Afrikasta virtaa joka vuosi kymmeniä miljardeja dollareita laittomiin rahavirtoihin. Samaan aikaan valtavista mineraalivaroistaan tunnettu maanosa epäonnistuu miljoonien ihmisten elintason parantamisessa.
Afrikassa hallitukset kamppailevat kehnon talouden ja lisääntyvän köyhyyden kanssa. Maanosan luonnonvarojen muuttamisessa varallisuudeksi riittää työtä. Afrikan kehityspankin (AfDB) mukaan köyhyys lisääntyi vuonna 2022, ja nälkä vaikutti 281 miljoonan ihmisen elämään.
Timantteja ei voi syödä
Afrikan valtioiden taloutta rasittavat pitkittyneet lainat ja jatkuva velkaantuminen. Ne ovat taustalla myös lisääntyneissä pyynnöissä velkojen anteeksiantoon, ilman anteeksiantoja kansainvälisiltä markkinoilta otetut lainat rasittavat tulevia sukupolvia.
– Emme voi syödä timantteja tai bauksiittia, toteaa YK:n Afrikan talouskomission (ECA) strategista suunnittelua johtava Said Adejumobi.
– Alueet, joilla resursseja on vähemmän, ovat onnistuneet muuttamaan talouttaan lisäämällä tuotteidensa arvoa. Miksi emme mekin?
ECA arvioi, että Afrikka menettää joka vuosi laittomien rahavirtojen vuoksi lähes 90 miljardia dollaria. Rahojen virtaaminen rikollisille on lamaannuttanut terveydenhuollon ja estänyt infrastruktuurin rakentamista. Se haittaa myös pyrkimyksiä käsitellä pitkittyneitä velkoja ja maksamattomia lainoja.
ECA:n mukaan yli puolella Afrikan maista ulkomaanvelka ylittää pian biljoonan dollarin rajan.
– Toisinaan otamme lainaa vain maksaaksemme takaisin edellisiä lainoja, mikä on kestämätöntä, sanoo Sonja Essobjadje ECA:n innovatiivisten finanssi- ja pääomamarkkinoiden osaston päällikkö.
– Tarvitsemme taloudellista monimuotoisuutta, valtiontalouden kuria, vahvempia julkisen velan hallintastrategioita ja ennen kaikkea kotimaisten pääomamarkkinoiden perustamista.
Nuori väestö on Afrikan toivo
Tutkijat ovat pitkään olleet huolissaan kaivostulojen menettämisestä rikollisryhmille.
Asiantuntijoiden mukaan Afrikan menestyksen kannalta olennaista on vahva politiikka, jolla varmistetaan omaisuuden turvaamista ja menetettyjen rikkauksien palauttamista koskevien kansainvälisten sopimusten noudattaminen.
– Politiikka ei ole ensiapua, sanoo Raymond Gilpin, YK:n kehitysohjelman (UNDP) Afrikan pääekonomisti.
– Se on rakenteiden luomista tulevaisuudelle.
Hänen mukaansa Afrikka tarvitsee maanosan vaurautta suojelevia pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää kurjuutta, sillä asiantuntijoiden mukaan ongelmista huolimatta Afrikan nuori väestö tarjoaa toivoa kasvusta.
– Olemme optimisteja, koska Afrikalla on ainutlaatuisia etuja: nuori dynaaminen työvoima, suunnaton energiapotentiaali ja kaupungistuminen, selittää Afrikan kehityspankin (AfDB) strategiasta ja toimintapolitiikasta vastaava johtaja Caroline Kende-Robb.
– Kyse ei ole vain kriiseistä, vaan myös mahdollisuuksista.
Osana laajempia yrityksiä tukkia maanosan vaurauden menetykset alueellisten teknokraattien olisi kehitettävä hallituksille toteuttamiskelpoisia ratkaisuja.
– Maanosan johtavina instituutioina AfDB:n, ECA:n ja UNDP:n on nyt astuttava esiin, ei pelkästään kertomaan fiksuista ideoista, vaan myös miettimään perin pohjin uusiksi toimintatapamme. Tämän päivän Afrikka on dynaaminen ja kehittyvä – meidän strategioidemme täytyy kehittyä mukana. Kyse on toiminnasta, ei aikomuksista, UNDP:n ekonomisti Gilpin sanoo.
Poliittinen sitoutuminen avainasemassa
Jotta Afrikka selviytyy monista vaikeuksistaan, ratkaisujen on tultava maanosan sisältä, uskoo ECA:n makrotalous-, rahoitus- ja hallinto-osastoa johtava Zuzana Schwidrowski.
– Jokainen haaste tuo mukanaan mahdollisuuden. Globaalin hajaannuksen ja kauppasotien keskellä Afrikalla on mahdollisuus löytää uusia markkinarakoja ja tarttua uusiin mahdollisuuksiin. Se edellyttää yhteistyötä.
Joidenkin asiantuntijoiden mielestä vaurauden turvaamisen lisäksi tulisi etsiä keinoja tulopohjan laajentamiseen.
– Meillä on keinoja luoda muutosta, mutta ne eivät yksin riitä, sanoo AfDB:n makrotalouspolitiikan, ennusteiden ja tutkimusosaston johtaja Anthony Simpasa.
– Tarvitsemme käytännöllisiä, näyttöön perustuvia ratkaisuja talouksien muuttamiseksi ja kasvutekijöiden monimuotoisuuden lisäämiseksi sekä iskunvaimentimia tulevien kriisien varalle. Poliittinen sitoutuminen ja politiikan johdonmukaisuus ovat ratkaisevia tekijöitä kasvua ja kehitystä luovan ympäristön luomisessa.