Kastautuminen kolmen pyhän joen, Gangesin, Jamunan ja myyttisen Saraswatin yhtymäkohdassa on yksi hindujen elämän pyhimpiä tekoja, ja osa joka kahdestoista vuosi järjestettävää Maha Kumbh -hindujuhlaa. Seremoniallista kylpemistä johtavat pyhät miehet, joilla on tuhkan peittämät vartalot, mattapintaiset hiukset ja minimalistiset vaatteet.
Kyseessä on maailman suurin uskonnollinen tapahtuma. Tammi-helmikuussa järjestettävään 45 päivää kestävään tapahtumaan odotetaan jopa 400 miljoonaa kävijää, jotka uskovat rituaalikastautumisen pesevän heidät synneistä, puhdistavan heidän sielunsa ja vapauttavan heidät syntymän ja kuoleman kehästä.
Ensimmäistä kertaa joessa kastautuvat myös viisitoista transsukupuolista hengellistä johtajaa. He kylpevät joessa ”Har har Mahadev” -rukouksen säestyksellä, kun muiden lahkojen gurut odottavat vuoroaan.
Eräs kylpijöistä on sahraminväriseen kaapuun ja päähineeseen pukeutunut Pavitra Nandagiri, yksi transsukupuolisten lahko Kinnar Akhadan korkea-arvoisimmista munkeista. Kumppanuus uskonnollisten pyhimysten ja trans-johtajien välillä syntyi kymmenen vuotta sitten, kun transsukupuoliset onnistuivat rekisteröimään oman ”akhadan”.
– Kaikki huipentui toimivaan yhteistyöhön tämän vuoden Maha Kumbh -tapahtumassa. Ehkä meidät toi yhteen yhteinen ideologia, jossa omaksutaan maallisista nautinnoista, rikkauksista ja muista monimutkaisuuksista vapaa elämä.
Kaikki eivät usko transsukupuolisten munkkien minimalistiseen elämään, minkä vuoksi heidän osallistumisensa Maha Kumbhiin ei ole sujunut kiistoitta. Transmunkkeja syytetään valtapelistä, jota ei pidetä pyhään elämään sopivana. Tammikuussa yhteisö nimitti yhdeksi johtajistaan entisen Bollywood-näyttelijän Mamta Kulkarnin. PR-temppuna pidetty valinta johti sekä trans-yhteisön sisäisten että muiden hindulahkojen johtajien vastalauseisiin ja jopa väkivaltaisuuksiin. Jotkut gurut uhkaavat boikotoida seuraavaa, vuonna 2037 pidettävää Maha Kumbhia, jos Kinnar Akhada osallistuu rituaaliin. Syvistä erimielisyyksistä ja väkivallanteoista huolimatta Pavitra Nanndgiri on toiveikas yhteisönsä tulevaisuuden suhteen.
– Ihmiset puhuvat ja myös vääryyksiä tapahtuu. Mutta me olemme täällä tänään, ja aiomme olla myös seuraavassa Kumbhissa, Nanndgiri sanoo.
Transhenkilöiden kaksi kastia
Kun Kinnar Akhada -tapahtuman sisällä transgurut siunaavat vierailijoita, ulkona kadulla miesjoukko ympäröi nuorta transnaista, joka tanssii nopean musiikin tahtiin.
– Tämä on Launda Naach -tanssi, joka on täällä yleinen maaseutuviihteen muoto, kertoo paikallinen esiintyvä taiteilija Ajeet Bahadur.
Bahadur on tutkinut Launda Naach -esiintyjien elämää. Hän kertoo Launda Naachin syntyneen aikana, jolloin naiset eivät saaneet tanssia julkisesti. Tanssijoiden liikkeet ovat nykyään usein rivoja ja esitystä pidetään harvoin taiteena. Tanssijoita käytetään usein jopa seksuaalisesti hyväksi.
– Heidän elämänsä on uskomattoman kurjaa, eikä heidän taidettaan juurikaan kunnioiteta. Katseet kohdistuvat heidän vartaloihinsa, ja hyväksikäyttö ja köyhyys ovat jatkuva osa heidän elämäänsä, sanoo Bahadur.
Tanssijoiden lisäksi tuhannet muutkin intialaiset transmiehet ja -naiset kamppailevat elantonsa eteen. Heidät nähdään yleensä kerjäämässä kadulla ja julkisessa liikenteessä, tai kiristämällä rahaa torikauppiailta. Transhenkilöt herättävät pelkoa ja halveksuntaa sen sijaan, että heitä kunnioitettaisiin kuten Kumbhin Kinnar Akhada -tapahtumassa.
Transsukupuolinen munkki Priyanka Nandagiri ei lupaa, että transgurujen korotettu asema Kumbhin seremoniassa vaikuttaisi tavallisten transihmisten sosiaaliseen asemaan.
– Intian transsukupuolinen yhteisö on jaettu kahteen ryhmään, Sanataneihin ja Deredaareihin. Me olemme uskonnolliseen toimintaan keskittyneen Sanatani-ryhmän jäseniä, kun taas Deredaar-ryhmä on valinnut erilaisen elämäntavan, kuten tanssimisen kadulla, häissä ja tapahtumissa. Olemme siis aina kulkeneet eri polkuja, Priyanka Nandagiri kertoo.
Transmunkit Dwita Acharya ja Mohini Acharya ovat samaa mieltä.
– Suhtautuminen riippuu siitä, minkä elämän transihmiset valitsevat. Jos he haluavat seurata Sanatanien polkua he saavat arvostusta, mutta jos he haluavat jatkaa Deredaar-elämäntapaansa, ihmiset suhtautuvat heihin edelleen sen mukaisesti.