Vaikka Venäjän hyökkäyssota jatkuu edelleen, Ukrainan jälleenrakentamista valmistellaan jo. Keskusteluissa painottuvat infrastruktuurin korjaaminen, energiantuotanto, liikenneverkot ja asuntojen rakentaminen.
Euroopan romanisäätiön varapuheenjohtaja Neda Korunovskan mukaan vaarana on, että romanit ja muut haavoittuvat ryhmät jäävät jälleenrakennuksen ulkopuolelle.
Romanit kuuluivat Ukrainan syrjityimpiin väestöryhmiin jo ennen sotaa. Heidän asemansa työmarkkinoilla, koulutuksessa, asumisessa ja terveydenhuollossa oli muuta väestöä heikompi, eikä sota ole kaventanut kuilua. Lisäksi suuri osa asuu syrjäisillä maaseutualueilla tai epävirallisissa asutuksissa.
Korunovskan mukaan ainoat myönteiset muutokset ovat tapahtuneet pahimmin sodasta kärsineillä alueilla.
– Siellä ihmiset ovat kokeneet samat kärsimykset yhdessä. Se on lisännyt keskinäistä ymmärrystä tavalla, jota ei ennen sotaa ollut.
Muualla Ukrainassa ennakkoluulot ovat kuitenkin säilyneet.
– Ukrainassa elää edelleen vahva käsitys, etteivät romanit kuulu ukrainalaiseen yhteiskuntaan.
– Kyse ei ole yhdestä ongelmasta vaan monien vaikeuksien kasautumisesta. Siksi romanit ovat muita haavoittuvammassa asemassa.
Kaikki eivät pääse avun piiriin
Virallisesti Ukrainan jälleenrakennuksessa ketään ei aseteta etusijalle. Korunovskan mukaan käytännössä näin kuitenkin tapahtuu. Esimerkkinä ovat sodassa vaurioituneiden asuntojen korvausjärjestelmät.
Korvausten hakeminen edellyttää voimassa olevia henkilöllisyyspapereita sekä virallista näyttöä siitä, että hakija asui vaurioituneella alueella. Jos asiakirjat puuttuvat, kotinsa menettänyt ihminen voi jäädä korvausten ulkopuolelle.
Monet romaniperheet ovat asuneet vuosikymmeniä taloissa, joita he eivät virallisesti omista.
Taustalla ovat esimerkiksi rekisteröimättömät kiinteistöt, monimutkaiset perintömenettelyt sekä erilaiset verot ja hallinnolliset maksut.
Korunovska korostaa, ettei kyse ole välinpitämättömyydestä. Kun perhe joutuu valitsemaan, ostaako ruokaa ja lämmitystä vai maksaa viranomaismaksuja, valinta on selvä.
– Kaikki nämä menettelyt maksavat. Monilla romaneilla ei yksinkertaisesti ole ollut niihin varaa.
Juuri tästä voi tulla sodan jälkeen ratkaiseva ongelma. Jos omistussuhteita ei pystytä todistamaan, korvauksia ei välttämättä makseta eikä kotia rakenneta uudelleen.
Tilannetta vaikeuttaa sekin, että monet romanien asunnot on rakennettu vaatimattomista materiaaleista ja ne ovat kärsineet sodassa muuta rakennuskantaa enemmän. Nykyinen korvausjärjestelmä ei kuitenkaan tunnista tätä erityistä haavoittuvuutta.
Hallinnon ruuhkautuminen on synnyttänyt myös epävirallisia käytäntöjä.
– Tämä ei koske vain Ukrainaa vaan monia entisiä neuvostomaita. Kun viranomaiset eivät pysty auttamaan kaikkia, sillä on merkitystä, kenet tunnet.
Taustalla vaikuttavat myös vuosisatoja vanhat ennakkoluulot.
Sodan päättyminen ei yksin poista syrjintää
Vaikka sota päättyisi ja jälleenrakennus alkaisi, romanien asema ei parane itsestään. Korunovskan mukaan romanit on otettava mukaan jo jälleenrakennuksen suunnitteluun.
– Vähimmäisvaatimus on, että romanit tulevat kuulluiksi. On ymmärrettävä heidän kohtaamansa esteet ja sisällytettävä ne jälleenrakentamisen suunnitteluun.
Ukrainan johdon on myös sitouduttava rakentamaan aidosti osallistavaa yhteiskuntaa.
Sodan aikana kansallinen yhtenäisyys ja isänmaallisuus vahvistuvat, mutta rauhan koittaessa pinnan alle jääneet ristiriidat voivat nousta uudelleen esiin.
Korunovska muistuttaa, että osa ennen sotaa romaneihin vihamielisesti suhtautuneista puolisotilaallisista ryhmistä on sodan aikana noussut kansallissankareiksi.
– En väitä, että ihmiset lähtisivät sodan jälkeen tappamaan romaneja. Muista konflikteista tiedämme kuitenkin, että sodan jälkeen lisääntyvät usein lähisuhdeväkivalta, naismurhat ja rasistinen väkivalta.
Romanit puolustavat Ukrainaa
Romanit eivät ole jääneet sodan sivustakatsojiksi. Vaikka osa heistä on vapautettu asepalveluksesta esimerkiksi pienten lasten tai puutteellisen lukutaidon vuoksi, monet ovat lähteneet vapaaehtoisesti puolustamaan maataan.
– Syrjinnästä huolimatta romanit pitävät Ukrainaa kotimaanaan. He kokevat, että nyt on aika puolustaa omaa maataan, ja monet taistelevat rintamalla.
Korunovska pelkää kuitenkin, että heidän panoksensa unohtuu sodan jälkeen.
– Niin kävi Kosovossa ja Bosnia ja Hertsegovinassa. Toivomme, ettei sama virhe toistu Ukrainassa.
Korunovskan mukaan Ukrainan päättäjät tunnistavat ongelman ainakin periaatteessa.
– Mielestäni he ymmärtävät sen. Ongelmana on, ettei asia ole sodan aikana poliittinen prioriteetti. Hallitus yrittää samanaikaisesti käydä sotaa ja pitää valtion toiminnassa.
Haasteena on myös se, että Ukraina on hyvin hajautettu maa. Alueiden ja kuntien kyky toteuttaa päätöksiä vaihtelee huomattavasti.
– Näemme sen jo nyt esimerkiksi asuntovahinkojen korvausjärjestelmissä. Epävirallisesti omistettuja asuntoja ei käytännössä tunnusteta eikä vaihtoehtoisia todisteita omistajuudesta hyväksytä. Kun tuhoja on valtavasti eikä rahaa riitä kaikkeen, etusijalle asetetaan niin sanotut selvät tapaukset.
Korunovskan mukaan moni saattaa kysyä, miksi juuri romanien tilanteeseen pitäisi kiinnittää erityistä huomiota aikana, jolloin koko Ukraina kärsii sodasta. Hänen mielestään kysymys on kuitenkin väärä.
– Olennaisempaa on pohtia, millaiselle perustalle uusi Ukraina rakennetaan.
Sota on vienyt Ukrainalta valtavasti ihmishenkiä, osaamista ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Korunovskan mukaan maalla ei ole varaa sulkea ketään ulkopuolelle.
– Ukrainan edun mukaista ei ole ylläpitää rakenteita, jotka sysäävät romanit koulutuksen ja muun yhteiskunnan ulkopuolelle. Sen on löydettävä tapa antaa kaikille mahdollisuus osallistua maan talouteen, politiikkaan ja kulttuuriin.
uutiskirje 
