Europarlamenttiin kesäkuussa uudelleen valittu Merja Kyllönen kertoo löytäneensä vanhan työskentelyrutiinin helposti.
– Ei se rutiini kauhean hukassa ollutkaan. Viiden vuoden kokemuksella oli hyvin muistissa kaikki europarlamentin hyvät ja huonot puolet, Kyllönen sanoo KU:lle.
Kyllönen istui aikaisemmin Euroopan parlamentissa 2014-19. Hän oli eduskunnassa kansanedustajana 2019-24.
Merja Kyllösen mukaan Euroopan parlamentti eroaa eduskunnasta työyhteisönä, ja hän myöntää jopa kaivanneensa europarlamenttia.
– Se on erilainen kuin eduskunta, ja ilmapiiri on erilainen, Kyllönen sanoo.
– Toki tietysti tunnelma on vähän kiristynyt Euroopan parlamentissakin, mutta täällä ei mahdollisteta toisille räkyttämistä siinä mittakaavassa, mitä kotimaassa annetaan tapahtua. Tykkään, että keskustelukulttuurista pidetään huolta ja että epäasialliseen käytökseen puututaan. Siihen on konkreettiset, selkeät pelisäännöt, joihin koko puhemiehistö on sitoutunut, Kyllönen kertoo.
Orbán ei ole mikään rauhankyyhky
Viime viikon täysistunnossa Kyllöselle tärkeimmäksi asiaksi nousi se, että siinä tarjoutui mahdollisuus puhua rauhasta.
– Kerrankin oli sellainen momentum. Tiistaina EU:n ulkoasioiden korkea edustaja Josep Borrell oli paikalla, ja salissa keskusteltiin YK:n tulevaisuudesta ja moniyhteisestä, laajasta toimintakentästä. Siinä yhteydessä oli mahdollisuus puhua myös EU:n rauhanperustasta, ja käytin sen mahdollisuuden täysimääräisesti hyväkseni, hän sanoo.
Merja Kyllösen tuntuma keskustelusta on, että rauha on edelleen EU:n agendalla.
– Unionin uskottavuus rauhanrakentajana ja -välittäjänä ei kuitenkaan ole kauhean korkealla, ottaen huomioon että rauhanaloite on nyt EU:n puheenjohtajamaalla Unkarilla. Maan pääministeri Viktor Orbán ei ole mikään rauhankyyhky, jos ajatellaan hänen kontaktejaan Venäjälle, Valko-Venäjälle ja Kiinaan, Kyllönen pohtii.
Eräs istuntoviikon kohokohdista nähtiin keskiviikkona, kun Viktor Orbán puhui Euroopan parlamentille maansa tavoitteista EU:n puheenjohtajana.
Merja Kyllösen mukaan Orbánin puhe itsessään pysyi ”aika hyvin kasassa” ensimmäisten kymmenen minuutin ajan.
– Hän oli selkeästi saanut ohjeet puhua alkuun aika rakentavasti ja neutraalisti. Se oli vähän hämäävää, Kyllönen sanoo.
Hän lisää, että osasi odottaa, että Orbánin puhetta seuranneesta keskustelusta nousee melkoinen show.
– Lämmittelykierroksen jälkeen se lähti lapasesta, jo ensimmäisestä vastauspuheenvuorosta lähtien, Kyllönen kertoo.
– Suomessa meillä on monta kertaa puhuttu siitä, ensin laitetaan naamio päälle ja annetaan rampan kalakattaa, ja sitten riisutaan naamiot ja näytetään, mikä se todellinen karva on. Orbán on juuri sellainen toimija. Hänen puheensa loppusuora oli jo surullista näytelmää, kun hän öyhäsi ja huusi siellä parlamenttisalissa.
Viktor Orbán mollasi puheessaan muun muassa talouden vihreää siirtymää ja puhui paljon maahanmuuton vaaroista. Lopulta Orbánin puheen jälkeen vasemmistolaiset euroedustajat lauloivat istuntosalissa antifasistista Bella Ciao -vastarintalaulua.
Merja Kyllönen kertoo olleensa positiivisesti yllättynyt siitä, että henkilökohtaisia loukkauksia kuultiin vähän ja niihin puututtiin Orbánin puheen jälkeisessä keskustelussa.
– Oli öyhäämistä ja voimaantunutta möhinää Orbánin ja hänen tukijoidensa puolelta. Hän on saanut parlamentista sellaista kaikupohjaa, jota hänellä ei ennen ole ollut, Kyllönen tuumii.
Aikaisemmin Orbánin puheisiin on Kyllösen mukaan vastattu hiljaisuudella tai jopa buuauksilla.
”Oli öyhäämistä ja voimaantunutta möhinää Orbánin ja hänen tukijoidensa puolelta.”
– Nyt siellä oli myös Orbánin oma hurraa-delegaatio, joka teki koko keskustelusta sirkusta.
Samaa lamppua kaikkiin reikiin?
Syyskuun alussa Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja Mario Draghi julkaisi 400-sivuisen raportin, jossa Draghi käsittelee Euroopan kilpailukyvyn parantamista.
Merja Kyllösen mukaan Draghin raportti on hyvä tilannekuva kaikesta siitä, mikä unionissa on pielessä ja kaikesta siitä, mihin Euroopalla on mahdollisuuksia.
Kaikkein suurimman huolen Kyllösessä herätti Draghin peräänkuuluttama ”European Champions” -ajattelu. Tässä mallissa EU tukee yksittäisiä suuryhtiöitä, niin sanottuja ”Euroopan mestareita”, jotka kilpailevat kansainvälisillä markkinoilla.
Merja Kyllösen mukaan tällainen on vanhentunutta ajattelua, jossa kuvitellaan, että yksi samanlainen pelisäännöstö toimii kaikille.
– Se on myös iso haaste EU:n uskottavuudelle: olemme yrittäneet työntää samaa lamppua kaikkiin reikiin ymmärtämättä, ettei se ole vastaus kaikkiin eurooppalaisiin ongelmiin, Kyllönen sanoo.
– Totta kai varmasti Saksa, Ranska, Italia ja Espanja nauttivat tästä ajattelusta. Heillä on isoja firmoja, jotka pärjäävät tässä kisassa. Mutta onko tämä reilua, jos ajatellaan Euroopan reunaa ja Pohjoismaita? Silloin EU – parlamentti, komissio ja neuvosto päättävät voittajat, Kyllönen pohtii.
Hänen mukaansa järkevämpää politiikkaa olisi rakentaa kestävä, yhteinen pelikenttä, jossa kaikki yritykset voisivat yhdessä kilpailla ja toimia, vahvistaen eurooppalaista taloutta.
– Jos ajatellaan yrityselämää, tutkimusta ja kehitystoimintaa, on niissä uusimmat ratkaisut aina niillä toimijoilla, jotka ovat uusia ja vasta starttivaiheessa. Ne ovat myös niitä, joita yhdysvaltalaiset, kiinalaiset ja intialaiset ostavat pois eurooppalaisilta markkinoilta, koska emme itse osaa puuhastaa niiden kanssa riittävällä vauhdilla, Kyllönen sanoo ja käyttää esimerkkinä autoteollisuutta:
– Euroopassa on ajettu täysin seinään sillä, että keskitytään vain sähköautoihin. Nyt autoteollisuudesta on lähdössä kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Se vaikuttaa koko Eurooppaan, ja välillisesti väistämättä myös Suomeen.
Tässä oli Kyllösen mukaan taustalla sama ajatus: yksi hattu sopii kaikille ja EU valitsee voittajat.
– Ei tämä maailma toimi tällä tavalla, Kyllönen sanoo.
”Onko tämä reilua, jos ajatellaan Euroopan reunaa ja Pohjoismaita?”
Kokonaiskuva hukassa
Kun mennään isoon kysymykseen hiilinieluista eli maan ja metsien käytöstä, tullaan Suomelle ja Merja Kyllöselle tärkeään aiheeseen.
– Mitä hiilineutraalia on siinä, että perustetaan jumalaton määrä kaivoksia, joista saadaan niitä maamineraaleja, että voidaan tehdä sähköautoja, joilla neutralisoidaan liikenteen päästöt? Tämä on kaksinaamaista touhua eikä vastaa kokonaistavoitetta! En minä ajattele niin, että afrikkalaisten lasten työvoimalla tuotettu maamineraali muuttuu puhtaaksi ja turvalliseksi, sitten kun se tulee kaivoksen omistajan pyllyn alle sähköauton akkuun, Kyllönen sanoo.
Draghin raportissa kritisoitiinkin ensimmäistä kertaa sitä, että Euroopassa ei olla kylliksi katsottu talouden ja ilmaston kokonaisuutta.
– Pitäisi koota yksittäisiä asioita yhteen ja löytää yhteisymmärrys toimijaketjujen välillä. Mutta eihän EU:ssa ole tähän asti ollut haluakaan siihen, Merja Kyllönen sanoo.
Kyllönen toivoo, että Draghin raportin myötä EU:ssa olisi herätysliikkeen paikka. Hän myöntää olevansa kuitenkin pessimistinen sen suhteen, saadaanko ajattelua muutettua.
– Vuodet politiikassa ovat ehkä vähän kyynistäneet minua, mutta aion ainakin kovasti yrittää tämän kanssa, Kyllönen lupaa.
uutiskirje 