Vasemmistoliitto on arvopuolue, painottaa puheenjohtaja Minja Koskela: ”Tässä ajassa korostuvat empatia, inhimillisyys ja solidaarisuus”

KU: Minja Koskela, olet ollut vasemmistoliiton puheenjohtajana viikon. Miltä nyt tuntuu?

Minja Koskela: Tuntuu edelleen vähän pöllämystyneeltä. Myös innostuneelta. Ryhdyimme heti tekemään hommia, ja aikamoista pyöritystä on ollut. Eduskunnan istuntotaukoviikko tuli sikäli hyvään saumaan. Olen todella innoissani ja motivoitunut tekemään töitä.

KU: Mitä sinulle jäi mieleen puheenjohtajakampanjasta ja -äänestyksestä?

MK: Kolme asiaa nousee päällimmäisenä mieleen. Ensinnäkin se, että pääsimme kiertämään Suomea paljon ja tapaamaan valtavasti ihmisiä. Oli todella ihanaa tavata ihmisiä ympäri Suomea. Se toki jatkuu vielä nyt pitkin syksyä, ja lähden käymään niinsanotusti kentällä. Puheenjohtajakampanjassa asetelma oli niin, että me ehdokkaat puhuimme. Nyt odotan innolla sitä, että pääsen kuuntelemaan.

Toiseksikin mieleeni jäivät kilpasisarukseni Laura Meriluoto ja Gashaw Bibani. Meillähän ei ollut mikään hirveä verinen taisto, vaan teimme tosi hyvää yhteistyötä. Ajatuksena oli, että kun pääsemme puhumaan ja kiertämään, saamme sitä kautta näkyvyyttä vasemmiston ajatuksille emmekä niinkään omillemme. Kaikki kolme myös tuimme toisiamme, jos jollain oli raskas päivä. Se solidaarisuus oli ihanaa.

Kaikki kolme myös tiesimme, että tämä ei ollut mikään linjavaali, vaan henkilövaali. Se myös näkyi varmasti sillä tavalla, että ajatuksemme olivat hyvin samanlaisia. Meillä ei ollut hirveästi eriäviä ajatuksia, mutta yleisöltä tuli paljon hyviä kysymyksiä esimerkiksi työmarkkinoista tai turvallisuuspolitiikasta.

”Nyt odotan innolla sitä, että pääsen kuuntelemaan.”

Kolmanneksi äänestyksestä jäi mieleen se, että sain vahvan mandaatin aloittaa tämän homman. Se tuntui hyvältä. Tiedostan sen, että vaikka olen toiminut tässä liikkeessä yhdeksän vuoden ajan, olen silti uusi hahmo, uusi kansanedustaja ja ensimmäisen kauden valtuutettu. Kaikki eivät minua tunne, mutta se, että sain vahvan mandaatin jäsenistöltä, helpottaa henkisesti tämän työn aloittamista. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että työtä pitäisi tehdä jotenkin vähemmän.

KU: Mistä asiasta puheenjohtajakampanjassa olisit halunnut enemmän keskustelua?

MK: Minusta olisi ollut yleisesti ottaen mukavampi puhua enemmän politiikan asiakysymyksistä. Kampanjassa puhuttiin todella paljon järjestötoiminnasta ja puheenaiheet liittyivät siihen. Tämä ei ole mikään syytös: se oli asia, josta jäsenet halusivat puhua. Järjestöpuoli korostui varmasti siksikin, että kaikki me ehdokkaat olemme aika tuoreita, eikä meillä ole taustaa esimerkiksi nuorisojärjestössä.

Itse tietenkin politiikkona olen kiinnostunut aina asiakysymyksistä ja siitä, miten voidaan rakentaa Suomea ja maailmaa paremmaksi. Totta kai sitä työtä tehdään yhdessä, eikä järjestötoiminta ole politiikasta erillinen kysymys.

"Puheenjohtajakampanjassa asetelma oli niin, että me ehdokkaat puhuimme. Nyt odotan innolla sitä, että pääsen kuuntelemaan", Minja Koskela sanoo. Kuva: Antti Yrjönen

KU: Vasemmistoliitto on liike, joka korostaa kriittisyyttä, etenkin itsekriittisyyttä. Silti puheenjohtajakampanjan aikana esiintyi hyvin vähän, jopa yllättävän vähän kritiikkiä puolueen politiikkaa ja toimintaa kohtaan. Mistä tämä mielestäsi kertoo?

MK: Minusta se kertoo siitä, että olemme tällä hetkellä vahvassa tilanteessa. Li Andersson on tehnyt kahdeksan vuotta tosi kovaa työtä ja osoittanut sillä työllään, että voimme olla liike, joka käy sisäistä keskustelua, mutta samaan aikaan seistä niiden yhdessä sovittujen arvojen takana.

Meidän jäsenmäärämme on kasvanut, gallup-kannatuksemme on vahvistunut ja liikkeemme on laajentunut Eurooppaan kolmen mepin voimin. Kyllä se kertoo tämän liikkeen vahvasta tilasta ja siitä, että vasemmistoliitolla on tällä hetkellä aika hyvä itsetunto. Meidän ei tarvitse ajatella itseämme jonain altavastaajana, vaan olemme itsenäinen liike, joka on vahva.

Nyt minua on kritisoitu siitä, olenko liian ehdoton puheenjohtajaksi. Kyllä minä uskon, että jäsenemme arvostavat sitä, että arvomme ovat selvät ja puolueen linjan mukaiset.

KU: Miten vasemmistoliitolla menee? Millaisen puolueen olet saanut johdettavaksesi?

MK: Puolue on todella hyvässä tilanteessa. Olen siitä tosi iloinen, ja haaste onkin, miten tästä voidaan vielä vahvistaa. Se on mielestäni myös asia, joka tehdään yhdessä.

Haluan jatkaa Li Anderssonin perintöä siinä mielessä, ettei nyt ole tarvetta linja- tai suunnanmuutokseen. En ajattele, että nyt alkaisi mikään hirveän uusi aika sen takia, että puolueen johdossa kasvot vaihtuvat. Meidän linjamme, joka on jäsenistön määrittämä, on kirkas. Puheenjohtajan tehtävä on pitää puolueen arvoja esillä ja myös tarvittaessa linjata rohkeasti. Kyllä se politiikan yleinen linja on silti meidän yhdessä muotoilemamme.

Sanoin kampanjan aikana moneen kertaan, että meillä on vahvat arvot. Vasemmistoliitto on arvopuolue. Siitä aion pitää kiinni. Tässä ajassa tärkeinä arvoina meille korostuvat empatia, inhimillisyys ja solidaarisuus.

Arvomme näkyivät erityisesti keskustelussa käännytyslaista. Vasemmistoliitto oli alusta asti sitä mieltä, että sellaista lakia ei voida säätää, joka estäisi turvapaikkahakemusten vastaanottamisen rajalla. Siinä keskustelussa näkyi linjaeromme suhteessa demareihin, joille tämä kysymys ei ollut kovinkaan selkeä.

”Vasemmistoliitto on arvopuolue. Siitä aion pitää kiinni.”

Olemme punavihreä puolue. Meille työntekijöiden oikeuksien puolustaminen on todella keskeinen asia. Ensimmäisellä eduskunnan kyselytunnillani puolueen puheenjohtajana halusin puhua juuri työntekijöiden tilanteesta, koska juuri työntekijöiden asemaa Orpon hallitus on heikentämässä.

Kun sanoin linjapuheessani, että hallitus haluaa murskata ay-liikkeen, sitä pidettiin hirveän radikaalina. Jokainen voi käydä katsomassa hallituksen toteuttamaa työelämäpolitiikkaa ja vetää siitä johtopäätöksensä. En pidä kovinkaan radikaalina sitä, että sen sanoo ääneen.

Teemme vahvaa ilmastopolitiikkaa, ja sen politiikan ytimessä on ajatus siitä, että pienituloiset eivät saa joutua ilmastokriisin maksajiksi. Siihen liittyy esimerkiksi meidän veropolitiikkamme: oikeudenmukaisessa verotuksessa on kysymys myös ilmastokriisistä. Kaikista rikkaimmat saastuttavat kaikista eniten ja silloin voi ajatella niin, että on heidän tehtävänsä osallistua kriisin kustannuksiin. Silloin on verotettava omaisuutta ja suuria tuloja.

Itse tahdon nostaa toimintamme näkyvästi ympäri Suomea ja korostaa sitä, että olemme myös yhdessä toimiva liike. Sellaiseksi vasemmistoliitto on rakentunut aikaisempien puheenjohtajakausien kautta.

KU: Onko vasemmistoliiton politiikassa tai järjestötoiminnassa mielestäsi muutettavaa tai korjattavaa?

MK: Kyllä minä ajattelen, että järjestötoiminnassa korostuu nyt se, että vähentyneiden resurssien vuoksi puolueen vapaaehtoistoimijoille on ”valunut” sellaisia hommia hoidettaviksi, jotka ovat aikaisemmin olleet puolueen henkilökunnnan tehtäviä. Tämä ei ole nyt syytös puoluetoimistoa kohtaan, vaan valitettavasti näin tapahtuu aika orgaanisesti, kun resurssit pienenevät, mutta tehtävien hommien määrä ei.

Tämä ei kuitenkaan ole hyvä kehitys, koska ihmiset eivät saa palaa loppuun järjestötoiminnassa. On löydettävä keinoja tehtävien jakamiseen ja ihmisten jaksamisen tukemiseen.

Haluan nostaa esille Laura Meriluodon ehdotusta tukea sellaisia alueita, joilla on vain vähän vasemmistoliittolaisia. Heille kasautuu aivan valtava määrä työtä. Voisimme kehittää vertaistuen tapaisia toimintamalleja, jotka toimisivat myös etäyhteyksillä. Tämä on mielestäni erinomainen idea.

KU: Mitkä ovat kolme tärkeintä tavoitettasi vasemmistoliiton puheenjohtajana?

MK: Ensinnäkin haluan käydä jo tänä syksynä reissuilla eri puolella Suomea keskustelemassa ihmisten kanssa. Minulla on nyt kalenterissa matkat Pohjois-Suomeen, Keski-Suomeen ja Satakuntaan.

Haluan käydä tapaamassa paitsi vasemmistoliiton paikallisia toimijoita, myös työntekijöitä ja työpaikkojen luottamushenkilöitä. Haluan keskustella erityisesti siitä, miten hallituksen työelämäheikennykset koetaan teollisuuden työpaikoilla.

Toinen tavoitteeni liittyy poliittisen asiasisällön hallintaan ja näkyvyyden saamiseen vasemmistoliiton politiikalle.

Kolmas on kunta- ja aluevaalit. Aiomme voittaa niissä, ja se työ alkoi jo tällä viikolla.

Minja Koskelan mielestä on aivan kohtuutonta, että hallitus valittaa kerta toisensa jälkeen siitä, että "oppositiolla ei ole vaihtoehtoja". Kuva: Antti Yrjönen

KU: Niin, kunta- ja aluevaalit ovat puolen vuoden päästä. Millä kärjillä vasemmistoliitto lähtee näihin vaaleihin?

MK: Aluevaaliohjelmamme on jo tehty. Meille valtakunnallisesti tärkeitä asioita ovat tietenkin sote-palvelut. Olemme puhuneet niistä todella paljon, ja siksi onkin aivan kohtuutonta, että hallitus valittaa kerta toisensa jälkeen siitä, että ”oppositiolla ei ole vaihtoehtoja”. Pelkästään vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä olemme tuottaneet kaksi kokonaisuutta, missä on hallitukselle ratkaisuehdotuksia sote-kysymyksiin.

Ratkaisumme eivät edes ole mitenkään radikaaleja. Siellä on ostopalveluiden suitsimista esimerkiksi hintakatolla, Kela-korvauksien jyvittäminen hyvinvointialueille ja hoitotakuun lyhentäminen seitsemään vuorokauteen tai alijäämänkattamisvelvoitteen nostaminen kahdesta neljään vuoteen. Nämä ovat kaikki sellaisia toimia, jotka tukisivat alueita ja ihmisten hyvinvointia. Sote-palvelut ovat iso kysymys, jossa olemme vahvoilla.

Toinen iso asia on koulutus, joka on erittäin keskeinen asia kunnille nyt, kun sote-asiat ovat siirtyneet hyvinvointialueille. Olen itse entinen opettaja, ja pidän kasvatusta ja koulutusta keskeisimpänä teemana kuntavaaleissa. Myös kuntien työnantajapolitiikka on tässä asiassa tärkeä.

Haluaisin itse korostaa myös kulttuuripalveluita. Meillä Helsingissä vasemmistoliitolla on kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestarin paikka. Olemme tehneet Helsingissä hyvää työtä, ja sitä haluamme jatkaa.

”Musiikki on valtava rikkaus omassa elämässäni.”

KU: Minja Koskela, olet poliitikon lisäksi muusikko. Mitä musiikin kuunteleminen, soittaminen ja laulaminen merkitsevät sinulle?

MK: Sitä on todella vaikea selittää. Musiikin tekeminen ja kokeminen ovat todella kiinteä osa identiteettiäni. Se on osa minua ja osa olemustani. Musiikin hienous on siinä, että se asettuu sanojen ja kielen ulkopuolelle. Siinä on sellainen abstrakti vivahde, joka on aivan omanlaisensa kokemus.

Musiikin kuuntelemisella on aivan valtavan rauhoittava vaikutus minulle. Joskus, kun tulee isoja tunnetiloja, minulla alkaa soimaan joku biisi päässä, ja sen biisin kuunteleminen rauhoittaa.

Jos on vielä isompi tunnetila ja sattuu olemaan yksin kotona, soitan pianoa. Se auttaa todella paljon. Kysymys on myös tunteiden hallinnasta ja niiden käsittelystä. Tietysti musiikista tulee myös hyvä olo.

Musiikki on valtava rikkaus omassa elämässäni. Se on myös kantava voima minun musiikinopettajuudessani: toivoisin, että jokainen ihminen voisi löytää itselleen hyvän suhteen musiikkiin tai mihin tahansa kulttuuriin. Sitä kautta voi ymmärtää itseään – ja itseään osana maailmaa – sellaisella tavalla, jota on todella vaikea selittää mitään muuta kautta.

KU: Mitä levyjä olet viime aikoina kuunnellut?

MK: Tämän syksyn levyjä minulle ovat olleet Antti Aution Täällä sinua kaivataan sekä DJ Ibusalin Mukava Paikka.

Viimeisimpänä minulla on soinut Stinakon elokuussa julkaistu EP Body, ja siltä etenkin kappale Forgiveness.