Nimimerkki Aamos Honka on ajankohtaisuuden ytimessä myös kolmannessa trillerissään Viimeinen vyöhyke. Sen aiheina ovat Yhdysvaltain Grönlantiin kohdistama uhka ja käsistä karkaavan tekoälyn vaarat.
Asemansa takia nimimerkillä kirjoittava Honka debytoi viime vuonna kahdella erinomaisella jännityskirjalla, jotka tuntuivat valitettavan ja häiritsevänkin tosilta. Eihän se mikään ihme ole, koska hän työskentelee itse tiedustelualalla eikä siksi kirjoita oikealla nimellään.
Ensimmäisissä trillereissään Honka kuvasi Kiinan ja Venäjän aiheuttamia uhkakuvia. Maailma on nyt sellainen, että Suomen tärkein liittolainen Yhdysvallat on samalla lailla arvaamaton ja vaarallinen. Konkreettisimmin vaara on kohdistunut Grönlantiin ja sitä kautta Naton uskottavuuteen.
Suurimmalta osalta Grönlantiin sijoittuu myös Viimeinen vyöhyke. Suomalainen startup-yhtiö IceCore AI tutkii Grönlannissa sijaitsevasta tukikohdastaan käsin arktisen alueen tapahtumia ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia mullistavan tekoälyn avulla. Alue kiinnostaa kaikkia suurvaltoja sen geopoliittisen merkityksen ja jään alla piilevien harvinaisten metallien takia.
Kun kaksi IceCoren suomalaista johtajaa kuolee tukikohdassa oudolla tavalla, asiaa tutkimaan lähetetään edellisistä osista tutut sotilastiedustelun Janne Peura ja suojelupoliisin Laura Vesterinen, jotka ovat myös toistensa rakastavaiset.
Viimeisen vyöhykkeen alussa on turhan perusteellista tietoteknistä jargonia, mutta kunnolla käyntiin päästessään siitä sukeutuu klaustrofobinen trilleri Alistair MacLeanin Jääasema Zebran hengessä. Mieleen tulee myös Ridley Scottin klassinen kauhuelokuva Alien ja sen mainoslause ”avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi”. Ei kuule Grönlannin jäätikön myrskyssäkään.
Noissa mainituissa teoksissa tappavia olivat toiset ihmiset ja avaruusötökkä. Viimeisessä vyöhykkeessä uhka on vaikeammin hahmotettava itseään puolustava tekoäly. Enää se ei ole scifiä niin kuin tässäkin kirjassa mainituissa Terminator-elokuvissa. Ei ole monta viikkoa siitä, kun suurten tekoäly-yhtiöiden johtajat varoittivat, että ihmistä älykkäämmäksi kehittyvä tekoäly voi karata hallinnasta. Tekoäly-yhtiö Anthropicin entinen johtava tutkija Jacob Coxon varoitti vain muutama viikko sitten siitä, että tekoäly voi tappaa koko ihmiskunnan kymmenen vuoden sisällä.
Aamos Hongan kirjassaan esittämä skenaario on hurja, mutta alan sisältä tulee jo hurjempia. Ajan riento on sellainen, että todellisuus tuppaa ohittamaan mielikuvituksessaan kauheita kuvittelevan kirjailijan oivallukset.
Honka on Viimeisessä vyöhykkeessä samoilla jäljillä kuin kollega Helena Immonen elokuussa ilmestyneessä Pronssiyössä. Suurvallat käyvät kamppailua arktiksesta, mutta Yhdysvallat on suorin uhka Grönlannille. Kirjojen ilmestymisten välissä Yhdysvallat ja Tanska tekivät diilin, jonka pitäisi rauhoittaa tilanne. Viimeisen vyöhykkeen teho ei siitä himmene. Yhdysvaltain umpihullu presidentti voi milloin tahansa saada mitä tahansa päähänsä.
Hongalla on tämän lisäksi yksi jokerikortti, joka Immoselta puuttuu: amerikkalaisten äärikristittyjen vaikutus maan politiikkaan. Jälkisanoissaan Aamos Honka kirjoittaa, että kirjassa mainittu NAR-liike eli New Apostolic Reformation on todellinen. Sen tavoitteena on rakentaa maan päälle Yhdysvaltoihin jumalan valtakunta. Tässä tarkoituksessa sen jäsenet ottavat haltuunsa avainpaikat maan politiikassa, koulutuksessa, mediassa, liike-elämässä ja niin edelleen.
Ehkä tämä todellinen liike on Viimeisen vyöhykkeen pelottavinta antia. Se myös selittäisi sitä, miksi Yhdysvaltain on niin vaikea painostaa Venäjää lopettamaan sotansa Ukrainassa. Venäjän ortodoksisen kirkon konservatiiviset arvot ovat samoja kuin amerikkalaisilla äärikristityillä, jotka ovat jo johtavassa asemassa maassaan.
Kun ankkuroi trillerin näin hyvin todellisuuteen, ja lisäksi luo tutkimusaseman sisälle monikansallisen joukon keskuuteen koko ajan tiivistyvän jännitteisen tilanteen kahden edellisen osan tapaan, niin ei voi sanoa muuta kuin että Aamos Honka on nyt pysyvä tähti Suomen trilleritaivaalla. Tällä viittaan siihen, että esikoisesta sanoin hänessä syttyneen uuden tähden. Silloinhan ei voinut vielä tietää, minkä tasoista jatkoa Punainen verkko saa.
Kaikki muu Aamos Hongalla on hallussa, mutta henkilökuvausta olisi varaa parantaa rutkasti. Sitä hänellä ei ole oikeastaan ollenkaan. Janne ja Laura ovat olemassa vain vaarallisten tehtäviensä toimijoina, mutta inhimillistä kosketuspintaa heistä ei löydy.
Aamos Honka: Viimeinen vyöhyke. 508 sivua, Gummerus 2026.
uutiskirje 
