Suomalaisella Israelin apartheid-politiikan fanittamisella on pitkä historia. Monet fanaattisimmat Israelin ystävät ovat olleet herätyskristillisiä, ja niinpä eduskunnan innokkaimmat Israel-tukijat ovat usein löytyneet kristillisdemokraateista. Nytkin kd:n Peter Östman on ahkerin Israel-asian ajaja eduskunnassa. Heidän rinnalleen on kuitenkin noussut 2000-luvulla uusi ryhmä, perussuomalaiset. Perussuomalaisista on puolueen koon vuoksi tullut merkittävin eduskunnan Israelin politiikan kritiikitön puolustaja.
Suomi oli mukana kannattamassa YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaa, joka kehottaa Israelia lopettamaan miehityspolitiikan Palestiinassa vuoden sisällä. Päätöslauselma ei sido jäsenvaltioita, joten Suomen mukana oloa voi pitää lähinnä symbolisena. Se heijastaa Suomen yleistä Israel-politiikan linjaa: Virallisesti vastustamme laittomia siirtokuntia, mutta se ei estä esimerkiksi ostamasta aseita Israelista.
Päätöslauselma joka tapauksessa synnytti vastalauseiden sarjan erityisesti hallituspuolueiden konservatiivioikeistolaisilta. Perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit vaativat kuorossa selitystä ulkoministeri Elina Valtoselta, joka äänesti laittomien siirtokuntien purkamisen puolesta. Positiivista asiassa tietenkin on, että valitus alkoi vasta äänestyksen jälkeen, mikä osoittaa, että näitä itkijöitä ei äänestyspäätöksen yhteydessä kuunneltu.
Suomessa uutisia seuratessa helposti unohtuu, miten poikkeuksellista Israelin nykyinen toiminta on. Asuttajakolonialismi, radikaalioikeistolaisten siirtokuntalaismilitioiden suorittamat pogromit, gazalaisten systemaattinen siviileihin kohdistuva tappaminen ja uusimpana laajat pommitukset Libanonissa. Tällainen politiikka voi johtaa vain yhteen lopputulokseen: Israel kiihdyttää itsensä reunan yli, aivan samoin kuin fasismille aina käy.
Perussuomalaiset toimivat aktiivisesti eduskunnan Israel-ystävyysryhmässä, ministeri Ville Tavio suurieleisesti veti tuen pois UNRWA-järjestöltä Palestiinassa ja Ylen vuoden takaisessa kyselyssä puolue oli merkittävin kahden valtion mallin vastustaja Suomessa. Perussuomalaiset on omaksunut kansainvälisen äärioikeiston tavoin Israel-sympatiat, joissa yhdistyy islamofobinen retoriikka, kulttuurisota ja militarismi. Tämä kaikki on tapahtunut ehkä vähän huomaamatta, perussuomalaisissa kun on niin paljon taivasteltavaa muutenkin.
Suomen asekauppaa Israelin kanssa tukeekin nyt kaksikärkinen strategia: vahvistunut konservatiivioikeisto tukee sitä ideologisesti ja melkein kaikki muut tukevat sitä reaalipolitiikkaan vedoten. Puolustipa presidenttiehdokas Pekka Haavistokin asehankintoja presidentinvaalikampanjansa aikana. Näin konservatiivikuoro huutaa Israelin erinomaisuutta, palestiinalaisilta kaikki demokraattiset oikeudet eväävän valtion “demokraattisuutta”, Israelin oikeutta “puolustaa itseään” ja niin edelleen. Toinen kuoro taas huutaa Suomen oikeudesta “puolustaa itseään” hankkimalla aseensa kansanmurhaa toteuttavalta äärioikeistovaltiolta.
Suomen osallisuus Israelin valtion rahoittamisessa on anteeksiantamaton. Israel tunnetusti voi mainostaa asejärjestelmiensä olevan testattu kenttäolosuhteissa, ikuiseen sotaan sitoutunut valtio kun aina keksii aseille käyttöä. Verellä hiljattain sotkettu eduskuntatalon pylväikkö pitäisikin värjätä uudelleen viikoittain. Ihan vain muistuttamaan siitä, millaiseen väkivaltaan osallistumme sadoilla miljoonilla, jotta saamme ilmapuolustuksemme parhaalta asiantuntijalta.
uutiskirje 