Puolustusvoimain komentajan Janne Jaakkolan avaus maamiinojen palauttamiseksi kertoo yhden asian. Suomalaisia huijattiin vuosikausia sotilasliitto Naton jäsenyydestä.
Kärjistäen sotilasliittoa mainostettiin taikaluotina, joka ratkaisee Suomen turvallisuuspoliittiset ongelmat. Nyt tilanne on se, että puolustusmäärärahoihin vaaditaan lisäkorotuksia ja maamiinoja takaisin.
Naton jäseniltä edellytetään bruttokansantuotteesta kahden prosentin käyttämistä puolustukseen. Tämän Suomi jo täyttää, mutta nyt esiin on nostettu korkeampi raja – se voi olla joko 2,5 tai kolme prosenttia. Euroissa mitattuna puhutaan miljardiluokasta.
”Kuolleella planeetalla ei ole mitään, mitä ohjuksilla voisi puolustaa.”
Ei tullut taikaluotia, tuli tarvetta laittaa entistä enemmän aseisiin. Toki pian kolmatta vuotta jatkuva Venäjän täysmittainen hyökkäyssota Ukrainassa on tehnyt turvallisuusympäristöstä entistä huonomman. Vladimir Putin toimineen Suomen Natoon ajoi.
Siirtyvä viiteryhmä
Suomi liittyi 2010-luvun alkupuolella maamiinat kieltävään Ottawan sopimukseen. Nyt todennäköistä on, että Suomi irtaantuu sopimuksesta. Oikeistopuolueiden rivistä asiasta ei tarvitse edes keskustella, SDP:stäkin on todettu maamiinojen palauttamisen tarve.
Vasemmisto voi odottaa jäävänsä miinakeskustelussa melko yksin. Puolueen puheenjohtaja Minja Koskela nosti KU:n haastattelussa esiin olennaisia asioita, joita ennen irtautumista sietää pohtia.
Yksi keskeisimmistä on kansainvälinen järjestelmä, jonka sääntöperustaisuuden puolustamista Suomi ulkopolitiikassaan korostaa. Tuohon perustaan kuuluu kansainvälisten sopimusten noudattaminen.
– Jos Suomi alkaa yksipuolisesti irtautua yhteisistä ja hyvin perustein solmituista sopimuksista, niin en pidä sitä länsimaiseen arvoyhteisöön kuuluvana toimintana
– Niinhän toimitaan viiteryhmässä, johon emme itänaapurimme tavoin halua kuulua, Koskela sanoi KU:n haastattelussa.
Venäjä, Venäjä, Venäjä. Siinä syyt, miksi Suomessa halutaan palauttaa maamiinat. Sotilaat perustelevat asiaa sillä, että Venäjä on valmis sodassa tapattamaan valtavasti omia sotilaitaan. Siksi tarvitaan valtavasti sotilaita tappavia aseita. Poliitikot myös muistuttavat, että eihän Venäjä edes kuulu Ottawan sopimukseen.
– Vähän aikaa sitten ilmeistä oli, että Suomi oli puheissa maa, joka kunnioittaa kansainvälistä sopimusjärjestelyä. Nyt yhä enemmän perusteluna on, että eiväthän venäläisetkään niitä noudata. Miksi meidän pitäisi, olemmeko vähän tyhmiä? Siinä on aika iso viiteryhmän benchmarkkauksen ero, tiivisti vähän aikaa sitten KU:n jutussa maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.
Mihin verrata
Heikentynyt turvallisuustilanne ja esitykset nousevista määrärahoista ovat nostaneet Nato-kriitikoiden ääntä. Huomattava on, että Naton ulkopuolella Suomi todennäköisesti käyttäisi entistä enemmän rahaa aseisiin. Kyse on silti jossittelusta, jossa jokainen saa haluamansa lopputuloksen.
EU-maista muutama on edelleen Naton ulkopuolella. Näiden käyttäminen esimerkkinä Suomelle on hieman sama kuin Britanniassa aikoinaan EU-eroa ajavien into käyttää Sveitsiä ja Norjaa esimerkkeinä Britannialle.
Nyt Britanniassa on huomattu, että esimerkit eivät olleet parhaat mahdolliset. Samaan tapaan Suomessa ei kannata hakea turvallisuuspolitiikassa vertauksia Itävaltaan.
On kuitenkin hyvä kysymys, miksi Suomessa Naton suurinta turvatakuuta ei juuri enää mainita. Hyökkäys yhtä jäsenvaltiota vastaan on hyökkäys koko sotilasliittoa vastaan. Ukrainassa satoja tuhansia sotilaita menettänyt Venäjä ei voisi tuollaisessa sodassa mitenkään pärjätä.
Kysymys palautuukin siihen, onko Nato oikeasti uskottava sotilasliitto? Nato-kriitikoiden suhtautuminen tässä on jossain määrin kaksijakoista: yhtäältä sotilasliitto on yhdysvaltalaisen imperialismin ajuri, toisaalta sitä ei pidetä uskottavana sotilasliittona. Samaan aikaan Natoa kannattavat uskovat liiton voimaan, vaikka nykyään useammassa jäsenmaassa on Venäjään hyvin myönteisesti suhtautuvia puolueita vallassa.
Ytimessä on Naton viides artikla, joka käsittelee avunantoa hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Nato-maalle.
– Vaikka itse artiklaa ei saataisiin aktivoitua, kyllä siihen liittyvät vastuut pätevät edelleen valtioihin. Liittolaiset voivat toimia myös Nato-rakenteen ulkopuolella, vaikka Yhdysvallat-vetoisesti, sanoi Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Matti Pesu hiljattain Iltalehdessä.
Pari sanaa välttämättömyydestä
Lopuksi Nato-keskustelu osoittaa vielä yhden asian. Julkisesta velkaantumisesta ei ole huolta, kun puhe kääntyy aseisiin ja sotilaiden tarpeisiin.
Tankeille, hävittäjille, sotalaivoille ja ohjuksille voi tässä maailmanajassa olla hyvä tarve, mutta niin on monelle muullekin. On hämmästyttävää, kuinka vähän oikeistolaiset poliitikot miettivät yleistä kriisinkestävyyttä, jota isot leikkaukset terveyspalveluihin, sosiaaliturvaan ja kulttuuriin nakertavat.
Aseilla on huono ampua, jos niillä ei ole käyttäjiä. Tämä kannattaisi kaikessa välttämättömyys-puheessa muistaa. Saati sitten se, että kuolleella planeetalla ei ole mitään, mitä ohjuksilla voisi puolustaa.
uutiskirje 