Vielä viisi vuotta sitten Kezin kylässä Zimbabwessa asuva maanviljelijä Sehlisiwe Sibanda täytti säännöllisesti kottikärrynsä läheisen metsän paksuilla puilla, joita polttamalla hän laittoi ruokaa ja lämmitti taloaan. Kärryllinen polttopuuta riitti viikoksi.
Nykyään hän ei enää tarvitse uutta kottikärryllistä järeää puuta joka viikko. Hän tulee toimeen yli kuukauden vain yhdellä kärryllisellä oksia ja risuja. Rakennettuaan puuta tehokkaasti polttavan lieden hän saa pikkupuista riittävästi energiaa viisihenkisen perheensä päivittäiseen ruuanlaittoon, kylpyveden lämmittämiseen ja skonssien leipomiseen.
Liedessä on tiilistä muurattu tulipesä, uuni ja rautaisista auranrenkaista uudelleenmuotoillut keittolevyt sekä seinään kiinnitetty savuhormi. Paikalliset asukkaat kutsuvat tällaista liettä tsotsoksi eli sytykkeeksi. Tsotso käyttää vähemmän polttopuuta ja saastuttaa merkittävästi vähemmän kuin avotulella kokkaaminen. Nyt Sibanda voi laittaa ruokaa keittiössään.
– Liesi on ollut minulle oikea hengenpelastaja. Nyt perheeni syö lämmintä ruokaa ja saa kuumaa pesuvettä joka päivä. Ruuanlaitosta on tullut vaivaton ja nautittava tehtävä, liesi on puhdas eikä savuta ärsyttävästi. Nyt perheeni kokoontuu keittiöön aina, kun kokkaan tai leivon. Se on lisännyt yhteenkuuluvuuden tunnettamme, Sibanda selittää.
Sibanda myös leipoo pullia, joita hän myy paikallisille kouluille ja naapureille. Osan leivontatuloistaan hän käyttää ostaakseen rehua kanoilleen, joita hän myy 5–6 Yhdysvaltain dollarin hintaan. Kuuden kanan myynnillä hän ansaitsee riittävästi, jotta voi maksaa traktorinkuljettajalle peltojensa auraamisesta.
Elämästä helppoa
Liesi on auttanut Sibandaa ja lukuisia muita naisia saamaan energiaa tehokkaasti ja samalla vähentämään metsien hupenemista sekä ruuanlaittajien pienhiukkasten hengittämisestä koituvia sairauksia. Sähköverkon ulkopuolella puu on pääasiallinen polttoaine, jonka kerääminen kiihdyttää Kezinkin tienoilla metsäkatoa ja aavikoitumista.
Metsien kaataminen polttopuiksi ja maanviljelysmaaksi johtaa Zimbabwessa vuosittain yli 260 000 metsähehtaarin menetykseen. Zimbabwen metsäkomission mukaan uusia metsiä istutetaan keskimäärin vain 34 hehtaaria vuodessa.
Sibanda sai paikalliselta kansalaisjärjestöltä HOCICilta koulutusta lieden rakentamiseen, ja nyt hän opettaa muita naisia rakentamaan niitä.
Viljelijä Sinikiwe Ngwenya kertoo, että liesi muutti myös hänen elämänsä.
– Tämä liesi on tehnyt elämästä helppoa. Minun ei tarvitse olla huolissani, olenko kerännyt tarpeeksi polttopuuta ja minulla on enemmän aikaa muuhun, kun ruuanlaitossa on vähemmän hässäkkää. Minun ei enää tarvitse ruokaa laittaessani kumarrella maahan asti, ja se on hyväksi terveydelleni. Perheeni nauttii lämpimistä ruuista joka aterialla ja lisäksi pystyn leipomaan pullia myytäväksi, Ngwenya iloitsee.