Toimittaja-kirjailija Matti Rönkä ilmoitti laittavansa viimeisen pisteen Viktor Kärppä -sarjalleen vuonna 2013 ilmestyneessä Levantin kyyssä. Se on Tappajan näköisellä miehellä 2002 käynnistyneen sarjan seitsemäs osa. Ei laittanut. 2019 ilmestyi Uskottu mies, ja nyt syksyllä 2026 Viktor Kärppä tekee yllätyspaluun teoksessa Ikkunasta pudonnut mies. Mikään ei jää sen tarinassa auki, mutta on jotenkin vaikea uskoa, että tämä yhdeksäskään osa olisi sarjan loppu. Eikä siihen ole mitään tarvettakaan. Juttu luistaa vanhaan malliin, ja suomalais-venäläistä elämänmenoa Rönkä tarkastelee totutun tarkkanäköisesti.
Paljon on tapahtunut sitten Uskotun miehen. Venäjä jatkaa sotaansa Ukrainassa ja Suomen raja itään on kiinni. Paitsi malmijunilta, jota Rönkä hyödyntää uuden teoksensa juonessa. Sarjan alkuaikojen neukkunostalgia on vaihtunut pettymykseen Venäjän paluusta diktatuuriin ja autoritaarisuuteen.
Venäjän ilmapiiriä Rönkä kuvaa nyt toisaalta vainoharhaiseksi, mutta toisaalta myös muutokseen varautuvaksi. Se tarkoittaa, että kaikki ovat epäiltyjä, mutta kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät myös varmistamaan asemansa siltä varalta, että uusi tsaari astuu kuvaan.
Ikkunasta putoavat miehet ovat olennainen osa Putinin Venäjän menoa. Heti kirjan alussa paljastetaan, ettei epäsuosioon joutunut erikoiskoulutettu upseeri Mihail Lomonosov, Akademik, oikeasti ole pudonnut ikkunasta. Pian hän ilmestyy Helsinkiin pyytämään apua armeija-aikansa parhaalta ystävältä Viktor Kärpältä. Se sopii yhtiönsä johdosta sivuun jääneelle miehelle, jonka päivät kuluvat tekopuuhastellen ja omaa vanhenemista ihmetellen.
Kontaktit Pietariin ja Karjalaan ovat tallella. Ihmiset rajan toisella puolella ovat ristiriitaisesti äärettömän sydämellisiä, mutta kannattavat sotaa ja Putinia, ja surkuttelevat, miten Viktor pärjää siellä fasistien Suomessa. Seikkailujakin koetaan ennen kuin päästään palaamaan kotiin.
Ikkunasta pudonnut mies jatkaa sarjan letkeää ja hiljaisen humoristista linjaa. Rönkä kirjoittaa upeasti, saa Suomen venäläisten murteelliseen puheeseen juuri oikean nuotin.
Saarnaamatta, mutta kantansa selväksi tehden, hän kirjoittaa Venäjän aloittaman sodan järjettömyydestä ja sen rikollisuudesta. ”Olen helvetissä. Pirun apulaisena. Meno on perkeleellistä”, everstiksi edennyt vanha ystävä Andrei valittaa puhelimessa. ”Laitan poikia kuolemaan. Satamäärin. Turhaan. Semmoinen sota”, jatkaa Andrei, jolla on ukrainalainen mummo.
Suomessa venäläistaustaiset kokevat rasismia. Niin myös Viktor Kärpän sihteerin Oksanan poika, vaikka nimi on Teppo Pelkonen. Mutta taas tulee ristiriitaa: ”Ukrainalaiset outoa porukkaa. Että on siinä niiden omaakin syytä”, Oksana purkaa mieltään esimiehelleen.
Viktorin adoptoima Erkkikin mielii kadettikouluun, mutta epäilee mahdollisuuksiaan: ”Kun oon ryssä. Kaksoiskansalainen. Niin ei oo asiaa mihinkään erikoisjuttuihin tai upseeriksi.”
Matti Rönkä on Viktor Kärppä -kirjoissaan pohtinut ystävyyttä ja lojaalisuutta. Ikkunasta pudonneessa miehessä hänen ympärillään pyörii monenlaista tekijää sekä Suomen turvallisuuskoneistosta että Venäjän epämääräisemmistä piireistä. Luottamus hyvä, kontrolli parempi on venäläinen sanonta, joka soveltaen pätee edelleen tähänkin tarinaan.
Dekkarin ja kaunokirjallisuuden välimaastossa operoiva Ikkunasta pudonnut mies on kooltaan pieni, mutta teemoiltaan suuri ajankohtaiskuvaus suomalaisten ja venäläisten muuttuneista suhteista ja maiden välisistä jännitteistä. Sen Rönkä on sanonut syyksikin Viktor Kärpän yllättävälle paluulle: ”Venäjän sodan ja ihmisten kohtalon seuraaminen on surullista ja vastenmielistä, mutta siitä oli pakko kirjoittaa.”
Matti Rönkä: Ikkunasta pudonnut mies. 233 sivua, Gummerus 2026.
uutiskirje 
