Vielä muutama vuosi sitten opuntiakaktus (Opuntia stricta) oli Laikipian piirikunnan asukkaille pelkkä vitsaus. Haitallinen vieraslaji valtasi laidunmaita, esti pääsyn vesipaikoille ja vahingoitti sekä kotieläimiä että villieläimiä.
Kaktusta on yritetty torjua eri tavoin. Sen raivaaminen vaatii kuitenkin paljon työvoimaa ja rahaa, eikä kymmenen vuotta sitten käyttöön otettu biologinen torjunta kirvojen avulla ole tuottanut toivottuja tuloksia.
Vuonna 2017 käynnistynyt hanke päätti ottaa kaktuksen haittojen torjumiseen toisenlaisen näkökulman, jossa haitallinen vieraslaji otetaan hyötykäyttöön. Hanketta johtaa Jomo Kenyattan yliopisto yhteistyössä Floridan yliopiston elintarvike- ja maataloustieteiden instituutin kanssa.
Professori Willis Owino johtaa hanketta Jomo Kenyattan yliopistossa. Hänen mukaansa opuntiakaktus on Kenian laajimmalle levinnyt ja haitallisin vieraskasvilaji. Se peittää jo noin 70 prosenttia alueen maasaiden laidunmaista.
– Se muodostaa tiheitä, lähes läpäisemättömiä kasvustoja, jotka estävät pääsyn koteihin, vesipaikoille ja laidunalueille, Owino kertoo.
Kaktusrehua ja biokaasua
Opuntiakaktus heikentää luonnon monimuotoisuutta syrjäyttämällä alkuperäisiä heinä- ja rehukasveja. Kun kuivuus pahenee eikä muuta ravintoa ole saatavilla, sekä koti- että villieläimet syövät kaktuksen lehtimäisiä versoja ja hedelmiä.
Se voi kuitenkin olla eläimille kohtalokasta. Piikit ja pienet väkäskarvat aiheuttavat suuhun haavoja ja ruoansulatuskanavan vaurioita. Eläimille voi kehittyä niin sanottu kaktuskieli, joka voi johtaa kuolemaan.
Tilanne on paradoksaalinen.
– Kun eläimet syövät kaktusta, samalla siemenet kulkeutuvat niiden ruuansulatuksen kautta entistä laajemmalle. Leviämistä edistävät myös linnut, norsut ja paviaanit, Owino kertoo.
Kaktuksen leviäminen uhkaa paitsi ruokaturvaa, toimeentuloa ja luonnon monimuotoisuutta, se myös lisää ihmisten ja villieläinten välisiä konflikteja. Erityisesti norsut hakeutuvat nälissään yhteisöjen maille.
Tutkimushankkeessa ongelma on pyritty kääntämään voimavaraksi.
– Tutkimuksemme osoittaa, että kamelien ruokinnan täydentäminen opuntiakaktuksesta valmistetulla rehulla voi kaksinkertaistaa maidontuotannon. Se parantaa suoraan ruokaturvaa ja kotitalouksien tuloja, Owino sanoo.
Tutkijat ovat kehittäneet myös kaktuspohjaisia rehupellettejä, jotka lisäsivät vuohien painonnousua merkittävästi kolmen kuukauden kokeessa. Pelletit auttavat vähentämään karjan menetyksiä erityisesti pitkien kuivuusjaksojen aikana.
– Eläimet lihovat myös kuivina kausina, jolloin laidunruohoa on vähän. Näillä ratkaisuilla voidaan vakauttaa toimeentuloa alueilla, joilla ihmiset ovat riippuvaisia karjastaan.
Hankkeessa on otettu käyttöön myös kaktukseen perustuvia biokaasureaktoreita 30 kotitaloudessa. Niiden tuottamasta ravinteesta saadaan lannoitetta perheiden vihannespalstoille.
Laikipiassa asuva Petroline Masaine kertoo hankkeen muuttaneen hänen perheensä arkea.
– Biokaasulla ruoanlaitto on vähentänyt savua kodissamme, eikä meidän tarvitse enää jatkuvasti etsiä polttopuuta. Se on parantanut hyvinvointiamme ja vapauttanut aikaa muuhun.
Ratkaisu vähentää laidunkiistoja
Laikipian väestöstä suuri osa on paimentolaisia, joten kilpailu laidunmaista on kovaa. Kuivuuden aikana naapuriyhteisöt ja yksityiset maanomistajat ajautuvat toistuvasti kiistoihin, kun karjaa viedään luvatta toisten maille.
Paimentolaiset kokevat menettäneensä perinteisiä laidunmaitaan yksityisille sijoittajille ja yrityksille. Kuivina kausina aseistautuneet paimentolaiset ovat toisinaan vieneet karjansa yksityisille karjatiloille ja luonnonsuojelualueille ravinnon puutteen vuoksi.
Tilannetta ovat kärjistäneet myös poliitikot, joiden on väitetty jakaneen paimentolaisille aseita. Se on pahentanut maakiistoja ja johtanut pahimmillaan kuolemantapauksiin.
Tutkijoiden mukaan uusi rehumenetelmä voi lieventää jännitteitä.
– Kun paimentolaisilla on riittävästi rehua ympäri vuoden, heidän ei tarvitse siirtää karjaansa. Konflikteille ei ole syytä, koska eläimille riittää ruokaa, Owino sanoo.
Tavoitteena pysyvä ratkaisu
Vaikka hankkeen välittömänä tavoitteena on vähentää haitallisen kaktuksen määrää, tutkijat katsovat jo pidemmälle tulevaisuuteen.
Rinnalle halutaan ottaa käyttöön piikittömiä rehukaktuslajikkeita, joita yhteisöt voisivat viljellä turvallisesti omiin tarpeisiinsa.
– Perustamalla taimitarhoja ja edistämällä piikittömien lajikkeiden viljelyä voimme vähentää riippuvuutta vaarallisesta vieraslajista, Owino sanoo.
Floridan yliopistolla on pitkä kokemus rehukaktusten tutkimuksesta. Yliopiston tutkijan José Dubeux’n mukaan hanke osoittaa, että opuntiakaktus voidaan jalostaa rehupelletiksi, joka auttaa tuotantoeläimiä kasvamaan myös silloin, kun laidunruohoa on niukasti.
– Perheille, joiden toimeentulo ja ruokaturva ovat lähes kokonaan karjan varassa, pelletit ovat tarjonneet ratkaisevan suojan ilmastonmuutoksen aiheuttamia häiriöitä vastaan, Dubeux sanoo.
uutiskirje 
