Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus ilmoitti tällä viikolla, että Suomi aloittaa valmistelut henkilömiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautumiseen.
Orpon hallituksen oman ohjelman mukaan Suomi edistää sääntöpohjaista maailmanjärjestystä sekä toimii aktiivisesti YK:n uudistamiseksi vastaamaan 2020-luvun globaaleja haasteita.
Suomi jatkaa siis kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän puolustamista aikomalla irtautua kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestelmään kuuluvasta sopimuksesta. Siihen Suomella on tietysti oikeus.
Toinen kysymys sitten on, mitä maamiinojen käytön kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautuminen voi aiheuttaa. Se ei ainakaan vahvista kansainväliseen oikeuteen nojaavaa järjestelmää, jota muutenkin haastetaan tällä hetkellä.
– Kansainvälinen sopimusjärjestelmä, humanitaarinen tapaoikeus, sodankäynnin säännöt ja normit eivät ole mikään “voileipäpöytä“, josta valitaan sen mukaan millä tuulella ollaan ja mikä itselle tuntuu kivalta. Joko kannattaa sopimuspohjasta järjestelmää ja sitoutuu noudattamaan sopimuksia silloinkin, kun ne rajoittavat myös itseä – tai ei tue sitä.
– Suomi on nyt selvästi ryhmittymässä kansainvälisesti niiden joukkoon, jotka katsovat, että sodan aikana saa käyttää mitä aseita ja sodankäynnin taktiikoita tahansa, tiivisti osuvasti tiedotteessa Rauhanliiton Laura Lodenius.
Harva järjestelmä romahtaa nopealla rysähdyksellä. Tämä pätee myös nykyiseen kansainväliseen järjestykseen. Erilaisista sopimuksista irtautuminen nakertaa sitä hitaasti mutta varmasti. On syytä muistaa, että sääntöpohjainen maailmanjärjestys on olemassa pienten valtioiden – kuten Suomen – turvaamiseksi suurvaltojen mielivallalta.
Venäjä ei tunnetusti kunnioita kansainvälistä oikeutta. Kysymys kuuluu, pitääkö Suomenkaan silloin sitä kunnioittaa. Jos vastaus on ei, mikä silloin erottaa Suomen Venäjästä?
Vastuullisuudesta
Hallituksen tiedotustilaisuudessa toisteltiin Suomessa vallitsevaa käsitystä, kuinka suomalaiset ovat maailman vastuullisimpia miinoittajia. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) sanoi, että suomalaisiin miinoihin astuvat vain vihollisen sotilaat. Väite on vähintään mielenkiintoinen.
– Käytännössä ei ole olemassa “vastuullista henkilömiinakäyttöä”– se on jotain Suomen itse keksimää erillissota-sanastoa, tiivistää Laura Lodenius.
Suomalaisilla voi olla vaikka kuinka hienoja suunnitelmia erilaisten miinakarttojen piirtämiseksi. Kriisitilanteessa kaikki suunnitelmat eivät aina toteudu suunnitellusti. Sotiminen on sotkuista puuhaa.
Miinoja ei myöskään käytetä vain itärajalla. Tilanne, jossa henkilömiinoja jouduttaisiin käyttämään, olisi todennäköisesti sellainen, jossa Suomeen on hyökätty ja vihollinen etenisi Suomen maaperällä. Se tarkoittaisi sitä, että myös henkilömiinoja joudutaan asettamaan Suomen maaperälle. Ne pitää sieltä taisteluiden jälkeen raivata – tai ottaa riski, että siviilit astuvat niihin, kuolevat tai silpoutuvat.
Puhe erillismiinoista on siis fuulaa. Sitä odottaisi myös suomalaiselta oikeistolta rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä todeta, että henkilömiinat ovat myös siviileille vaarallinen asejärjestelmä – ja sitten sanoa suoraan, että siviiliuhrit on hinta, jonka hallitus on valmis maksamaan, jotta Suomi saa henkilömiinat käyttöönsä. Siihen keskusteluun ei oikeisto kuitenkaan taida olla valmis.
Mitkä perusteet
On tietysti myös sanottava, että sotilaallisilla perusteilla ei ole miinakeskustelussa hirveästi väliä.
Henkilömiinojen palauttamisessa näyttää myös olevan kyse oikeistolaisesta identiteettipolitiikasta, jolla halutaan kostaa vuonna 2011 aiheutettu ”vääryys” eli Ottawan sopimukseen liittyminen. Tästä oikeistolaiset syyttävät etenkin takavuosien demaripoliitikkoja: presidentti Tarja Halosta ja ex-ulkoministeri Erkki Tuomiojaa. Kyse on sanalla sanoen kostosta.
Tässä vaiheessa lienee turha huomauttaa, että Ottawan sopimukseen liittymisen puolesta äänestivät myös kaikki kokoomuksen tuolloin paikalla olleet kansanedustajat.
Henkilömiinakeskustelu onkin osoitus politiikasta, jossa itse asioilla ei ole väliä – tärkeintä on tehdä päätöksiä, jotka ärsyttävät ”vihervasemmistoa”. Mitä enemmän jokin asia ärsyttää vastapuolta, sitä hanakammin oikeisto sitä ajaa. Tällaiselle politiikalle ei soisi lainkaan tilaa edes normaalioloissa, mutta keskellä ilmastokriisiä ja eurooppalaista sotaa se on erityisen viheliäistä.
Lue lisää: Vieraskynä: Miinakiellon tavoite on maailmanlaajuinen
Erkki Tuomiojan vieraskynä: Keskustellaan miinoista ilman leimakirvestä
uutiskirje 