1800-luvun lopulla alkanut työväenlaululiike nousi toistaiseksi viimeiseen kukoistukseensa 1970-luvun laululiikkeen voimin. Tavallaan sen jälkeläiseksi voidaan laskea vielä 1980-luvun rauhanliike lauluineen, mutta luokkataistelulaulujen aika tuntui olevan ohi.
Marginaaliin iskelmän ja diskon 1970-luvulla jäi laululiikekin, mutta tuon ajan työväenmusiikin voidaan sanoa olleen kuitenkin aitoa väenmusiikkia: sellaista, jonka duunari missä päin Suomea hyvänsä saattoi pyöräyttää vinyyliltä vähintään kerran vuodessa vappuna.
Mutta mikä on nykyistä väenmusiikkia? KU kahlasi läpi suosituimpia kappaleita 1980-luvulta tähän päivään ja katsoi, löytyisikö joukosta yhteiskunnallisia teemoja. Tähän juttuun olemme valinneet aikakauden suosituimpiin kuuluneita kappaleita yhteiskunnallisella painotuksella, emme pelkästään yhteiskunnallisia kappaleita. Olemme painottaneet myös suomalaista musiikkia.
Tarkoitus on antaa – väistämättä varsin vajavainen – kuva siitä, mitä työmailla, baareissa, autoissa ja kodeissa todella kuunneltiin, ja mitä se kenties kertoo ajastaan.
Uudesta aallosta valtavirtaa
1970-luvun loppua lähestyttäessä agitpoppailuun kietoutuneen taistolaisuuden vetovoima oli hiipunut ja uudet tuulet puhalsivat. Uusi nuoriso ei ollut kiinnostunut puolueista vaan punkista. Suomessa punkin voidaan katsoa lyöneen läpi 1977, kun jenkkibändi Ramones konsertoi Helsingissä ja Tampereella.
Punk saattoi jäädä toistaiseksi viimeiseksi musiikkityyliksi, jonka vahva yhteiskunnallisuus ylsi vielä listoille ja suuren yleisön korviin saakka. Sittemmin yksittäisiä poikkeuksia on tullut lähinnä räpin parista, mutta se on toinen tarina.
Ainakin alkuaikojen punkissa oli myös rauhanaatteella vahva sija, mikä näkyi muun muassa Kollaa Kestää -yhtyeen Jäähyväiset aseille -kappaleessa (1979), jonka levytti sittemmin myös Liisa Tavi. Poliittisen musiikin aikakausi oli kuitenkin murtumassa.
Underground-musiikin lisäksi paljon poliittista musiikkia julkaissut Love Records meni konkurssiin vuonna 1979, ja samana vuonna Elävän musiikin yhdistyksen (ELMU) tukikohdaksi vallattiin legendaarinen Lepakko, jossa toimi sitemmin muun muassa Radio City.
Punkkia pian seurannut niin sanottu uusi aalto, punkin rokimpi ja romanttisempi versio, näkyi vahvasti sekin valtavirtamusiikissa. Tai pikemminkin: se oli valtavirtamusiikkia. Viimeistään kaupallisen radiotoiminnan alkaminen vuonna 1985 saattoi pop- ja rockmusiikin suuren yleisön korviin.
Reissuhommia ja viikonloppufaijoja
Avoimen poliittisuuden häivyttyäkin monien suosikkibiisien sanoituksissa käsiteltiin yhä yhteiskunnallisia ilmiöitä, mutta henkilökohtaisemmin ja humoristisemmin.
Nousukauden ja kasinotalouden 1980-luvulla ei enää pontevasti agitpoppailtu. Sen sijaan aikakauden suosituimmissa kappaleissa näkyivät sellaiset vielä kohtalaisen tuoreet ilmiöt kuin lähiöasuminen ja viikonloppuisyys.
Maaltamuuton ja lähiöiden rakentamisen kiivain aika oli 1960- ja 1970-luvuilla. Vuoden 1980 soitetuimpia kappaleita oli Eppu Normaalin Puhtoinen lähiöni, jossa ironisoitiin aravalaina- ja lähiöasumista.
Samana vuonna suomalaiset kuuntelivat paljon myös Reijo Kallion Viikonloppuisää: ”En ole katkera, mutta kuitenkin” ja ”lapsilleni kuulun minäkin”. Vuoroasumista ei vielä tunnettu.
Perheitään kaipasivat lauluissa myös matkatyöläiset.
Perheitään kaipasivat lauluissa myös matkatyöläiset. Vuonna 1980 suosittu Kake Randelinin Kirje kotiin kertoi miehestä, joka on joutunut muuttamaan kaupunkiin työn perässä ja on peräti kuolla ikävään. Anita Hirvosen De va kukku de -laulussa (1981) taas kieltäydytään lähtemästä länsinaapuriin töihin:
De va kukku, kuule, de / Ei tuu mittää, uso se / Ei mun tulis mielenkää / Lähteä ny Ruattiin ku ei oo kielipää / De va kukku, kuule, de / Ei nää olot parane / Vaikka velka-Volvo ostettais / Ja kolmivuoro hihnatyöstä palkka nostettais
Vuosikymmenen alussa suomalaiset rakastuivat muun muassa Maukka Perusjätkään ja Hassisen Koneen uutta aaltoa edustaneeseen kappaleeseen Rappiolla. Listoille kurkottivat ja jukebokseissa pyörivät myös vasta muutaman vuoden vanhan punkliikkeen sittemmin klassikoiksi muodostuneet kappaleet, kuten Problems?-yhtyeen versio Katupoikien laulusta ja Laman varsin reipas versio Väliaikaisesta sekä Pelle Miljoonan Olen kaunis. Suomalaisia puhutteli myös yhdysvaltalaisen Dead Kennedysin Too Drunk to Fuck.
Totista irvailua ja duunarinaisia
Osa kasarinuorista oli hurahtanut 1950-lukua fiilisteleviksi diinareiksi, punkkareiden perivihollisiksi. Luultavasti sen myötä listoilla viihtyivät myös Stray Catsin Runaway Boys – ja Juice Leskisen diinareille irvaileva Mussolini perusdiini. Amerikka soi myös Kim Wilden Kids in America -hitissä. Vuoden 1981 suosikkeja oli myös Mistakesin Pidä huolta, jonka kerrotaan syntyneen, kun Pave Maijanen näki uutisissa kuvia Mosambikin sisällissodasta vammautuneista.
Iskelmä ei ollut täysin hävinnyt uusille nuorisomuodeille. Matin ja Tepon maalaisromanttinen Näitä polkuja tallaan sai paljon soittoa, kuten myös Ahti Lammen Elämän valttikortit, jolla sanoittaja Vexi Salmi yritti kertomansa mukaan irvailla itsetilitysiskelmille – ja kaikkihan tietävät, että sellainen otetaan Suomessa äärimmäisen tosissaan. Niin kävi myös Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maalle (1982).
Kasarin alku oli muutenkin vahvaa korvamatojen syntyaikaa. Esimerkiksi Steve Kekanan Raising my family, Tomas Ledinin Sommaren är kort, F. R. Davidin Words, Jaana Wileniuksen Tiina titityy eli tiputanssi sekä – lintuteemassa pysytellen – Riki Sorsan Muuttohaukka eivät sen kummempia esittelyjä kaivanne.
Työstäkin laulettiin, kuten Donna Summer She Works Hard for the Money -hitissään, jonka Meiju Suvas esitti Kova duuni on rahaa -käännöksenä (1983). (Olisikin, miettinee moni lukija.) Tuula Amberla puolestaan lauloi Lulu-hitissään (1984) yöhoitajan kaksoiselämästä.
Ulkopolitiikka sai huomiota ainakin Erkki Liikasen Reikani, Reikani -hitin verran:
Kuule Reikani voitko vähän liennyttää / Ja sitä monikärkiohjustasi kiennyttää / Kun tuolla naapurissa Isomäen Ollilla / On tuolla tölläällä mökki juuri hollilla / Ja se rynteriksi aikoo mutta surettaa / Ei anna seutukaavaliitto sitä purettaa
Ehkä Liikasen Eki ennakoi tietämättään myös uussuomettumista – tällä kertaa länteen päin – kuvaillessaan, miten laulun kertoja ”syytää” sydänpostikortteja Ronald Reaganille toivoen, että tämä tulisi apuun tiukan paikan tullen.
Myös modernimpi diskomusiikki tanssitti yöväkeä, mistä kertoo muun muassa Eurythmicsin Sweet Dreamsin ja Modern Talkingin Cheri Cheri Ladyn suosio kasarin puoltaväliä lähestyttäessä.
Porirock vs. manserock
Vuosikymmenen puoltaväliä lähestyttäessä tapahtui kummia. Perin työväenluokkaisesta Porista nousi romanttista suomirockia soittava Dingo ja aiheutti hysterian, jollaista ei Suomessa ollut nähty sitten Paul Ankan Linnanmäen-konsertin 1959 – jos silloinkaan. Nuorten tyttöjen suosiossa ollutta orkesteria kuuntelivat vähintään salaa monet muutkin. Toinen suuri porilainen, Yö, operoi hieman samalla melankolisella suunnalla, mutta hieman perinteisempään tyyliin.
Toisessa teollisuuskaupungissa, Tampereella, oli jo pidempään elänyt porirockia rasvaisempi ja enemmän ”kieli poskessa” -mentaliteetin manserock. Popedan kappaleissa seikkailivat usein työväenluokkaiset nuoret ihmiset, mutta bändi oli (ja on) täysiverinen bilebändi. Matkalla Alabamaan ja Kuuma kesä ovat nyt 40-vuotiaita kesähittejä.
Vuosikymmenen puoltaväliä lähestyttäessä tapahtui kummia.
Maailmanmenoa tamperelaismuusikoista kommentoi kappaleissaan muun muassa Juice Leskinen suositussa Eesti (on my mind) -biisissään. Kasarin puolivälissä listoille ponkaisi myös helsinkiläisen J. Karjalaisen Doris enteillen tulevaa epävirallisen väenmuusikon asemaa.
Ulkomaisten artistien kappaleista listoilla viihtyivät muun muassa Wham!-yhtyeen Wake Me Up Before You Go-Go, Samantha Foxin Touch Me (I Want Your Body) sekä Modern Talkingin You’re My Heart You’re My Soul.
Iskelmäkään ei ollut tyystin hävinnyt. Kake Randelinin kappaleessa Hei vaan heilani suloinen (1984) kertoja rehvasteli lopputilirahoillaan eikä raha-asioista laulaminen jäänyt suinkaan siihen. Vuonna 1989 Randelinilta ilmestyi Pakko painaa pitkää päivää -albumi (1989), jonka nimibiisi Tilipäivä koittaa = Ponedeljnik nousi yllättäen uuteen suosioon seuraavalla vuosituhannella – sen verran uskottavasti siinä kuvataan palkkatyöläisen kerran kuussa kuningas -hetkeä. Tankki täyteen bensaa ja kioskilta kallis lehti! Musiikkivideolla iskelmäsankari kurvailee kärryineen marketissa.
Optimismin ajan loppu
1980-luvun loppua lähestyttäessä ulkomainen (tanssi)musiikki valtaa yhä enemmän alaa. Vuonna 1986 diskoissa ja autoradioissa soivat muun muassa Pet Shop Boysin It’s a Sin ja Los Lobosin La Bamba. Samaan aikaan läpi vuosikymmenen taustalla jurnuttaneen hevigenren radioystävällinen hard rock -serkku Europe tuuttaa ilmoille Final Countdownin, josta tulee yksi asepalvelustaan päättävien TJ-biiseistä. Myös brittimetalliyhtye Iron Maiden uiskentelee valtavirrassa.
Vuosikymmenen loppua kohti suomirock muuttuu samaan aikaan yhä melankolisemmaksi ja yhä humoristisemmaksi. Miljoonasateen suosituissa kappaleissa Marraskuu ja Mayday juopotellaan ja ikävöidään, joskin yhtyeen sanoituksissa vilisee myös erilaisten matalapalkkaisten duunariammattien – nykykielellä ”essential jobs” – edustajia myyjistä kuorma-autonkuljettajiin. Kaihoa radioaalloille tuo myös Kim Lönnholm Minä olen muistanut -kappaleellaan. Yhä kuunnellaan myös Vesa-Matti Loirin Eino Leino -albumia (1978).
Huumorilaitaa edustavat muun muassa Turo’s Hevi Geen Kaunis mies (jos oisin), Lapinlahden Lintujen Elämä janottaa sekä Bat & Ryydin Ehtaa tavaraa (80-luvun tykki). Tuulahduksen menneiltä vuosikymmeniltä tuo Irwin Goodmanin Rentun ruusu (1988). Moni lukee Pääkkösten Eläinrääkkäystä (1989) -kappaleen, jossa huudetaan Anjaa apuun, ensimmäiseksi laajalti tunnetuksi suomenkieliseksi räppibiisiksi.
Roy Orbison on monen suosikki. Kasinokasaria juhlitaan vielä muun muassa Madonnan La Isla Bonitan (1986) ja Kaoman Lambadan (1989) voimin. Uudelle vuosikymmenelle saavuttaessa Suomi syöksyy lamaan, mistä kerrotaan juttusarjan toisessa osassa.
Jutussa on käytetty seuraavia lähteitä: tyovaenliike.fi, tyovaenperinne.fi, lauluottaakantaa.fi sekä suomenvuosilistat.blogspot.com (Timo Penna). Pennan kokoamissa hittivuosilistoissa on huomioitu myynnin lisäksi muita suosiota mittaavia elementtejä, kuten 1980-luvun jukebox-soittoa.
uutiskirje 
