Pääkaupunkiseudun kainalossa ja itärajan tuntumassa sijaitseva Kymenlaakso erottuu alueellisissa vertailuissa maakuntana, jossa on runsaasti taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. Korkeiden työttömyyslukujen ja huonon talouden lisäksi heikoissa kantimissa on myös maakunnan hyvinvointi. Väestö on ikääntynyttä, ja alue kärsii suuresta väestötappiosta. Sairastavuusindeksissä Kymenlaakson hyvinvointialue sijoittuu kärkeen heti Pohjois- ja Itä-Suomen alueiden jälkeen, ja menetetyissä elinvuosissa se on kolmantena.
Teollisuuden rakennemuutos on koetellut pahoin paperi- ja selluteollisuuden sekä satamatoiminnan vahvana alueena historiallisesti tunnettua Kymenlaaksoa. Itärajan sulkeminen vuoden 2023 lopulla on heikentänyt etenkin kaupan, logistiikan ja matkailun aloja. Tulevaisuusnäkymät ovat heikot. Paperi- ja selluteollisuus on ajettu alas, Vaalimaan ostosparatiisi Zsar Outlet Village rapistuu tyhjänä, ja kaiken kukkuraksi Haminassa suunnitellaan satametrisen suurlipun purkamista pinnoitteessa havaitun valmistusvirheen vuoksi.
1990-luvun lama jätti jälkensä karusta realismistaan tunnettuihin kaakkoissuomalaisiin ihmisiin. Neuvostoliiton romahtaminen avasi uusia mahdollisuuksia, mutta nyt nämäkin tuntuvat haihtuneen ilmaan itärajan sulkemisen ja Suomen taloutta koettelevan pitkäaikaisen taantuman vuoksi. Onkin paikallaan kysyä: ”Mikä Kymenlaaksoa vaivaa?”
Työttömien maakunta
Kaakkois-Suomen elinvoimakeskuksessa ennakointiasiantuntijana työskentelevä Edla Inkilä laatii kuukausittain työllisyysraportin alueen tilanteesta. Maaliskuun lopussa Kymenlaaksossa – eli Kotkan, Kouvolan, Haminan, Pyhtään, Miehikkälän ja Virolahden alueilla – oli 10 508 työtöntä työnhakijaa. Heidän osuutensa työvoimasta oli 14,9 prosenttia, kun koko maassa luku on 12,9 prosenttia.
– Kymenlaakson työllisyystilanne on heikko, eikä käännettä parempaan ole tulossa. Itseäni huolestuttaa etenkin nuorten pitkäaikaistyöttömyys, joka nousi tämän vuoden maaliskuussa mittaushistorian korkeimmalle tasolle.
Inkilä selittää Kymenlaakson vaikeaa tilannetta teollisuuden rakennemuutoksella. Voikkaan, Myllykosken ja Summan tehtaiden sulkemiset sekä Anjalan, Kymin ja Sunilan tehtaiden tuotannon supistukset ovat vaikuttaneet pitkäkestoisesti alueen työllisyystilanteeseen.
– Kymenlaaksossa on totuttu siihen, että piiput ovat pystyssä ja tehtaalta löytyy töitä niin kuin löytyi isille ja isoisillekin. Maakunta ei ole kyennyt vastaamaan rakennemuutokseen. Jos töitä on tarjolla, niitä on aloilla, joille ihmisillä ei ole välttämättä osaamista.
Työttömyys vaikuttaa Inkilän mukaan monin tavoin maakunnan elämään.
– Työttömyys heikentää kuntataloutta, koska kunnat joutuvat maksamaan työttömistä niin sanottuja sakkomaksuja. Työttömillä ei ole varaa kuluttaa ja käyttää palveluita, mikä puolestaan haittaa liiketoimintaa. Taloudellisten vaikutusten lisäksi työttömyys vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen ja elämänhallintaan.
Koeteltu väestö
Kymenlaakson hyvinvointialueen asiakkuuspäällikkö ja sosiaali- ja potilasasiavastaavatoiminnan vastuuhenkilö Marjo Seuri on havainnut työssään pahoinvoinnin lisääntymisen. Seuri pitää Kymenlaakson terveystilannetta verrattain synkkänä.
– Meillä on paljon ikääntyneitä ja sairastavia ihmisiä, työttömyyttä ja syrjäytymistä. Vanhusten alkoholiongelmat yleistyvät, ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamat jätevesitutkimukset osoittavat, että myös laittomia päihteitä käytetään paljon.
Seurikin tunnistaa ongelmien taustalta taloudellisia syitä.
– Pienituloisuus, matala koulutustaso ja syrjäytyminen kasvattavat terveysongelmien riskiä.
Miehikkälässä asuva Seuri on syntyperäinen kymenlaaksolainen. Hän naurahtaa, että suhtautuminen maakuntaa vaivaaviin ongelmiin näkyy myös kymenlaaksolaisessa mentaliteetissa.
– Kaakkois-Suomessa on totuttu lähestymään asioita negaation kautta. Kymenlaaksolaiset voisivat välillä nostaa häntäänsä. Täällä voi kaikesta huolimatta elää hyvää elämää.
Historialliset erot
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Sakari Karvonen lähestyy Kymenlaakson ongelmia historiallisesta näkökulmasta.
– Kymenlaakson ongelmia selittää ikivanha ero Länsi- ja Itä-Suomen välillä. Laaja tutkimustieto osoittaa, että Itä-Suomessa on ollut perinteisesti Länsi-Suomea enemmän sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. Ero liittyy väestörakenteeseen, mutta sitä voivat selittää osin myös esimerkiksi sepelvaltimotautikuolleisuusalttiuteen liittyvät perinnölliset tekijät.
Karvosen mukaan taloudellisilla vaikeuksilla on keskeinen rooli Kaakkois-Suomen ongelmissa.
– Tutkimusnäyttö osoittaa, että yhteiskunnallinen ja taloudellinen eriarvoisuus lisää sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. Hyvinvoivien ihmisten elinpiiri eriytyy muista ihmisistä, eivätkä he kykene samaistumaan olosuhteisiin, joissa huono-osaisemmat elävät.
Karvonen arvelee, että Kymenlaaksossa ei ole resursoitu riittävästi terveydenhuollon palveluja suhteessa väestön tarpeisiin.
– Alueellisen eriarvoisuuden torjuminen edellyttää palvelujärjestelmän korjaamista. Heikoimmassa asemassa oleville ihmisille olisi taattava perusturva. Lapsiperheitä koskeva tutkimusnäyttö ja rekisteriseuranta osoittavat, että lasten kokema köyhyys lisää heidän riskiään altistua ongelmille vuosikymmenienkin päästä.
Kouvolan seudulta kotoisin olevan Karvosen mukaan kymenlaaksolaiseen mielenlaatuun kuuluu se, että ollaan sitkeitä vaikeidenkin asioiden edessä. Asenne ei kuitenkaan riitä.
– Ellei Kaakkois-Suomen rakenteellisiin ongelmiin puututa, alueen tulevaisuus ei näytä lupaavalta.
Wanha Hamina
Katseen kääntäminen Kymenlaakson lähihistoriaan voi auttaa hahmottamaan teollisuuden rakennemuutoksen ja työväenluokkaisen kulttuurin rapautumisen seurauksia alueen elinvoiman kannalta. Haminalaislähtöinen muusikko ja kirjailija Pelle Miljoona eli Petri Tiili muistelee, kuinka työväenluokkainen kulttuuri kukoisti Haminassa 1960- ja 1970-luvuilla. Tiili on käsitellyt nuoruusvuosiaan romaanissaan Pyhiinvaeltajat (WSOY 2006) sekä omaelämäkerrassaan Elossa ja potkii! (WSOY 2005).
– Teollisuuden lisäksi Haminassa ja Kotkassa oli virkeää satamatoimintaa. Fillaroin lukioikäisenä aamuisin Haminan Hevoshaasta usean kilometrin matkan Hillon satamaan, jossa tarjottiin töitä niin sanotuille numeromiehille ja -naisille. Usein tosin kävi niin, ettei töitä ollutkaan, ja reissu oli turha, mutta tulipahan ainakin liikuntaa.
Tiili toteaa, että savupiipputeollisuus oli Kaakkois-Suomessa aikoinaan suuri työllistäjä. Hän muistelee lämmöllä Haminassa takavuosikymmeninä vallinnutta yhteisöllistä henkeä.
– Ihmiset kuuluivat työväenluokkaan. Luokka-asemalla oli poliittisen merkityksensä lisäksi tärkeä merkitys kulttuurisen identiteetin kannalta. Urheiluseuratkin jakautuivat luokkajakojen mukaisesti TUL:n ja SVUL:n alaisiin seuroihin. Muistan, kuinka vihaisia vanhempani olivat, kun siirryin poliittisen herätyksen saaneena D-juniorina Pallokissoista Haminan Työväen Palloilijoihin.
Tiili toteaa, että rakennemuutos koetteli kaltoin eteläistä Kymenlaaksoa. Hän muistaa myös 1990-luvun lamavuodet.
– Keikkailimme bändin kanssa ympäri Suomea, ja ilmassa saattoi aistia mollivoittoisen tunnelman.
Tiilin suhde Haminaan on edelleen lämmin. Hänen yhtyeensä Pelle Miljoona Band toimii Haminasta käsin, ja bändi tekee uutta levyä, jonka aloituskappale on nimeltään ”Wanha Hamina”. Tiilin mielestä haminalaisen työväenluokkaisen kulttuurin vahvuus oli yhteisöllisyydessä ja yhteen hiileen puhaltamisessa.
– Pienen kaupungin ilmapiirille oli tärkeää, että ihmiset tsemppasivat toisiaan. Nykyään porukka viettää aikaa omissa oloissaan, tuijottaa puhelimiaan eikä ole tekemisissä toistensa kanssa kasvokkain samalla tavalla kuten ennen.
Lue lisää: Näkökulma: Pelkkä talouskasvu ei riitä Kymenlaaksolle
uutiskirje 
