Radiotoiminta on kokenut viime vuosina suuria muutoksia ympäri maailmaa. Vaikutus näkyy muun muassa alan työpaikkojen vähenemisenä, Maailman työjärjestön (ILO) tuore raportti kertoo.
Radiotoimintaan vaikuttavia muutoksia ovat muun muassa podcastien, musiikin soittolistojen, digitaalisten alustojen ja suoratoiston yleistyminen sekä kehittyneet teknologiat, kuten tekoäly.
ILOn taloustieteilijä Suleima el Achkar paneutui radiotoiminnan muutosten vaikutuksiin alan työvoimantarpeeseen.
Näyttää siltä, että työpaikkoja menetetään ainakin niissä maissa, joista on saatavilla niin yksityiskohtaisia tietoja, että kehitys radioalalla voidaan erottaa laajemman ohjelmatoiminnan ja television suuntauksista.
El Achkar löysi vertailukelpoisia tietoja kolmesta Aasian maasta (Filippiinit, Thaimaa, Vietnam) kolmesta Euroopan maasta (Britannia, Itävalta, Serbia) ja seitsemästä Latinalaisen Amerikan maasta (Bolivia, Brasilia, Ecuador, El Salvador, Meksiko, Peru, Uruguay). Näistä 13 maasta 12:ssa radioalan työvoima väheni jo koronapandemian alla. Linjasta poikkesi vain Itävalta.
Koronan vaikutus
Koko viestintäsektorilla korona kiihdytti teknologista muutosta ja toi uudenlaisia liiketoimintamalleja, mikä vaikutti työllisyyteen eri tavoin eri maissa.
Ecuadorissa, Meksikossa, Thaimaassa ja Vietnamissa radioalan työllisyys kasvoi vuonna 2020, mutta kääntyi taas laskuun 2021. Britanniassa suunta oli päinvastainen. Brasiliassa radioalan työpaikat vähenivät 2020 ja 2021, mutta lisääntyivät reippaasti 2022.
El Achkar näkee eriytyneen kehityksen taustalla monia tekijöitä, kuten kuluttajien mieltymysten muutokset, uuden teknologian soveltamisen ja yritystoiminnan mallien ja prosessien kehittymisen.
Hän muistuttaa, että maissa, joista tietoja on saatavilla, radioalalla toimii paljon julkisia yhtiöitä eli se on osa virallista taloutta.
Joissakin maissa huomattava osa radion työntekijöistä oli kuitenkin vailla varsinaista työsuhdetta. Heitä oli vuonna 2019 Boliviassa kaksi kolmasosaa. Argentiinassa ja Uruguayssa osuus oli vuonna 2022 kolmannes alan työvoimasta.
Yleisradiotoiminnassa vakituisissa työsuhteissa työskenteleviä on suhteellisen suuri määrä. Itävallassa, Filippiineillä, Vietnamissa ja Etiopiassa se liikkui 90 prosentissa.
Muutamissa maissa, kuten Serbiassa, Meksikossa, Sloveniassa ja Ranskassa määräaikaisia oli radioissa 28-40 prosenttia.
Tekniikka häviöllä
Radioväen ammatteja selvitettiin 47 maassa. Useimmiten reilu viidennes työskenteli tekniikan parissa ja noin kaksi kolmasosaa oli pääosin toimittajia, johtajia, tuottajia ja juontajia.
Siirtyminen kohti verkkolähetyksiä ja pois perinteisistä studiolähetyksistä näkyy ohjelmatoiminnan ammattilaisten osuuden kasvuna ja teknikoiden sekä hallinnon tukihenkilöiden osuuden vähenemisenä.
Pandemiaa edeltävinä vuosina ohjelmantekijöiden osuus kasvoi 70 prosentissa tutkituista maista, usein teknikoiden ja muiden kustannuksella.
Ilmiö kiihtyi korona-aikana, koska etätyö soveltui ohjelmatyöntekijöille paremmin kuin tekniikan väelle.
Yleisradioyhtiöt ja suuret kulttuurilaitokset nojaavat edelleen perinteisiin työsopimuksiin, mutta mikroyritysten, pk-yritysten ja startupien tilanne on erilainen. Niissä pyritään joustaviin malleihin, etätyö mukaan lukien.
Teknologinen kehitys on siirtänyt tuotantotiloja ja lähetyspaikkoja ”kotiympäristöihin”. Se merkitsee ILOn mukaan tarvetta mukauttaa sääntöjä ja määräyksiä, jotta voidaan varmistaa asianmukaiset työolot muuttuneessa tilanteessa.
Nuorten ja naisten osuus
El Achkar havaitsi, että radioalan väki on suhteellisen nuorta muualla paitsi Latinalaisessa Amerikassa. Useimmissa muiden alueiden maissa 15–29-vuotiaita työskenteli radioissa enemmän kuin kaikilla toimialoilla keskimäärin. Euroopassa nuorten osuus on suhteellisen suuri muutamin poikkeuksin, jotka ovat Albania, Britannia ja Sveitsi.
Vuoteen 2022 ulottuvien tietojen mukaan naisten tilanne on heikompi kuin nuorten. 63 maasta 41:ssä – mukaan lukien Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maat, joista oli saatavilla tietoja – naisten osuus radiotyössä oli alhaisempi kuin koko viestintäalalla keskimäärin.
Radiossa työskentelevien naisten määrä ylitti miehet vain muutamassa tutkituista maista: Bruneissa, Georgiassa, Dominikaanisessa tasavallassa ja Singaporessa.
Ranskassa ja Pohjois-Makedoniassa radiotoimittajista oli naisia vuonna 2022 yli kaksi kolmasosaa, kun heidän osuutensa koko media-alan journalisteista oli hiukan yli puolet.
Naisten osuus radion ja television juontajista oli Ecuadorissa ja Uruguayssa vain 15 prosenttia, Brasiliassa ja Kolumbiassa 25, Meksikossa 32 ja Thaimaassa 39 prosenttia.
Vähiten naisia oli kuitenkin radion tekniikan tehtävissä. Kolumbiassa osuus oli alle 5 ja Uruguayssa 27 prosenttia.
El Achkar päättää raporttinsa suositukseen: ”Kun ala jatkaa sopeutumistaan ja kohtaa haasteita, on tärkeää edistää ja hyödyntää sen mahdollisuuksia luoda laadukkaita työpaikkoja erityisesti naisille, jotka ovat usein aliedustettuja alan avainpaikoilla.”