Petteri Orpon oikeistohallitus on ollut vallassa puolisentoista vuotta. Monien vasemmistolaisten mielestä siinä on puolisentoista vuotta liikaa.
Orpon hallitus on runnonut eduskunnasta läpi roppakaupalla hallitusohjelmassa olevia esityksiä. Samalla se on muuttanut perinpohjaisesti suomalaista yhteiskuntaa – voimatasapaino on siirtynyt työelämässä työnantajajärjestöille.
Hallituspuolueista etenkin RKP ja perussuomalaiset ovat näykkineet toisiaan julkisesti, mutta ainakaan vielä se ei ole hallituksen työkykyyn vaikuttanut. Eduskunnan äänestyksissä rivit on ammuttu suoriksi, eikä kesän 2023 tapahtumia ole päästetty toistumaan. Perussuomalaisten ministereille tehdyt epäluottamuslauseet hallituspuolueet ovat äänestäneet nurin.
Siksi tällä kertaa lähdimme kysymään raadilta, mikä voisi mahdollisesti pysäyttää Orpon hallituksen.
Teemu Muhonen
Helsingin Sanomain toimittaja
Orpon hallitusta ei näillä näkymin ole kaatamassa mikään. Eripuraisten hallituspohjien jatkaminen vaikka hammasta purren on tavanomaista, koska houkuttelevia vaihtoehtojakaan ei ole tarjolla.
Perussuomalaisille tai Rkp:lle hallituksen kaataminen olisi suuri riski. Kutsua seuraavaan hallitukseen voisi joutua odottelemaan pitkään. Kokoomukselle hallituksen kaatuminen taas olisi epäonnistuminen, eikä Sdp lähtisi hallitukseen kuin uusien vaalien kautta. Vaaleja taas on Suomessa puolueiden ja kaikkien muidenkin näkökulmasta jo ihan tarpeeksi.
Kristillisdemokraatit voisi ehkä aivan hallituskauden lopulla marssia ulos, jos kokoomus päättääkin esimerkiksi runnoa viinit ruokakauppoihin.
Toistaiseksi hallitus myös vie linjauksiaan eteenpäin varsin suunnitellusti. Kiistoja ja yksittäisiä irtiottoja on, muttei dramaattista rivien rakoilua äänestyksissä.
Siinä mielessä hallitus voi kuitenkin ”pysähtyä”, että uusia merkittäviä säästöpäätöksiä ei välttämättä enää tule. Hallituspuolueiden poliittinen pääoma epäsuosittuihin päätöksiin alkaa olla käytetty. Julkisen talouden luvut ovat yhä rumia, mutta hallitus on jo brändännyt ensi kevään puoliväliriihensä säästötalkoiden sijaan ”kasvuriiheksi”.
Matias Mäkynen
SDP:n kansanedustaja
Orpon hallituksen voi pysäyttää vain Suomen kansa. Mielipidemittausten sijaan tärkeintä on, miten puolueet pärjäävät vaaleissa. Seuraava mittaus tapahtuu kunta- ja aluevaaleissa.
Jotta ihmiset voivat antaa tukensa oppositiolle, sen on tarjottava aito vaihtoehto, joka erottuu selkeästi Orpon hallituksen historiallisen konservatiivisesta ja oikeistolaisesta linjasta. Sen ei pitäisi olla vaikeaa, mutta parantamiseen varaa on koko oppositiolla.
Hallituksen kritiikki ja epäkohtien nostaminen ei riitä, vaan tarvitaan arvoista ja talouspolitiikasta lähtevä vaihtoehto, jolla kansalle tarjotaan toivoa paremmasta Suomesta kaikille.
On osattava kertoa, miten Suomessa saadaan liikkeelle niin julkiset kuin yksityiset investoinnit ilmastonmuutoksen torjumiseen, osaamiseen ja hyvien työpaikkojen luomiseen. Uskottavaan vaihtoehtoon kuuluu myös analyysi siitä, miten ihmisten ostovoima turvataan Orpon hallituksen sosiaaliturvaleikkausten ja työmarkkinoiden sopimusjärjestelmän murtamisen jälkeen.
Näihin kysymyksiin vastaamalla mikä tahansa puolue voi antaa Suomen kansalle vaihtoehdon, jotta se voi kaataa Orpon hallituksen.
Antti Ronkainen
Helsingin yliopiston tutkija
Suomessa hallitukset eivät ole kaatuneet vuosikymmeniin opposition toimintaan, joten Orpon hallituksen voi pysäyttää lähinnä se itse. Niin kauan kuin päähallituspuolueiden kannatus ei lähde sulamaan, hallituksen jatkon ratkaiseekin lähinnä se, kuinka paljon Orpo on valmis nielemään perussuomalaisten sooloilua.
Juha Sipilän hallituksesta (2015–2019) viisastuneena Orpon valmiustaso näyttäisi olevan erittäin korkealla kokoomukselle keskeisten sosiaaliturvan ja ammattiyhdistysliikkeen aseman heikentämisiin liittyvien politiikkatavoitteiden läpiviemiseksi heti hallituskauden alussa. Mieluisen hallitusohjelman saavuttamisen jälkeen Orpon ainoa tehtävä on pitää hallitus kasassa ja siinä hän näyttäisi toistaiseksi onnistuneen paremmin kuin hyvin hyvin.
Julkisessa keskustelussa on ihmetelty Orpon heikkoa johtajuutta ja “sukkana” olemista, mutta kyse on viime kädessä poliittisista intresseissä ja luokkapolitiikasta.
uutiskirje 