet ja epävirallisen työn yleisyys.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat siirtotyöläiset. He ovat nykyiselle ruokajärjestelmälle välttämättömiä, mutta joutuvat muita useammin työpaikoilla tapahtuvan hyväksikäytön, palkkojen maksamatta jättämisen ja pakkotyön uhreiksi.
Myös työtapaturmien ja työperäisten kuolemien riski on heidän kohdallaan suuri.
Ilmastonmuutos tekee työstä entistä vaarallisempaa
Ilmastonmuutos heikentää työntekijöiden ennestään vaikeaa asemaa.
– Maataloustyöntekijät joutuvat jo nyt tekemään raskasta työtä pienillä palkoilla ja altistumaan myrkyllisille torjunta-aineille. Nyt ilmastonmuutos lisää kuumuutta ja tekee työstä entistä vaarallisempaa, IPES-Foodin asiantuntija Mamadou Goïta sanoo.
Goïtan mukaan monet hallitukset eivät huolehdi edes perusasioista työntekijöiden turvallisuuteen liittyvistä asioista.
Työntekijöille ei välttämättä taata mahdollisuutta päästä varjoon, pitää lepotaukoja tai saada juomavettä.
– Ruokamme tuottavien ihmisten ei pitäisi joutua vaarantamaan terveyttään tai henkeään ansaitakseen elantonsa, Goïta sanoo.
Äärimmäisen kuumuuden ja kuivuuden seurauksia arvioidaan tavallisesti menetettyjen satojen perusteella. Vähemmälle huomiolle jäävät vaikutukset ihmisiin, jotka työskentelevät pelloilla.
Maailmassa on noin 928 miljoonaa maataloustyöntekijää. Raportin mukaan kuumuuden aiheuttama rasitus on heidän yleisin terveysuhkansa.
Liiallinen kuumuus voi aiheuttaa huimausta, oksentelua ja uupumusta. Pahimmillaan seurauksena voi olla lämpöhalvaus tai munuaissairaus.
Yhdysvalloissa maataloustyöntekijöiden riski kuolla kuumuuden aiheuttamaan rasitukseen on 35-kertainen muiden alojen työntekijöihin verrattuna.
Afrikan, Amerikan mantereiden ja Etelä-Euroopan maatalousalueilla on nykyisin vuosittain jopa 50 vaarallisen kuumaa päivää enemmän kuin 1970-luvulla.
Afrikassa peräti 93 prosenttia työntekijöistä altistuu vaaralliselle kuumuudelle. Suurin osa heistä työskentelee ruokajärjestelmässä.
Kuumuus ei ole ainoa uhka. Työntekijät joutuvat yhä useammin kohtaamaan myös ankaria sääilmiöitä ja maastopalojen myrkyllistä savua.
Samaan aikaan suuryritysten kasvava valta heikentää työntekijöiden asemaa. Yritykset pyrkivät painamaan palkkoja alas, heikentämään työntekijöiden mahdollisuuksia neuvotella työehdoistaan ja siirtämään toiminnan riskejä työntekijöiden kannettaviksi.
Raportin mukaan tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että osakkeenomistajien tuotot asetetaan ihmisarvoisen työn edelle.
Myös teknologian kehitys tuo mukanaan uusia ongelmia. Verkkoalustojen kautta tehtävä keikkatyö, automaatio, algoritmeihin perustuva työnjohto ja työntekijöiden valvonta eristävät työntekijöitä toisistaan, lisäävät tuottavuuspaineita ja työtapaturmia sekä heikentävät heidän neuvotteluvoimaansa.
Työntekijät vaativat oikeuksiaan
Raportissa esitetään viisi keskeistä parannusta, jotka edellyttävät sekä poliittisia päätöksiä että nykyisten valtasuhteiden uudistamista.
Ensinnäkin työntekijöiden vaikutusvaltaa on vahvistettava tukemalla ammattiliittoja ja laajentamalla mahdollisuuksia neuvotella työehdoista kollektiivisesti.
Toiseksi elintarvikealan ja maatalouden työntekijöitä koskevat poikkeukset työlainsäädännössä on poistettava.
Kolmanneksi siirtotyöläisille on taattava yhdenvertaiset oikeudet muiden työntekijöiden kanssa.
Raportin mukaan siirtolaisia kriminalisoivista käytännöistä on luovuttava. Samoin on purettava viisumijärjestelmät, joissa työntekijän oleskeluoikeus riippuu tietystä työnantajasta.
Työntekijöiden oikeuksien ja sosiaaliturvan on oltava samat riippumatta heidän oleskeluluvastaan.
Raportissa vaaditaan myös yritysten vallan rajoittamista. Yritykset on saatettava vastuuseen työvoiman hyväksikäytöstä koko niiden toimitusketjussa. Pysyvä muutos edellyttää ennen kaikkea vallan ja taloudellisen hyödyn jakautumisen muuttamista.








