Perussuomalaisten kansanedustaja Timo Vornasen tapauksen yhteydessä on puhuttu paljon pienikaliiperisesta aseesta. Sellaisella Vornanen ensin osoitteli muita ihmisiä ennen kuin ampui laukauksen katuun Helsingin ydinkeskustassa.
Tiedotusvälineet ovat julkaisseet useampia juttuja, joissa on kuvailtu Vornasen käyttämää asetta. Niissä on korostunut näkemys, ettei se ole vaarallisin mahdollinen. Näkemys on pöyristyttävä – ampuma-ase on käytännössä aina tappava.
Oikein osuessaan luoti tappaa ihmisen välittömästi. Esimerkiksi sotilasliitto Naton käyttämissä rynnäkkökivääreissä käytetään pienempikaliiperisia luoteja, mutta kukaan ei korosta rynnäkkökiväärien olevan pienikaliiperisia.
Vornasen tapaus osoittaa jälleen kerran, kuinka käsiaseita ei virassa olevia poliiseita lukuun ottamatta tarvita yhtään mihinkään. Turvaa ne eivät luo, turvattomuutta sitäkin enemmän. Suomessakin riittää ihmisiä, jotka ovat menettäneet henkensä luvallisten käsiaseiden päädyttyä vääriin käsiin.
Aina niiden ei edes tarvitse päätyä vääriin käsiin, kuten Vornasen kohdalla kävi. Hän oli saanut luvan käsiaseeseen, jonka otti mukaan ryyppyreissulleen. Onneksi humalassa ammuttu luoti osui tällä kertaa katuun.
Entä jos
Timo Vornanen on 54-vuotias ensimmäisen kauden kansanedustaja, jonka ura perussuomalaisten eduskuntaryhmässä päättyy torstaina. Puolue julkaisi tiistaina tiedotteen, jossa kerrottiin puolueen eduskuntaryhmän työvaliokunnan esittävän Vornasen erottamista.
Niin kutsuttu whataboutismi on aina hieman turhaa, mutta päätetään sellaiseen. Sosiaalisessa mediassa esitettiin hyvä kysymys, joka sopii kysyä myös tässä.
Millaisia otsikoita olisimme nähneet, jos yli 50-vuotias vasemmistolainen naiskansanedustaja olisi juonut kovan kännin, tunkenut nuorempien miesten pöytään, paininut toisen naisen kanssa baarissa ja illan päätteeksi ampunut käsiaseella katuun?
Olisiko kaikki laitettu vain kännin piikkiin?