Presidentti Sauli Niinistöä mukaillen voi todeta: pääministeri on pitänyt puheen.
Britannian uusi pääministeri Andy Burnham astui syyskuun lopulla työväenpuolue Labourin puoluekokouksessa lavalle ja räjäytti niin sanotusti pankin.
Puheessaan Burnham lupasi kääntää politiikan suunnan. Hänen hallituksensa aikoo peruuttaa Margaret Thatcherin perinnöksi jääneet yksityistämiset ja kansallistaa maan vesi-, energia- ja asuntosektorin. Lisäksi Britannian hallitus suunnittelee kansallisen hoivapalvelun perustamista.
Burnhamin hallitus kaavailee myös vaalijärjestelmän uudistamista suhteellisempaan suuntaan ja ottaa askeleita Britannian lähentymisestä EU:n suuntaan. Unionin jäseneksi palaamista ei Burnham sulkenut pois.
Suurin pommi Burnhamin puheessa oli maan eläkejärjestelmän uudistaminen. Tähän asti britten eläkkeet ovat nousseet joka vuosi niin sanotun “triplalukon” kautta: joko inflaation tai palkkaratkaisujen mukaisesti, tai aina vähintään 2,5 prosenttia. Tämän triplalukko-indeksisuojan Burnhamin hallitus aikoo poistaa.
Burnhamin puhe suututtaa todennäköisesti varsinkin varttuneemmat britit ja eläkeläiset, jotka äänestivät maan EU-eron puolesta 2016. Uudella ohjelmallaan hän kuitenkin saattaa saada paljon kannatusta varsinkin nuoremmilta sukupolvilta, jotka ovat saaneet politiikalta vain talouskuritusta ja näköalattomuutta.
Burnham toimii samalla esimerkkinä Suomelle. Tällä vaalikaudella on nähty, että myös Suomessa suuntaa on mahdollista kääntää. Petteri Orpon oikeistohallitus on muuttanut Suomea enemmän kuin yksikään hallitus viimeisen 20 vuoden aikana. Muutoksen suunnasta voi sitten olla monta mieltä.
Jos vasemmisto pääsee Suomen seuraavaan hallitukseen, ei pieni näpertely riitä. Muutoksen pitää näkyä ja ennen kaikkea tuntua ihmisten arjessa. Muuten voi olla varma, että ihmiset pettyvät.
Nykyisen hallituksen päätösten peruminen ei ole radikaali päätös. Se on enemmän pahasti rikkoutuneen koneen asetusten palauttamista, mikä ei pitkälle vie.
Voitto Burnhamin uhkapelissä tarkoittaisi Britannian tulevaisuususkon palautumista. Epäonnistuminen taas tarkoittaisi sitä, että vasemmisto menettäisi lopullisesti uskottavuutensa.
On helppo sanoa, että on epäreilua verrata Britanniaa ja Suomea. Osa Burnhamin radikaaleiksi kutsutuista muutoksista on itse asiassa melko laimeaa sosialidemokratiaa.
Tärkeintä on se, että Burnham lupaa toteuttaa yhteiskunnassa muutoksen. Hän ottaa samalla ison riskin. Uhkapelitermein voisi sanoa, että kaikki Andy Burnhamin pelimerkit on laitettu punaiselle, ja ruletti on pyörähtänyt käyntiin. Voitto Burnhamin uhkapelissä tarkoittaisi Britannian tulevaisuususkon palautumista. Epäonnistuminen taas tarkoittaisi sitä, että vasemmisto menettäisi lopullisesti uskottavuutensa.
Mutta jos pelkää epäonnistumista, ei mitään voi yrittää. Andy Burnhamilla ei ole juurikaan menetettävä, joten riski voi kannattaa. Nyt ei pelata kädenlämpöisellä kolmastieläisyydellä. Monella tapaa Burnham voi nyt toteuttaa sen, mitä labour olisi halunnut Jeremy Corbynin aikakaudella tehdä.
Takaisin Suomeen. Täällä monipuoluehallitus joutuu tekemään kompromisseja, mutta se ei voi kelvata tekosyyksi.
Muutokset eivät saa jäädä oikeistohallituksen muutamien päätösten perumisen tasolle. Koska jos ne jäävät, tulee pettymys vasemmistossa olemaan iso.
uutiskirje 
