Hallitus lupaa Yhdysvaltojen asevoimille vapaan liikkuvuuden ja 15 tukikohtaa Suomessa – DCA-sopimus eduskuntaan

Suomessa uutinen ei juuri saanut huomiota.

Tämän vuoden alkupuolella Nato-maa Liettua sai langettavan tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT). Tuomioistuin katsoi maan sallineen räikeän ihmisoikeuksien loukkaamisen alueellaan ja tuomitsi sen korvaamaan satatuhatta euroa Saudi-Arabian kansalaiselle Mustafa al-Hawsawille, jota Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA piti laittomasti ilman oikeudenkäyntiä vankina salaisessa laitoksessaan Liettuassa.

Amerikkalaislehti New York Timesin mukaan pääkaupunki Vilnan lähellä sijainneessa tukikohdassa – koodinimeltään Site Violet – oli kyse CIA:n pidätys- ja kidutuskeskuksesta.

Jo vuonna 2003 pidätettyä saudimiestä epäillään osallisuudesta syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskuihin. Sittemmin hänet on siirretty Kuubassa sijaitsevaan, pahamaineiseen Guantanamo Bayn laivastotukikohtaan, jossa on vielä noin 30 terrori-iskuista epäiltyä. Heitä ei ole vieläkään asetettu syytteeseen, vaikka useimpien pidättämisestä on kulunut jo yli 22 vuotta.

Tukikohtien saaristo

Yhdysvallat on sotilaallisesti aktiivinen supervalta, jolla on ainakin 750 tukikohtaa maailman kaikilla asutuilla mantereilla. Ne ovat myös käytännössä kaikkien muiden Yhdysvaltojen turvallisuusviranomaisten ja tiedustelupalvelujen käytössä.

Varsinaisia tukikohtia on noin 80 maassa, mutta amerikkalaisia sotilaita on sijoitettuna yhteensä 159 maailman valtiossa. Kaikkiaan joukkoja määrä on yli 170 000 henkeä.

Yhdysvaltain sotilaallinen mahti on vahvasti mukana myös kahdessa aikamme kahdessa suuressa sodassa Ukrainassa ja Gazassa. Yhdysvallat on Ukrainan suurin aseellinen tukija. Gazassa se tukee, rahoittaa ja aseistaa Israelin säälimätöntä tuhoamissotaa, joka on vaatinut jo yli 36 000 palestiinalaisten hengen.

Lisääntyvää sodan harjoittelua

Nyt Yhdysvalloille on luvassa jopa 15 uutta tukikohtaa myös Suomeen, kun pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus esittää eduskunnan hyväksyttäväksi Suomen ja Yhdysvaltain kahdenvälistä puolustussopimusta DCA:ta (Defence Cooperation Agreement). Eduskunnan käsittelyssä sopimus on tästä viikosta alkaen.

Sopimuksessa niin sanottuihin yhdessä sovittuihin alueisiin kuuluu varuskunta-alueita ja niiden osia, lento- ja laivastotukikohtia, ampuma- ja harjoitusalueita sekä varastoalueita.

Ajatus on varmistaa Suomessa Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo kaikissa tilanteissa, mukaan lukien erilaiset kriisit ja sota, myös ohi sotilasliitto Naton byrokratian. Naton yhteistä puolustusta tarkoittava 5. artikla ei nimittäin ole jäsenmaita automaattisesti velvoittava sitoumus vaan aina poliittisten neuvottelujen kohde.

DCA takaa myös rauhan oloissa amerikkalaisjoukoille täysin vapaan ja esteettömän liikkuvuuden koko maalla, merellä ja ilmassa koko Suomessa. Sopimus tarjoaa myös lisääntyviä mahdollisuuksia sodan harjoitteluun yhdessä ja erikseen Suomen kanssa. Ainakin ensi alkuun tukikohtajärjestely olisi voimassa kymmenen vuotta.

Ydinaseita ei erikseen kielletä

Merkittävä sopimuksen määräys on myös se, että Yhdysvallat voisi varastoida Suomeen aseita, varusteita ja materiaalia, joiden määrälle ja laadulle ei sopimuksessa aseteta mitään rajoitteita.

Ennakkovarastoissa olevat aseet olisivat yksin amerikkalaisten käytössä. Siksi varastossa olevalla materiaalilla ei olisi edes teoreettisesti yhteyttä Suomen omiin asehankintoihin.

Myöskään ydinaseiden tuomista tai kauttakulkua Suomeen ei erikseen kielletä. Tämä ei silti tarkoita, että Yhdysvalloilla olisi suunnitelmia tai tarvetta tuoda tänne ydinaseita. Kysymys on enemmän periaatteesta.

Suomen nykyinen ydinenergialaki kieltää ydinräjähteiden maahantuonnin, valmistamisen, hallussapidon ja käyttämisen. Lakeja voidaan toki muuttaa.

Pääministeri Petteri Orpo sanoi toukokuun puolivälissä julkisuudessa, että ”ydinenergialakia ei ole tarvetta nyt lähteä avaamaan”.

Aiemmin tänä vuonna hän on ollut jokseenkin toisilla linjoilla. Myös presidentti Alexander Stubb on ollut myötämielinen ydinaseiden kauttakululle Suomessa.

Pohjoismaihin 47 uutta USA:n tukikohtaa

Sopimuksen valmistelut käynnistyivät Venäjän Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 aloittaman suurhyökkäyksen jälkeen. Suomen ja Yhdysvaltojen presidentit Sauli Niinistö ja Joe Biden tapasivat Washingtonissa tuolloin jo maaliskuun 3. päivä 2022, jolloin sopimus pantiin alulle.

Tiettävästi keskusteluissa oli mukana myös mahdollisuus, että tukikohtasopimus olisi voinut olla vaihtoehto Suomen Nato-jäsenyydelle, mikäli se ei olisi ollut mahdollinen. Alussa Biden katsoi myös, että Suomen liittyminen sotilasliittoon olisi saattanut kärjistää Ukrainan sotaa.

Sopimuksen allekirjoittivat Suomen puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) ja Yhdysvaltojen ulkoministeri Antony Blinken Washingtonissa joulukuussa 2023.

Myös Norjalla, Tanskalla ja Ruotsilla on samanlaiset kahdenväliset puolustussopimukset.

Ruotsi luovuttaa Yhdysvaltojen käyttöön 17 sotilasaluetta, Norja 12 ja Tanska kolme. Näin Yhdysvalloille avautuvat portit yhteensä 47 uudelle, yksinomaan sen sotilaalliseen käyttöön tarkoitetulle alueelle. Lisäksi uusi transatlanttinen liittolainen voi halutessaan saada Suomelta käyttöönsä myös lisää alueita. Maat voivat sopia keskenään myös uusista, täysin salassa pidettävistä lisäalueista.

Yhdysvaltojen näkökulmasta on ollut tarpeen, että kaikilla Pohjoismailla on mahdollisimman yhdenmukaiset sopimukset, jolloin sen joukkojen liikkuminen onnistuu helposti myös maiden rajojen yli.

Kaikkien Nato-maiden kanssa Yhdysvalloilla ei kuitenkaan ole samanlaisia järjestelyjä. Muita saman tyyppisiä sopimuksia solmineita valtioita ovat Viro, Latvia, Liettua, Puola, Bulgaria, Slovakia, Tšekki ja Unkari. Kaikki ovat Naton itäisellä sivustalla sijaitsevia niin kutsuttuja etulinjan valtioita Naton ja Venäjän vastakkainasettelussa. Näitä maita yhdistää myös se, että kylmän sodan aikaan ne olivat Neuvostoliiton satelliittivaltioita. Viro, Latvia ja Liettua olivat osa Neuvostoliittoa.

Oikeuksia vain Yhdysvalloille

Amerikkalaisjoukkojen maahantuloa ja Suomessa liikkumista koskien DCA muistuttaa paljon niin sanottua Nato SOFA – sopimusta (Status of Forces Agreement. SOFA), joka määrää sotilasliittojen joukkojen liikkeistä eri jäsenmaissa. Eduskunta ja presidentti hyväksyivät Nato SOFAn tänä keväänä osana Suomen Nato-jäsenyyttä.

Oleellisia erojakin silti on. Nato SOFA on aina vastavuoroinen, jolloin se määrittelee myös suomalaisten joukkojen aseman muissa sotilasliiton jäsenmaissa. DCA antaa oikeuksia vain amerikkalaisille.

Lisäksi Nato SOFAssa sotilasliiton joukkojen maahantulo perustuu aina Suomen nimenomaiseen pyyntöön ja suostumukseen, josta päätetään joka kerta erikseen.

DCA:ssa itse sopimus takaa amerikkalaisille vapaan oikeuden tulla, lähteä ja kulkea Suomessa.

”Puolustusyhteistyösopimuksella Suomi antaa Yhdysvalloille esteettömän pääsyn Suomen alueelle ja oikeuden käyttää sovittuja tiloja ja alueita sopimuksessa lueteltuihin tarkoituksiin ja oikeuttaa Yhdysvaltojen ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen maahantulon ja vapaan liikkumisen Suomen alueella”, hallituksen esitys toteaa.

Esimerkiksi Slovakiassa maan uusi hallitus on esittänyt jo solmitun tukikohtasopimuksen neuvottelemista uudelleen. Nykyisin maa ei saa käytännössä minkäänlaista tietoa siitä, mitä asejärjestelmiä maahan tuodaan. Voimassa olevan sopimuksen mukaan Slovakialla ei ole oikeutta tietää asiasta.

Kunnioittaa vai noudattaa lakia?

Sopimuksessa on määräys, jonka mukaan Suomi luopuu ensisijaisesti tuomiovallastaan, mikäli amerikkalaissotilaita tai asevoimien sopimustoimittajien (englanniksi contractor) työntekijöitä epäillään täällä rikoksista ulkopuolella ”virallisten tehtävien”, kuten sopimus muotoilee.

Vakavissa tapauksissa tuomiovallan luovutusta voidaan kuitenkin harkita peruutettavaksi.

Sopimuksen mukaan Yhdysvaltojen joukot ja niiden sopimustoimittajat sitoutuvat kunnioittamaan Suomen lainsäädäntöä, mutta eivät noudattamaan sitä. ”Vastaanottajavaltion lainsäädännön kunnioittaminen ei voisi kuitenkaan johtaa siihen, että yhdessä sovitun toiminnan estyisi tai siitä tulisi käytännössä hyvin hankalaa”, hallituksen esityksessä kerrotaan.

Sotilaalliset syyt voivat siis tarvittaessa syrjäyttää laillisuusnäkökohdat. Suomen viranomaiset eivät myöskään saisi valvoa amerikkalaisten toimintaa.

USA vakoili Pohjoismaiden hävittäjähankintoja

Ainakin Tanskassa on jo kouriintuntuvaa kokemusta sotilastukikohdan jakamisesta Yhdysvaltojen kanssa.

Loppuvuodesta 2020 Tanskassa puhkesi vakoiluskandaali, kun Tanskan yleisradioyhtiö DR paljasti, että maan sotilastiedustelu FE (Forsvarets Efterretningstjeneste) oli yhteistyössä Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden viraston NSA:n (National Security Agency) kanssa salakuunnellut tietoliikennekaapelien kautta tanskalaisia viranomaisia sekä tanskalaisia ja ruotsalaisia puolustusalan yhtiöitä.

Käytännön toimet tapahtuivat Kööpenhaminan lentokentän lähettyvillä Amagerin saarella sijaitsevasta FE:n tukikohdassa, joka on myös Yhdysvaltojen käytössä.

Mediapaljastusten varsinaista dynamiittia oli se, että amerikkalaisten laittoman tiedustelun kohteena olivat Tanskan ja Norjan ilmavoimien hävittäjähankinnat. Lopulta kummatkin maat päätyivät amerikkalaiseen F-35-koneeseen, kuten Suomi hiukan myöhemmin.

Siksi ei ollutkaan varsinainen ihme, että amerikkalaisten tanskalaisesta sotilastukikohdasta käsin tapahtunut kuuntelu kohdistui myös F-35:n kilpailijoihin Eurofighteriin ja Saab Gripeniin sekä tanskalaiseen puolustusyhtiö Termaan, joka valmistaa kymmeniä F-35:n komponentteja.

Vasemmistoliitto nosti skandaalin tapetille

Suomessa Vasemmistoliitto nosti skandaalin välittömästi tapetille. Kirjallisessa eduskuntakyselyssään kansanedustajat Markus Mustajärvi, Johannes Yrttiaho, Anna Kontula, Merja Kyllönen ja Mai Kivelä tivasivat, miten ”Suomessa varmistetaan, että ulkomaalainen tiedustelupalvelu ei pääse käsiksi sellaiseen salattavaan tietoon, jolla voidaan vaikuttaa Suomen hävittäjähankintaan”.

Silloinen puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) vakuutti tuolloin, etteivät Tanskan tapahtumat vaikuta Suomeen mitenkään. Hänen mielestään asiantuntijoille tuli taata työrauha.

”Suurempi muutos kuin Nato-jäsenyys”

Suomessa tukikohtasopimus, sen sisältö ja merkitys ovat saaneet mediassa vain vähäistä huomiota. Hallituksen esityksessä ei myöskään perustella, miten sopimus konkreettisesti lisäisi Suomen turvallisuutta tai mitä mahdollisia riskejä siihen sisältyy. Ukraina ja Venäjä mainitaan laajassa lakiesityksessä kumpikin vain kerran.

Hallituksella on kuitenkin jo kiire. Puolustusministeri Häkkäsen mukaan puolustusmateriaalin varastoinnista on jo keskusteltu, vaikka esitys ehti eduskuntaan vasta tällä viikolla.

Presidentti Sauli Niinistö piti jo maaliskuussa 2023 puolustussopimusta suurempana muutoksena Suomelle kuin Nato-jäsenyyttä.