Turkulainen vasemmistoliiton kansanedustaja Timo Furuholm on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa hän kiinnittää huomiota liikunnan rahoitukseen kohdistuviin heikennyksiin. Furuholm tiedustelee myös leikkausten mahdollisia liikunnan sosioekonomista eriytymistä kiihdyttäviin vaikutuksiin, jotka ovat ristiriidassa hallitusohjelman Suomi liikkeelle -ohjelman ja sen tavoitteiden kanssa.
Ohjelmasta huolimatta hallitus on leikkaamassa monista liikkumista ja liikuntaharrastusta edistävistä määrärahoista.
Furuholm pitää ristiriitaisena, että liikuntamyönteinen hallitus leikkaa liikunnan toimintaedellytyksistä.
– Tarvitsemme johdonmukaista politiikkaa – emme sellaista, jossa toinen käsi antaa, ja toinen ottaa, Furuholm toteaa.
– Jo tänä vuonna hallitus on leikkaamassa vajaa 10 miljoonaa euroa liikuntatoimen perusmäärärahoista, joka on suoraan pois liikuntapaikkarakentamisen ja seuratoiminnan kaltaisista perusedellytyksistä. Urheiluseurat tekevät korvaamattoman tärkeää työtä esimerkiksi liikunnallisen elämäntavan juurruttamisessa. Myös kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelma on vain varjo tavoitetasoon nähden, Furuholm sanoo.
Liikunnan verotus kiristyy
Hallitus on myös nostamassa liikuntapalveluiden arvonlisäveroa 10 prosentista 14 prosenttiin. Tämä muutos on korottamassa liikkumisen kustannuksia yksittäisille ihmisille. Se myös vaikuttaa kielteisesti liikuntapalveluiden kysyntään ja liikuntayrittäjien asemaan.
”Liikunnan harrastaminen ei saa olla vain yhteiskunnan hyväosaisten ylellisyyttä – se kuuluu kaikille.”
Furuholm on huolissaan siitä, miten tämä vaikuttaa jo ennestään elämisen kalleudessa kärvistelevien ihmisten liikkumiseen.
– Arki on monilla tiukkaa, kun esimerkiksi asumiseen, ruokaan, ja lämmitykseen menee aiempaa suurempi osa tuloista, Furuholm muistuttaa.
– Erityisen huolissani olen myös historiallisen rajujen sosiaaliturvaleikkausten vaikutuksista pienituloisten mahdollisuuksiin liikkua ja harrastaa; ostaa sarjakortti uimahalliin tai maksaa lapsen salibandyharrastuksesta. Liikunnan harrastaminen ei saa olla vain yhteiskunnan hyväosaisten ylellisyyttä – se kuuluu kaikille, Furuholm painottaa.