Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen menee suoraan asiaan. Hän ihmettelee, kuka Suomessa oikein haluaisi nykyisen oikeistohallituksen jatkoa.
– En ymmärrä, millä perusteella näin voidaan väittää. Suomen historia ei tue tätä väitettä millään tavalla. Esko Ahon (1991–1995) hallituksen jälkeen Suomi oli syvässä kriisissä.
– Juha Sipilän (2015–2019) hallituksen jälkeen Suomi oli jälleen kuralla, maine heikentynyt ja yhteiskunnallinen ilmapiiri rikki. Nyt Petteri Orpon hallituksen jäljiltä työttömyys on korkeammalla kuin koskaan, velka kasvaa ennätystahtia, pahoinvointi ja köyhyys lisääntyvät, ja Suomi on monella mittarilla Euroopan kärjessä – mutta väärissä asioissa.
Lehtonen muistuttaa myös Orpon hallituksen monista työmarkkinoille tekemistä muutoksista, jotka ovat siirtäneet voimasuhteita reippaasti työnantajien hyväksi.
– Neljän vuoden aikana on onnistuttu romuttamaan suomalaisen yhteiskunnan sopimisen kulttuuri. Tilalle on tullut pakottaminen, vastakkainasettelu ja järjestöjen systemaattinen heikentäminen. Kolmannen sektorin alasajoa on jopa esitetty saavutuksena, vaikka juuri nämä toimijat auttavat ihmisiä, jotka eivät saa apua mistään muualta.
Lehtosen mukaan oikeistossa on tapahtunut muutos. Perussuomalaiset on ohittanut kokoomuksen Suomen palkansaajavihamielisimpänä puolueena.
– Nyt perussuomalaiset ovat ottaneet tämän paikan selvästi. Kokoomus tulee hyvänä kakkosena, mutta perussuomalaiset ovat kiistatta palkansaajan ja heikoimmassa asemassa olevan ihmisen vastainen puolue. Yksikään palkansaaja – tai heikommassa asemassa oleva – ei voi perustellusti antaa ääntään puolueelle, joka on aktiivisesti heikentänyt heidän asemaansa.
Kenen saavutus
Kokoomus mainosti elokuussa sosiaalisessa mediassa, kuinka palkansaajien ostovoima on noussut nykyisen hallituksen aikana. Lehtonen ei murahda, mutta muistuttaa tosiasioista.
– Tämän hallituksen yhteinen ongelma on yksinkertainen: kun omista saavutuksista ei ole mitään kerrottavaa, kunnia yritetään ottaa muiden tekemästä työstä. Siinä ei sinänsä olisi mitään uutta, mutta olisi rehellistä edes mainita, kenen ansiosta tulokset syntyvät.
Samaan aikaan kun hallitus on pyrkinyt heikentämään sopimusyhteiskuntaa, on palkansaajien ostovoima parantunut juuri ammattiliittojen ja työnantajien tekemillä työehtosopimuksilla.
– Silti samaan aikaan on pystytty osoittamaan, että sopiminen toimii. Se parantaa ostovoimaa, lisää ihmisten hyvinvointia ja vahvistaa kansantaloutta. Kun ihmiset näkevät, ettei jokaista senttiä tarvitse säästää pahan päivän varalle, kulutus kasvaa ja talous alkaa liikkua. Tätä kehitystä hallitus ei ole edistänyt – se on yrittänyt estää sitä.
– Jos katsomme Euroopan menestyviä sivistysvaltioita, niissä kaikissa ay-liikkeellä on vahva asema. Sopimusyhteiskunta toimii, ammattiliitot ovat osa demokratian infrastruktuuria ja työmarkkinoiden vakauden takaajia.
Rikollisuus kuriin
Lehtonen kannustaa oikeistohallitusta ja samalla myös elinkeinoelämää liittymään ammattiyhdistysliikkeen kamppailuun harmaata taloutta ja työperäistä maahanmuuttorikollisuutta vastaan. Hän muistuttaa, että aiheesta on puhuttu Suomessa yli 15 vuoden ajan.
– Kun katsomme, ketkä ovat olleet ne tahot, jotka ovat koko tämän ajan nostaneet epäkohtia esiin järjestelmällisesti, vastaus on yksiselitteinen: ammattiyhdistysliike. SAK:lainen ay-liike on kantanut vastuuta, ja erityisesti kaksi liittoa ovat olleet etulinjassa. Rakennusliitto aloitti työn aikanaan, ja viime vuosina Teollisuusliitto on panostanut siihen täysillä.
Työnantajien puolelta ilmiö on Lehtosen mukaan kiinnostanut ainoastaan Rakennusteollisuutta.
– Yhtäkään muuta työnantajajärjestöä ei näissä talkoissa ole näkynyt. EK kyllä saa nostettua Ukrainan lipun salkoon ja valaistua pääkonttorinsa oikeilla väreillä, mutta kun pitäisi tehdä konkreettisia toimia harmaan talouden ja työperäisen rikollisuuden kitkemiseksi, hiljaisuus on kuin huopatossutehtaassa.
Kolme asiaa
Eduskuntavaaleihin on aikaa vähän yli seitsemän kuukautta. Lehtonen luettelee nopeasti kolme asiaa, joilla työperäistä riistoa ja harmaata taloutta voitaisiin kitkeä.
– Alipalkkauksen kriminalisointi, kanneoikeuden laajentaminen ja viranomaisten toimivallan vahvistaminen. Nämä ovat ne konkreettiset työkalut, joilla ongelmaa voidaan oikeasti ratkaista.
Jos alipalkkaus kriminalisoitaisiin, ei nykyisenlainen riisto olisi mahdollista. Kanneoikeuden laajentaminen antaisi ammattiliitoille mahdollisuuden nostaa oikeudessa kanteen työntekijän puolesta ilman, että työntekijän täytyy viedä asiaa yksin käräjille. Ja kolmantena Lehtosen listalla oleva viranomaisten selkeä vahvistaminen tarkoittaisi, että lakia rikkoville yhtiöille tulisi kovempia sanktioita.
– Raha on ainoa kieli, jota harmaa talous ymmärtää. Sanktioiden on oltava tuntuvia, ei kosmeettisia. Nykytilanne on absurdi: miljoonien eurojen urakoissa muutaman tuhannen euron sakko ei vaikuta toimintaan mitenkään. Se maksetaan ja jatketaan kuten ennen.
Uudistusten toteuttaminen olisi Lehtosen mukaan mahdollista lyhyessäkin ajassa.
– On myös hyvä muistaa, kuinka nopeasti hallitus sai muutettua työlainsäädännön. Puolessa vuodessa vietiin lakko-oikeuksia, heikennettiin myötätuntotaisteluoikeuksia ja ajettiin läpi koko paketti, joka oli ideologisesti suunnattu palkansaajan aseman heikentämiseen. Kun kyse on palkansaajan oikeuksien polkemisesta, hallitus toimii salamannopeasti. Kun kyse on rikollisuuden kitkemisestä, vauhti hidastuu kuin seinään.
Pitkä muisti
Vaalitulos ratkaisee tulevan hallituskokoonpanon, kuuluu Lehtosen viesti.
– On vanha sanonta, että meidän on tultava toimeen kulloisenkin hallituskoalition kanssa, oli sen väri mikä tahansa. Näin tämän pitäisi toimia, ja näin se on Suomessa pitkään toiminut. Mutta tämä hallitus rikkoi tuon perinteen tavalla, jota ei voi ohittaa olankohautuksella.
Lehtonen muistuttaa, että hallitus työministeri Arto Satosta (kok.) lukuun ottamatta torjui kolmen vuoden ajan ammattiyhdistysliikkeen tapaamispyynnöt.
– Vasta nyt – kun vaaleihin on seitsemän tai kahdeksan kuukautta – Orpo haluaa tavata. [Valtiovarainministeri Riikka] Purra haluaa tavata. Kaikki hymyilevät ja vakuuttavat, että “yhdessä näitä asioita hoidetaan”. Ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ikään kuin kolme vuotta täydellistä välinpitämättömyyttä ja torjuntaa olisi pyyhkiytynyt pois sillä, että vaalit lähestyvät.
– En tiedä, kuinka tyhmänä meitä ajatellaan. Jos joku kuvittelee, että ammattiliikkeen muisti on neljä kuukautta, hän erehtyy pahasti. Ay-liike muistaa, mitä tehtiin – ja mitä jätettiin tekemättä.
Kuinka pitkä ay-liikkeen muisti sitten on?
– Ikuinen.
uutiskirje 
