Suomesta valitaan kesäkuun vaaleissa Euroopan parlamenttiin 15 jäsentä, yksi enemmän kuin istuvassa parlamentissa. Tuosta paikasta taistellaan vimmatusti. Lähes kaikki puolueet ovat menettäneet paikan tai kaksi sitten vuonna 1996 järjestettyjen ensimmäisten eurovaalien.
Vasemmistoliiton ja kokoomuksen paikat ovat vähentyneet yhdellä, keskustan ja sosiaalidemokraattien kahdella. Perussuomalaiset ja vihreät ovat saaneet kaksi lisäpaikkaa kumpikin. RKP on saanut kaikissa vaaleissa yhden paikan, vasemmistoliitto jäi kerran paikatta, ja kristillisdemokraatit ovat saaneet kahdesti yhden paikan vaaliliittojen ansiosta.
Kahteen paikkaan yltäminen on vasemmistoliitolle kova tavoite. Se on onnistunut vain vuonna 1996, jolloin puolueen osuus äänistä oli 10,2 prosenttia. Vasemmistoliitto on saanut keskimäärin 8,5 prosenttia äänistä, kun toiseen paikkaan on vaadittu noin kymmenen prosenttia äänistä.
Kymmenen prosentin ääniosuuteen pääseminen on hurja, mutta ei mahdoton tavoite. Kun tarkastellaan kilpailevien puolueiden asemia, näyttää siltä, että vaaleissa on uuden lisäpaikan lisäksi myös pari muuta ehkä vapautuvaa paikkaa. Jos kannatusmittaukset pitävät vähääkään paikkaansa, ei vihreät pidä yli 15 prosentin kannatusta vaativaa kolmea paikkaa, eikä riitaisa RKP saa yhteen paikkaan tarvittavaa yli viittä prosenttia äänistä.
Mutta lisäpaikalla ja kahdella mahdollisella vapautuvalla paikalla on muitakin ottajia kuin vasemmistoliitto. SDP on kolmen edellisen EU-vaalin alisuorittaja ja saanee yhden paikan lisäyksen.
Mitä lisäpaikat olisivat vaatineet?
Tiettyyn paikkalukuun yltämiseen riittävä ääniosuus on vaihdellut vaaleittain muun muassa sen vuoksi, että paikkoja on ollut täytettävänä ylimmillään 16 ja alimmillaan 13. Paikkaluvut löytyvät taulukosta 1. Neljään paikkaan on riittänyt alimmillaan kokoomuksen saama 20,2 prosentin kannatus vuonna 1996. Vihreät saivat vuonna 2019 kolme edustajaa 16 prosentin kannatuksella, mutta SDP joutui vuonna 2009 tyytymään kahteen paikkaan, vaikka kannatus oli 17,5 prosenttia. Kahteen paikkaan on alimmillaan riittänyt vasemmistoliiton vuonna 1996 saama 10,2 prosenttia. Yhden paikan on saanut alimmillaan vuonna 2004 RKP 5,7 prosentin ääniosuudella. KD on tosin saanut paikan 2,4 prosentin kannatuksella, mutta se tapahtui vaaliliitossa.
Vuoden 1999 vaaleissa vasemmistoliitto olisi saanut toisen paikan ja keskusta paikan vähemmän, jos vasemmistoliitto olisi saanut vajaat 6 700 ääntä enemmän. Vuoden 2004 vaaleissa matka toiseen paikkaan oli liian pitkä, vaikka vasemmistoliiton äänimäärä kasvoi komeasti.
Vuoden 2009 vaalit olivat vasemmistoliitolle vaikeimmat. Puolue menetti ainoan paikkansa. Jos 2 764 vasemmistoliiton kannattajaa olisi motivoitunut äänestämään kotiin jäämisen sijasta, olisi puolue saanut viimeisen paikan ja RKP jäänyt paikatta.
Vuosien 2014 ja 2019 vaaleissa vasemmistoliitto otti varmasti yhden paikan, mutta haaveilulle toisesta paikasta ei ollut perustetta.
Vasemmistoliiton äänihävikki eurovaaleissa on ollut valtava
Vasemmistoliiton kannatus on ollut Euroopan parlamentin vaaleissa huomattavasti pienempää kuin muissa vaaleissa. Taulukko 4 näyttää, että kaikki puolueet ovat saaneet eurovaaleissa keskimäärin alle kaksi kolmannesta eurovaaleja edeltävien eduskuntavaalien äänimäärästä. Tämä selittyy sillä, että eurovaalien äänestysprosentti on noin 40 prosenttia ja eduskuntavaalien 70 prosenttia. Mutta vasemmistoliiton äänihukka eurovaaleissa on tavallista suurempi.
Viime eurovaaleissa vasemmistoliitto sai vain puolet siitä äänimäärästä, jonka puolue sai pari kuukautta aikaisemmin eduskuntavaaleissa. Vihreät ja RKP ovat sen sijaan onnistuneet mobilisoimaan kannattajansa ja potentiaaliset äänestäjänsä hyvin äänestämään eurovaaliehdokkaitaan. Kumpikin puolue on kuin kotonaan eurovaaleissa, sillä puolueet ovat innokkaimpia EU:n vahvistamisen kannattajia. Vain SDP on pärjännyt eurovaaleissa suhteellisesti heikommin kuin vasemmistoliitto.
Vasemmistoliiton eurovaaliongelmien juuret ovat menneisyydessä. Suomi päätti liittyä Euroopan unioniin neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen vuonna 1994. Jäsenyyttä kannatti 56,9 prosenttia äänestykseen osallistuneista, ja äänestysprosentti oli 74. Tuolloin kaksi kolmasosaa vasemmistoliiton kannattajista vastusti Euroopan unioniin liittymistä.
Kolmessa vuosikymmenessä asiat ovat muuttuneet. Jos kansanäänestys Euroopan unioniin kuulumisesta järjestettäisiin nyt, äänestäisi kolme neljästä vasemmistoliiton kannattajasta unionin jäsenyyden puolesta.
Myös vasemmistoliiton EU-kanta on muuttunut sangen varauksellisesta rakentavan kriittiseksi. Puolue ajaa radikaaleja muutoksia unionin toimintaan, jotta se toimisi nykyistä tehokkaammin kansainvälisten ongelmien ratkaisemisen areenana. Rajat ylittävä monikansallinen yhteistyö on välttämätöntä useiden polttavien ongelmien voittamiseksi. EU:n merkitys on vain kasvanut ilmastokriisin kiihtymisen ja Venäjän Ukrainassa käynnistämän hyökkäyssodan myötä.
Vasemmistoliitto ei kuitenkaan ole onnistunut aikaisemmissa vaaleissa kirkastamaan EU-kantojaan äänestäjille. Monet vasemmistoliittoa tavallisesti äänestävät ovat eurovaaleissa jättäneet äänestämättä tai äänestäneet sellaisten puolueiden ehdokkaita, jotka ovat ilman tulkinnanvaraa EU-jäsenyyden kannalla tai sitä vastaan.
Åbo Akademin tekemän tutkimuksen mukaan vuoden 2019 eduskuntavaaleissa vasemmistoliittoa äänestäneistä vain 67 prosenttia äänesti vasemmistoliittoa alkukesän eurovaaleissa, ja vasemmistoliittoa äänestäneistä vihreitä äänesti 19,5 prosenttia. Toisaalta 8,2 prosenttia SDP:n äänestäjistä eduskuntavaaleissa äänesti vasemmistoliittoa eurovaaleissa. Perussuomalaisia eurovaaleissa äänestäneistä viisi prosenttia oli äänestänyt eduskuntavaaleissa vasemmistoliittoa.
Vasemmistoliiton toisen europarlamenttipaikan keskeinen edellytys onkin, että vasemmistoliitto onnistuu vaaliohjelmansa rakentamisessa. Vasemmistoliiton eurovaaliohjelma hyväksytään puoluevaltuuston kokouksessa 16.3.
Valovoimainen ehdokaslista saattaa ratkaista toisen paikan
Vasemmistoliiton ehdokaslista osoittaa, kuinka päättäväisesti puolue pyrkii voittamaan toisenkin paikan Euroopan parlamentissa ja kuinka sitoutuneena puoluejohto on lähtenyt vaaleihin. Ehdokkaina on puolueen puheenjohtaja, kaksi kolmesta varapuheenjohtajasta, kolme puoluevaltuuston jäsentä sekä eduskuntaryhmän puheenjohtaja.
Ehdokkaista kaikki yhtä lukuun ottamatta olivat ehdokkaina viime eduskuntavaaleissa. Kolme valittiin kansanedustajaksi ja kolme varakansanedustajiksi. Kolme ehdokasta sai eniten ääniä vaalipiireissä, joissa vasemmistoliitto jäi ilman kansanedustajaa.
Europarlamenttivaalien ehdokkaat saivat viime eduskuntavaaleissa lähes 60 000 ääntä, 26,2 prosenttia siitä äänimäärästä jonka puolueen 217 ehdokasta saivat yhteensä. Presidentinvaaleissa nyt Euroopan parlamentin jäsenehdokkaaksi asettunut Li Andersson sai 158 579 ääntä eli lähes saman äänimäärän, joka tarvitaan kahteen europarlamenttipaikkaan.
Vasemmistoliiton eurovaaliehdokkaisiin on luotettu myös muissa vaaleissa. Yhdeksän ehdokasta on valittu kunnanvaltuutetuksi ja kolme varavaltuutetuksi. Puolet ehdokkaista kuuluu aluevaltuustoihin.
Sukupuolien osalta vasemmistoliiton ehdokaslista on tasapainossa, ikärakenteeltaan lista on nuori. Alle 30-vuotiaita ehdokkaita on seitsemän, 30–39-vuotiaita viisi, 40–49-vuotiaita kuusi ja 50 vuotta täyttäneitä kaksi.
Ehdokkaita on lähes kaikista vaalipiireistä. Helsingin vaalipiiristä on neljä ehdokasta, Oulun ja Tampereen vaalipiireistä kolme, Kaakkois-Suomen, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen vaalipiireistä kaksi. Yhden ehdokkaan vaalipiirejä ovat Häme, Keski-Suomi, Lappi ja Savo-Karjala. Satakunnan ja Vaasan vaalipiireissä ei vasemmistoliitolla ole tällä kerralla ehdokkaita.
Myös kokemusta ehdokkuudesta eurovaaleissa löytyy tämänkertaisessa ehdokasjoukossa. Ehdokkaista kuusi on ollut ehdokkaana kerran tai kaksi aikaisemmissa eurovaaleissa. Ehdokkaista noin puolet on sellaisia, jotka jo ennen vaalikampanjan käynnistymistä ovat olleet tunnettuja oman vaalipiirin ulkopuolella.
Kesäkuun yhdeksänteen riittää jännitettävää
Onko vasemmistoliiton tavoite kahdesta mepistä liian kunnianhimoinen? Aikaisempien vaalitulosten valossa se on. Mistä vasemmistoliitto yhtäkkiä saisi tarvittavan noin kymmenen prosentin kannatuksen?
Eurovaalit ovat kuitenkin aina eri vaalit. Ja vasemmistoliitolla on kaikki edellytykset tehdä näistä vaaleista erilaiset. Toiseen paikkaan riittää se, että vasemmistoliitto saisi tällä kertaa äänestäjiensä suuren enemmistön liikkeelle. Kahteen paikkaan tarvitaan – ellei äänestysaktiivisuus hirveästi nouse – korkeintaan 200 000 ääntä, ja vähempikin todennäköisesti riittää. Vasemmistoliitolla on viime aikojen eduskunta- ja kuntavaaleissa ollut korkeimmillaan 250 000 ja alimmillaan 195 000 äänestäjää. Kahteen paikkaan riittää se, että vasemmisto saa peruskannattajansa uurnille.
Ja miksi ei saisi: ehdokasjoukosta löytyy varmasti riittävän monelle kansalaiselle ehdokas, joka innostaa täyttämään vaalilipun. Li Anderssonin lisäksi tulevat muutkin ehdokkaat saamaan paljon ääniä sellaisilta kansalaisilta, jotka eivät ensisijaisesti vasemmistoliittoa äänestäisi. Toinen paikka on nyt ulottuvilla.
Tämä kirjoitus on julkaistu samanaikaisesti Kansan Uutisissa ja Vasen Kaista -verkkolehdessä osana julkaisujen yhteistyötä.
uutiskirje 