Moni suomalainen on järkyttynyt Donald Trumpin toisen kauden tuomista mullistuksista. Yhdysvallat vetäytyy Ukrainan tukemisesta, maassa vaiennetaan toisinajattelijoita kuten Palestiina-mielenosoittaja Mahmoud Khalil, ja yhteiskunnan perustoimintoja muokataan uusiksi “säästösyistä”. Suomi on naiivisti luottaneet puolustusyhteistyön ja Suomen viennin turhan suurelta osin Yhdysvaltojen harteille. Vallanvaihdos näyttää vetävän maton alta paljolta, mitä sovittiin Bidenin ollessa vallassa.
Yhdysvaltojen nopeat muutokset muistuttavat siitä, että yhteiskunnan toimintojen on oltava valmiit tuulisempiin aikoihin. On oltava riittävästi jarruja, jotka estävät autoritääristä kehitystä ja vallankaappauksia. Toisaalta on varottava sellaisten työkalujen ja instituutioiden luomista, jotka vallan vaihtuessa soveltuvat myös omien kansalaisten vainoamiseen. Yhdysvalloissa korkein oikeus sekä kongressin molemmat kamarit ovat tällä hetkellä Trumpin lojalistien käsissä, ja käytännössä hänen räikeidenkin perustuslakia rikkovien aloitteidensa pysäyttäminen on vaikeaa.
Myös Suomessa on paljon sellaista, mikä väärissä käsissä saisi aikaan huonoa jälkeä. Nykyiset teknologiset työkalut, joita yritykset ja esimerkiksi poliisi käyttävät, mahdollistavat suoran ja yksilökohtaisen kansalaisten seurannan ja kontrolloinnin. Eikä tarvitse odottaa edes autoritääristä hallitusta: Helmikuussa saimme lukea, että poliisille ollaan myöntämässä sen pitkään tavoittelema oikeus käyttää “passeja varten” kerättyä sormenjälkirekisteriä rikostutkinnoissa. On helppo kuvitella, että poliisin mahdollisuuksia kerätä matkapuhelinten sijaintitietoja ja muuta relevanttia dataa laajennettaisiin vastaavalla tavalla.
Myös Suomessa on paljon sellaista, mikä väärissä käsissä saisi aikaan huonoa jälkeä.
Teknologiaa ei tarvitse kehittää nimenomaan kansalaisten vainoamiseen, riittää, että sitä on oikeissa käsissä mahdollista käyttää myös ikävään tarkoitukseen. Esimerkiksi Helsingin keskustan laaja valvontakameraverkosto olisi teoriassa mahdollista kytkeä osaksi kasvojentunnistusjärjestelmää. Oikean ihmisen pitäisi vain olla halukas painamaan nappia. Ja muistetaan, että me kaikki kannamme vapaaehtoisesti joka päivä mukanamme melko tarkkoja gps-sijaintiträkkereitä, koska olisihan omassa kotikaupungissa suunnistaminen muuten mahdottoman vaikeaa…
Suomessa on helppo olla naiivi erilaisten rekisterien ja tunnistautumista vaativien palvelujen suhteen. Kaupallisia biopankkeja käsittelevässä infotilaisuudessa kuulin sellaisenkin viisauden, että “suomalaisilta on erityisen helppo saada näytteitä biopankkeihin, koska ihmisten luottamus terveysinstituutioihin on niin korkea”. Suomalaiset luottavat viranomaisiin ja palveluihin hyvin eri tavalla kuin esimerkiksi saksalaiset, jotka ylisukupolvisista stasi- ja natsi-traumoista johtuen eivät mielellään jakele tietojaan ympäri nettiä.
Putinin ja Trumpin samanaikainen pelko eivät valitettavasti ole luoneet autoritäärisen vallan vastaista ilmapiiriä Suomeen. Suomalaisten selkäydinreaktio näyttää sen sijaan olevan kaivata vahvaa suojelijaa myös meille, jotta nämä muut kiusaajat eivät voisi meitä nuijia. Militarismin kasvaessa kenraalit ilmestyvät politiikkaan, ja vähemmälläkin sodanjohtokokemuksella varustetut aaltolat alkavat kuulostaa kenraaleilta. Tämä maa on otollinen maaperä perustuslaillisten oikeuksien perumiselle…
Suomessa ei ole juuri nyt nähtävissä nopeaa reittiä tilanteeseen, jossa yksittäinen vahva johtaja ohittaa kaikki jarrumekanismit ja alkaa hallita rautanyrkillä. Toisaalta meillä on tällainen esimerkki hyvinkin lähimenneisyydestä: eihän Kekkosen viimeisen kauden lopusta ole kuin muutamia vuosikymmeniä. Uudet teknologiset työkalut tekevät viranomaisista erityisen kyvykkäitä tekemään elämistämme hankalaa hyvin nopeasti, mikäli näin kävisi jälleen. Siksikin on hyvä muistaa, että vaikka emme ole Yhdysvallat, meillekin voi silti käydä huonosti.
uutiskirje 