Vasemmistoliitto on oppinut voittamaan. Eurovaaleja seurasi vaalivoitto kunta- ja aluevaaleissa. Vaali-iltana otettiin myös lähtölaukaus kohti eduskuntavaaleja, vaikka puoluesihteeri Anna Mäkipää huomauttikin, että valmistautuminen niihin on jo alkanut.
Vaali-iltana vanha totuus piti edelleen paikkansa: vasemmistoliiton tulos sulaa illan edetessä. Ennakkoäänien jälkeen vasemmistoliitto oli saamassa molemmissa vaaleissa yli kymmenen prosentin tuloksen, illan edetessä tulos painui yhdeksän prosentin paremmalle puolelle. Ei sekään huono tulos ole, päin vastoin.
Ja kuten ex-puheenjohtaja Li Andersson osuvasti vaali-iltana Ylen haastattelussa sanoi, hänen aikanaan voitot pistettiin Anderssonin henkilökohtaisen suosion piikkiin. Nyt Andersson ei ollut ehdolla, ja voitto tuli silti. Se kertoo paljon hyvää vasemmistoliiton linjasta.
Mitä illasta sitten jäi käteen? Lyhyesti sanottuna: paljon hyvää ja muutamia kysymysmerkkejä.
Aloitetaan hyvästä.
Helsinki ja Turku
Suomessa käydään paljon täysin keinotekoista vastakkainasettelua suurten kaupunkien ja pienten paikkakuntien välillä. Usein nämä asetetaan joko–tai-henkisesti vastakkain. Siinä ei ole järkeä.
Lähdetään silti liikkeelle vasemmistoliiton kehityksestä suurissa kaupungeissa. Aloitetaan kierros Helsingistä.
Helsingissä vasemmistoliitto otti jälleen vaalivoiton ja kasvatti suosiotaan viime kuntavaaleista yli neljällä prosenttiyksiköllä. Puolue pysyi Helsingissä neljänneksi suurimpana, kun demarit nousivat ryminällä toiseksi suurimmaksi ohi vihreiden. Helsinki on punavihreä kaupunki, jonka suurin puolue on silti kokoomus.
Vasemmistoliiton konkari Paavo Arhinmäki on puhunut useamman kerran, kuinka Helsingissä on panostettu listan tasaisuuteen. Yhden kärjen sijaan listalla on paljon runsaasti ääniä kerääviä ehdokkaita.
Tämä näkyi nyt todella hyvin. Puheenjohtaja Minja Koskela sai yli 6 100 ääntä, Arhinmäki yli 4 600, mutta sen jälkeen tuli tasaista. Listan kolmonen oli Veronika Honkasalo lähes 3 000 äänellä, kun listan kahdeksantena oli Silvia Modig yli 2 000 äänellä. Muutamat sadat äänet erottivat useamman ehdokkaan.
Puolueen muutoksesta kertoo myös se, että 15 valtuutetusta miehiä on kaksi. Asiasta voi olla mitä mieltä vain – tärkeintä on todeta, että asia on nyt näin. Alma Tuuva ja Natalia Kallio saivat molemmat reilusti yli 2 000 ääntä. Se oli varmasti yllätys monille, ei harvoille.
Puolueen 15 valtuutetusta miehiä on kaksi.
Prosenteissa Helsingin merkitystä voi kuvata seuraavasti. Vasemmistoliitto sai kaikista kuntavaalien äänistään 26,5 prosenttia Helsingissä.
Turussa vasemmistoliitolta irrotettiin yhtä aktiivia lainaten pyörästä apurenkaat, kun Li Andersson ei ollut ehdolla. Tilanne mutkistui entisestään, kun sisäisen riitelyn päätteeksi osa vasemmistoliiton jäsenistä siirtyi kilpailevan listan ehdokkaiksi.
Lähtökohtiin nähden puolentoista prosenttiyksikön menetystä ja neljättä sijaa voi pitää kohtalaisena. Timo Furuholm oli odotetusti listan ykkönen.
Takapakkia vasemmistolle tuli myös Varsinais-Suomen aluevaaleissa. Niissäkin paikkamäärä putosi yhden.
Eduskuntavaaleissa vasemmistoliitolla on puolustettavana kaksi kansanedustajan paikkaa. Avoimia kysymyksiä on muutama. Tärkein niistä on sisäisen eripuran selvittäminen, näin toiminta ei voi enää jatkua.
Johannes Yrttiaho on tukijoineen tietoisesti mennyt kilpailevalle listalle, minkä he tietävät olevan perustelu puolueesta erottamiselle. He tietävät myös, että se on pitkä tie, eikä kaikilla vasemmistoliitossa ole välttämättä halua sille lähteä.
Miten sitten toimitaan? Jotain pitäisi keksiä. Koska nyt edessä oleva tilanne voi näyttää tältä: Yrttiaho vastustaa kaupunginvaltuustossa Asukkaiden Turku -listan edustajana asiaa, jota ajaa Timo Furuholm. Samaan aikaan he kuitenkin kokoontuvat samaan ryhmähuoneeseen eduskunnassa.
Tampere ja Jyväskylä
Tampereella ja Pirkanmaalla vasemmistoliitto otti voiton, jota on pirullista analysoida. Tampereen kuntavaaleissa kannatus nousi reilun prosenttiyksikön, kun aluevaaleissa nousua oli 0,4 prosenttiyksikköä.
Aluevaaleissa kansanedustaja Anna Kontulan perässä listan toiseksi tuli pitkän linjan puolueaktiivi Anne Nyman reilulla 1 400 äänellä. Tampereella puolueen varapuheenjohtaja Minna Minkkinen oli listan ykkönen.
Kahden vuoden päästä Pirkanmaalla puolustetaan yhtä kansanedustajan paikkaa ilman Kontulaa, joka ensi töikseen viime eduskuntavaalien jälkeen ilmoitti, ettei aio enää hakea kansanedustajaksi.
Siinä missä Tampereella eteneminen oli vähäisempää, Jyväskylässä vasemmisto otti monta askelta eteenpäin. Kannatus nousi lähes neljä prosenttiyksikköä, mikä lupaa todella hyvää eduskuntavaaleja ajatellen.
Keski-Suomessa on vaalipiiri, jossa menetetty paikka pitäisi ottaa takaisin eduskuntavaaleissa. Tehtävää vaikeuttaa se, että kannatus on sulanut monessa Keski-Suomen kunnassa Jyväskylän ulkopuolella.
Selvää on, että SDP löysi nyt viisasten kiven.
Numerot kertovat
Kuntavaaleja tarkastellaan paitsi kokonaistuloksen myös valtuutettujen määrän kautta. Jos katsoo valtuutettujen määrää, on hyvä muistaa yksi asia.
Joissakin paikoissa tuhat ääntä voi tuoda todella monta valtuutettua. Tämä on keskustan suuruuden salaisuus. Samaan aikaan monta tuhatta ääntä suuremmassa kaupungissa voi tuoda vain muutaman valtuutetun, mutta eduskuntavaaleja ajatellen merkitys on suurempi.
Tämä ei tietenkään poista sitä, että menestyminen pienemmillä paikkakunnilla on niin ikään tärkeää. Asia on kuitenkin syytä pitää mielessä.
Numeroilla asiaa voi kuvata seuraavalla tavalla. Vasemmistoliiton kannatus nousi valtakunnallisesti 1,4 prosenttiyksikköä kuntavaaleissa, ja se toi 27 lisävaltuutettua.
Kokoomuksen kannatus kasvoi 0,3 prosenttiyksikköä, mutta puolue sai 39 lisävaltuutettua. Kumpi puolue voi sanoa voittaneensa enemmän?
Pohdintoja paikallisuudesta
Kuntavaaleissa 2021 vasemmistoliitto menetti Kemin kaupungin suurimman puolueen aseman. Nyt takapakkia vanhassa valtalinnakkeessa tuli lisää.
Tämä tarkoittaa, ettei Suomessa ole enää yhtään vasemmiston hallitsemaa paikkakuntaa. Onko se ongelma tai pitääkö siitä tehdä ongelma? Tuskin, mutta jälleen kyse on sellaisesta asiasta, joka on syytä todeta.
Puolueen vanhalla valta-alueella Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa vasemmistoliitto säilytti ja osin paranteli asemiaan. Kolmannen kansanedustajan paikan saaminen takaisin eduskuntavaaleissa tuntuu ainakin vielä kaukaiselta, mutta on hullumpiakin asioita tapahtunut.
Uudenmaan mysteeri on yksi vasemmistoliiton ikuisuusasioista. Isossa vaalipiirissä puolueella on ollut vaikeaa.
Nyt kahdessa isoimmassa kaupungissa eli Espoossa ja Vantaalla nähtiin pomput ylöspäin. Vantaalla voi myös pitää yllätyksenä, että europarlamentaarikko Jussi Saramo jäi listan kolmanneksi. Hänen edelleen menivät Gashaw Bibani ja Funda Demiri.
Lasi on selvästi täydempi kuin ennen vaaleja.
Aluevaaleissa puolestaan nähtiin hyviä esimerkkejä. Yksi näistä on Harri Pikkaraisen tulos Päijät-Hämeen alueella. Siellä Pikkarainen oli toiseksi suosituin ehdokas.
Yksi pohdittava asia on myös se, että nyt vasemmisto pääsi vaaleihin erittäin hyvästä tilanteesta. Maassa on patamusta oikeistohallitus, joka on vieläpä erittäin epäsuosittu. Tästä asetelmasta nähtynä vaalit pitääkin voittaa.
Jonkun mielestä siihen nähden voitto voi joidenkin numeroiden valossa olla aika pieni. Se olisi liioiteltua sanoa, mutta selvää on, että suurin muutostoive näkyy SDP:n kannatuksessa.
Demarit onnistuivat nostamaan kannatustaan todella paljon myös Helsingissä, vaikka Antti Lindtmanin johtaman SDP:n ajateltiin olevan siihen kykenemätön. Ei ollut, vaan demarit repivät 8,8 prosenttiyksikön kasvun vuoden 2021 kuntavaaleihin verrattuna.
Se on mieletön luku. Etenkin kun pitää mielessä, että vihreiden kannatus ei pudonnut kuin 1,7 prosenttiyksikköä.
Selvää on, että SDP löysi nyt viisasten kiven, jota se varmasti yrittää käyttää uudestaan. Siihen on vasemmistonkin löydettävä vastaus.
Hassu vertaus
Lopuksi on vielä hyvä vetää pohjaa pois koko analyysilta. Kunta- ja aluevaalien vertaaminen eduskuntavaaleihin kun on vähän hupsua.
Vaikka nyt käytiinkin selvästi hallitus–oppositio-vaalit, ovat tuloksiin vaikuttaneet voimakkaasti alueelliset ja paikalliset kysymykset. Toisaalta on helppo uskoa, että eduskuntavaaleissa tullaan jälleen puhumaan sosiaali- ja terveyspalveluista.
Tärkein erottava tekijä on kuitenkin äänestysaktiivisuus. Nyt keskusta sai jälleen aluevaaleissa yli 19 prosenttia äänistä. Voi olla varma, että eduskuntavaaleihin lähdettäessä puolueen kannatus ei ole lähelläkään sitä.
Vasemmiston lasi on selvästi täydempi kuin ennen vaaleja. Kuten alussa todettiin, puolue on oppinut voittamaan. Se on elintärkeä taito.
uutiskirje 
