EU:n instituutioiden harjoittaman Israel–Palestiina -ulkopolitiikan alennustila näkyy Israeliin suunnattavan aseviennin ja siirtokuntien kanssa käytävän kaupan ohella siinä, että EU on päättänyt myötäillä Israelin propagandaa antisemitismin eli juutalaisvastaisuuden määrittelemisessä. EU on nimittäin sitoutunut International Holocaust Remembrance Alliance (IHRA) -järjestön lanseeraamaan juutalaisvastaisuuden määritelmään. Tässä kirjoituksessa tarkasteltava IHRA:n antisemitismimääritelmä levittää Israelin disinformaatiota ja heikentää EU:n kykyä kitkeä juutalaisvastaisuutta.
IHRA:n määritelmä on malliesimerkki Israelin politiikan kannattajien kehittämästä antisemitismi-mystiikasta, jossa antisemitismi määritellään sekä eri tavalla että huonommin kuin muut rasismin ja syrjinnän muodot. Israelin rikosten kannattajat pyrkivät antisemitismi-mystiikkaan turvautumalla haittaamaan Israelin toimien kuvailemisesta ja tarkastelua.
Tarkastellaan muutamia IHRA:n antisemitismi-määritelmän kohtia. IHRA:n mukaan antisemitismiä on esimerkiksi:
“Kehottaminen juutalaisten tappamiseen tai vahingoittamiseen radikaalin ideologian tai uskonnollisen ääriliikkeen nimissä, tällaisen teon avustaminen tai perusteleminen.”
Järkevä määritelmä.
Lisäksi antisemitismiä on IHRA:n mukaan
”Uhkaavien, epäinhimillistävien, demonisoivien tai stereotyyppisten väitteiden esittäminen juutalaisista sinänsä tai juutalaisten vallasta kollektiivisesti, kuten, mutta ei yksinomaan, väitteiden esittäminen myytistä, jonka mukaan juutalaisilla on maailmanlaajuinen salaliitto tai että he valvovat tiedotusvälineitä, taloutta, hallitusta tai muita yhteiskunnan instituutioita.”
Niin ikään järkevä määritelmä.
Käänne tapahtuu
Asiallisen alun jälkeen listaus saa kuitenkin erikoisen käänteen. IHRA lausuu, että juutalaisvastaisuutta on: “Itsemääräämisoikeuden kieltäminen juutalaiselta väestöltä esimerkiksi väittämällä, että Israelin valtion olemassaolo on rasistinen hanke.”
Tämä on huono muotoilu jo siltä osin, että kohdan sisältö jätetään epämääräiseksi. Lisäksi kohta ei kuvaile antisemitismiä.
Tarkoittaako muotoilu sitä, että Israelin valtion kutsuminen rasistiseksi on IHRA:n mukaan antisemitismiä, vai että Israelin kutsuminen rasistiseksi on antisemitistä ainoastaan jos sitä käytetään juutalaisten itsemääräämisoikeuden kieltämiseen? IHRA ei tarjoa tähän vastausta. Entä juutalaisten itsemääräämisoikeuden kieltäminen millä alueella? Miehitetyllä Länsirannalla?
Israelin lainsäädäntö ei tunnusta palestiinalaisten itsemääräämisoikeutta, joka on koko kansainvälisen yhteisön tunnustama kansainvälisoikeudellinen tosiasia, ja väittää, että “Israelin maan”, jonka rajoja lainsäädäntö ei selvennä, alueella kansallinen itsemääräämisoikeus on juutalaisten yksinoikeus. Mitä yllä lainattu IHRA-määritelmän kohta merkitsee ja mistä maantieteellisestä alueesta on kyse? Tämä jätetään hämärän peittoon.
IHRA:n mukaan antisemitismiä on myös: ”Kaksoisstandardien soveltaminen vaatimalla Israelilta käyttäytymistä, jota ei odoteta tai vaadita miltään muulta demokraattiselta kansakunnalta.”
Muotoilu on jälleen jo epämääräisyytensä vuoksi huono. Mitä on “demokraattisilta kansakunnilta” vaadittu käyttäytyminen? Kansainvälisen oikeuden noudattamista? Vihjaako IHRA, että kansainvälinen oikeus odottaa tai vaatii demokratioilta toisenlaista käyttäytymistä kuin ei-demokratioilta? Jos vihjaa niin tämä ei pidä paikkansa, sillä demokratioille ja ei-demokratioille ei ole olemassa erillisiä kansainvälisen oikeuden standardeja. Ainakin IHRA vihjaa Israelin olevan demokratia, vaikkei Israel sellainen ole, sillä Israelin rakentamiin poliittisoikeudellisiin järjestelmiin kuuluu Länsirannan palestiinalaisille pakotettu sotilasdiktatuuri – mutta Israelia velvoittaa kansainvälinen oikeus, vaikka se ei olekaan demokratia.
Entä mitä ovat nämä Israelille esitetyt ylimitoitetut vaatimukset? Tähän ei vastata. Jos ja kun IHRA:n mukaan antisemitismiä on se, että Israelille ja vain Israelille esitetään kohtuuttomia vaatimuksia, niin olisiko kenties asianmukaista kertoa lukijalle, mitä nämä vaatimukset ovat. Miten EU:n yhteiskunnat ja kansalaiset voivat välttää antisemitistä asetelmaa, jossa Israelilta vaaditaan kohtuuttomuuksia, jos IHRA ei kerro, mitä nämä kohtuuttomuudet ovat? IHRA ei tätä selvennä ja näin ollen muotoilu ei sovi vakavasti otettavaan antisemitismin määritelmään.
Tärkeä projekti
Syrjinnän ja rasismin, kuten juutalaisvastaisuuden, paikantaminen ja kitkeminen ovat olennaisen tärkeitä yhteiskunnallisia projekteja. EU:lla onkin erityistä osaamista syrjinnän ja rasismin paikantamisessa. Tämä osaaminen on osaltaan mahdollistanut sen, että suuri osa nykyisen EU:n jäsenmaista, joista yli puolessa on kuluneen 60 vuoden aikana ollut pitkiä autoritaarisia vaiheita, ovat nykyisin demokratioita, joiden lainsäädännöistä on kitketty laajamittainen ja tarkoituksellinen syrjintä, toisin kuin Israelin lainsäädännöstä.
EU:n poliittiset ja oikeudelliset normit ovat myös edesauttaneet sitä, että juutalaisvastaisuus on muuttunut toisen maailmansodan jälkeen hyväksytystä halveksittavaksi.
Euroopassa on runsaasti rasismia, mukaan lukien juutalaisvastaisuutta. Muistan vuodelta 2020 Oxfordin yliopiston tekemän kyselytutkimuksen, jossa mitattiin brittien näkemyksiä COVID-19-pandemian alkuperästä. Väestöä edustavan kyselyn mukaan viidennes briteistä oli joko vähän, jonkin verran, pitkälti tai täysin samaa mieltä väittämän ”juutalaiset loivat [korona]viruksen saadakseen taloudellista hyötyä romuttamalla talouden.” Löydös on esimerkki antisemitismistä.
IHRA-määritelmä haittaa EU:n rasisminvastaista työtä: antisemitismin täsmällisen määrittelemisen sijaan listataan Israelia myötäileviä epämääräisiä väittämiä, jotka eivät kuvaa antisemitismiä, ja joiden merkitys jää pimentoon. IHRA-määritelmästä olisi voitu tehdä työkalu juutalaisvastaisuuden paikantamisessa, mutta siitä tehtiin juutalaisvastaisuutta epämääräistävä ja Israelin syrjivää yhteiskuntajärjestystä arvioinnilta suojaava asiakirja.
Yllä eriteltyihin IHRA:n antisemitismi-määritelmän kohtiin sitoutuminen on ollut EU:lta pohjanoteeraus. Se on sitä edelleen. EU on sitoutunut IHRA:n määritelmään suosiakseen lämpimiä Israel-suhteita oman uskottavuutensa kustannuksella.
IHRA:n antisemitismi-määritelmä ei ole väärä, vaan huono, sillä määritelmiä on sopivaa arvioida hyvä-huono-akselilla, ei niinkään oikea-väärä-akselilla. Kukaan ei omista vallitsevien poliittisten, sosiaalisten tai oikeudellisten termien tai käsitteiden määritelmiä, eivätkä määritelmät ole oikeita tai vääriä. Voimme kuitenkin omista mieltymyksistämme ja tavoitteistamme käsin esittää argumentteja eri määritelmien paremmuudesta ja huonommuudesta.
Huonon osoitus
Tässä analyysissä luen tarkoituksellisen epämääräisyyden osoitukseksi määritelmän huonoudesta. Onnistunut määritelmä on täsmällinen. Täsmällisyys ei ole tae onnistumisesta: kaikki täsmälliset määritelmät eivät ole hyviä, mutta kaikki hyvät määritelmät ovat täsmällisiä.
EU käyttää IHRA-määritelmää välineenä ihmisoikeustutkimusta vastaan.
Ryhmä europarlamentaarikoita esitti vuoden 2022 maaliskuussa kirjallisen kysymyksen ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja komission varapuheenjohtaja Josep Borrellille. Kysymyksen alussa todetaan, että Amnesty International on julkaissut raportin otsikolla ”Israel’s Apartheid against Palestinians – a cruel system of domination and a crime against humanity”, ja että raportin mukaan Israelin hallitus on harjoittanut apartheidia Israelin perustamisesta lähtien.
Kysymyksessä on kaksi osaa: ensimmäisessä kysytään EU:n ulkopoliittisen korkean edustajan näkemystä apartheid-termin sopivuudesta kuvaamaan Israelin hallintoa. Kysymyksen esittäneet europarlamentaarikot pyrkivät falsifoimaan sen, että Israelin lainsäädäntö ja politiikka täyttävät apartheidin tunnusmerkit, viittaamalla muun muassa seuraaviin seikkoihin: Israel perustettiin YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 181 pohjalta, yli kymmenys Israelin parlamentin kansanedustajista on Israelin arabeja, Israelissa on arabitaustaisia tuomareita ja Israelin hallituksessa on arabipuolue.
Kirjallisen kysymyksen toisessa kohdassa tiedustellaan onko Amnesty Internationalin raportti korkean edustajan mielestä IHRA-määritelmän valossa antisemitistinen, sillä raportissa väitetään Israelin valtion olemassaolon olevan rasistinen hanke.
Kertaus
Kerrataan tapahtumakulku: ryhmä Israelin politiikkaa kannattavia europarlamentaarikoita esittää kirjallisen kysymyksen, jossa he viittaavat maailman suurimman ihmisoikeusjärjestön seikkaperäiseen raporttiin kuitenkaan kommentoimatta siinä esitettyä kattavaa dokumentaatiota sekä läpinäkyvää ja yksinkertaista päättelyketjua; kyseiset mepit esittävät huonon argumentin sen puolesta, että Israel ei syyllisty apartheidiin; kyseiset mepit kysyvät komissiolta, että pitääkö komissio raporttia antisemitistisenä IHRA-määritelmän valossa, sillä raportissa väitetään Israelin olevan rasistinen hanke.
Tässä kohtaa tapahtumakulku ei vielä ole kiinnostava tai yllättävä. Europarlamentin, maailman toiseksi suurimman kansanedustuslaitoksen, 720 edustajaan mahtuu useita Israelin lipun liehuttajia. Mutta entä korkea edustaja Borrellin vastaus? Nyt päästään asiaan.
Kuuliaisena virkamiehenä korkea edustaja Borrell vastasi, että komissio käyttää IHRA:n määritelmää, ja että Israel ei ole apartheid-valtio. Borrell lisäsi, että Israelin kuvaileminen rasistiseksi hankkeeksi on yksi IHRA-määritelmässä listatuista antisemitismin ilmenemismuodoista.
Israelin painostaminen ja toimet kansainvälisen oikeuden toteutumiseksi nauttivat EU:ssa huomattavaa kannatusta. Viime vuonna toteutetusta kyselytutkimuksesta kävi ilmi, että enemmistö ranskalaisista, saksalaisista, italialaisista, belgialaisista ja ruotsalaisista haluaa kieltää asekaupan Israelin kanssa. Vielä olennaisempi löydös on se, että enemmistö näiden EU-maiden kansalaisista, samoin kuin enemmistö Suomen kansalaisista, haluaa Israelin johdon syytteeseen rikoksista Gazassa ja Israelille talouspakotteet.
EU:n johto sen sijaan jatkaa päämäärätöntä rämpimistä itse luomassaan alennustilassa. Tässä artikkelissa käsitelty Borrellin rimanalitus on tästä esimerkki. Se, miten kauan EU:n annetaan jatkaa Israelia tukevien politiikkatoimien polulla, on meistä EU-kansalaisista kiinni.
Kirjoittaja on vieraileva tutkija Harvardin yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksella.
uutiskirje 
