Pohjoismaisten ammatillisten keskusjärjestöjen pääekonomistit ovat julkaisseet yhteisen kannanoton, jossa he arvostelevat eurooppalaisten hallitusten liian aikaista talouspolitiikan kiristämistä. Kannanotto julkaistiin ensin ranskalaisessa Le Monde –sanomalehdessä keskiviikkona.
Kirjoituksen allekirjoittajina ovat SAK:n pääekonomisti Patrizio Lainà, Ruotsin LO:n Torbjörn Hållo, Norjan LO:n Roger Bjørnstad, Tanskan FH:n Damoun Ashournia sekä Islannin ASÍ:n Róbert Farestveit.
Kirjoittajat käyttävät Suomea esimerkkinä siitä, mihin sopeutuspolitiikka voi johtaa, kun sitä toteutetaan heikon kysynnän oloissa.
Luvatut hyödyt eivät ole toteutuneet
Pääekonomistit kirjoittavat, että Suomen hallituksen sopeutustoimien piti lisätä työllisyyttä ja vahvistaa julkista taloutta.
Näin ei ole käynyt: työllisyys on sen sijaan heikentynyt, työttömyysaste on noussut EU- ja OECD-maiden korkeimmalle tasolle, eikä julkisen talouden ylijäämää ole vieläkään näkyvissä.
Tulonjaon vinouma vaimentaa taloudellista toimeliaisuutta juuri silloin, kun työttömyys on jo korkealla ja avoimia työpaikkoja vähän.
Kirjoittajat yhdistävät kehityksen hallituksen tulonjakopoliittisiin valintoihin. Suurituloisten ja yritysten veronkevennykset on rahoitettu työmarkkinaheikennyksillä ja tavallisten ihmisten sosiaaliturvan leikkauksilla. Näillä toimilla on suora yhteys kysyntään, sillä pienituloisilla on suurempi kulutusalttius kuin suurituloisilla, jotka säästävät suuremman osan lisätuloistaan.
Tulonjaon vinouma vaimentaa siis taloudellista toimeliaisuutta juuri silloin, kun työttömyys on jo korkealla ja avoimia työpaikkoja vähän.
Kertoimet ovat suurempia taantumassa
Pääekonomistien kannanoton keskeinen väite koskee finanssipolitiikan kertoimia: julkisten menojen tai verotuksen muutosten vaikutus kokonaistuotantoon on taantumissa huomattavasti suurempi kuin noususuhdanteissa.
– Kun kysyntä on heikkoa, sopeutus useimmiten vaimentaa taloudellista toimeliaisuutta paljon enemmän kuin budjettileikkausten koko antaisi ymmärtää, avaa SAK:n pääekonomisti Patrizio Lainà.
Samaan aikaan rahapolitiikka ei tue kysyntää, sillä maailmanlaajuinen inflaatiopaine on pikemminkin kiristämässä sitä. Kirjoittajien mukaan tämä tarkoittaa sitä, että ilman suhdannetilanteen huomioimista finanssipolitiikka uhkaa laskea elintasoa, lisätä työttömyyttä ja heikentää kokonaistuotantoa – vahvistamatta silti julkista taloutta.
Palkkojen osuus on kutistunut
Kannanotossa nostetaan esiin myös laajempi eurooppalainen trendi: viimeaikaiset inflaatiošokit ovat pienentäneet palkkojen osuutta talouden ylijäämästä ja kasvattaneet voittojen ja pääoman omistajien osuutta useimmissa Euroopan talouksissa. Pääekonomistien mukaan tämä murentaa yhteiskuntasopimusta.
Ratkaisuksi he esittävät työntekijöitä tukevien instituutioiden vahvistamista sekä järjestäytymisen ja työehtosopimusneuvottelujen tukemista. Toisin sanoen on vahvistettava juuri niitä rakenteita, joita Suomessa nykyisen hallituksen toimet ovat heikentäneet.
Kuuntele aiheesta lisää KU:n Raha, talous ja politiikka -podcastin uudesta jaksosta:
uutiskirje 
