Talouden heikko kehitys ja sitä ylläpitävä tehoton politiikka estävät Kuubaa ratkaisemasta sosiaalisia ongelmiaan. Niiden seurauksena osa asukkaista on vajonnut köyhyyteen ja toiset äänestävät jaloillaan.
– Eläkeläisten ongelmat vaativat pikaisia ratkaisuja. Pidimme taloutta pystyssä vuosikymmenten ajan, teimme uhrauksia ja uurastimme vapaaehtoisesti edistääksemme maamme kehitystä. Ansaitsemme säällisen eläkkeen, Santiago de Cubassa asuva emeritusprofessori Raúl Portelles tiivistää.
Kuuban maataloustuotanto on riittämätöntä, mikä nostaa elintarvikkeiden ja muiden välttämättömyystuotteiden hintoja. Palkkojen ja eläkkeiden ostovoima ei riitä, eikä säästöön jää mitään.
Kuuban keskipalkka vastaa 35:tä dollaria kuussa, minimipalkka on alle puolet siitä ja pienin eläke 12,7 dollaria. Luvut on laskettu dollarin virallisella vaihtokurssilla, joka on 120 pesoa.
Todellinen vaihtokurssi on kuitenkin noin 260 pesoa dollarilta, ja kulutustavaroiden hintataso määräytyy paljolti sen mukaan. Siten keskipalkka vastaa vain 16:ta dollaria ja minimieläke alle kuutta dollaria kuussa.
Viranomaiset myöntävät, ettei kansantuote ole tänä vuonna kasvanut odotettua kolmea prosenttia. Talousministeri Alejandro Gil arvioi istunnossa joulun alla, että talous on jopa supistunut. Ensi vuodelle ennustetaan kuitenkin taas kahden prosentin kasvua.
Tulokseton rahauudistus
Tammikuussa 2021 aloitettu rahauudistus on ollut tulokseton. Presidentti Miguel Díaz-Canel sanoi parlamentissa, että virheitä on tehty aina uudistuksen suunnitteluvaiheesta sen toteutukseen.
Mahdollinen palkkojen korottaminen joillakin aloilla edellyttää tavaroiden ja palvelujen tarjonnan lisäämistä, jotta inflaatio ei lähde laukalle, Díaz-Canel muistutti. Kuluvan vuoden inflaatio liikkuu virallisen tiedon mukaan 30 prosentissa.
Kuuban valtioneuvosto, joka käyttää valtaa kansalliskokouksen harvalukuisten istuntojen välillä, hyväksyi joulukuussa kuluvalle vuodelle 819 miljoonan dollarin budjettivajeen. Se on yli 44 prosenttia enemmän kuin oli suunniteltu.
Kuuban talouskriisi on syventynyt viiden viime vuoden aikana, kun valuuttatulot ovat kutistuneet koronapandemian ja Yhdysvaltain kauppasaarron kiristymisen seurauksena.
Viranomaiset syyttävät Washingtonia talouden kurjistumisesta ja maastamuuton kiihtymisestä. Kahden viime vuoden aikana pelkästään Yhdysvaltoihin on muuttanut lähes puoli miljoonaa kuubalaista. Muihinkin maihin on muuttanut kymmeniä tuhansia, joten lähtijöiden osuus 11-miljoonaisesta väestöstä voi nousta yli 4,5 prosentin.
Joka kolmas köyhyydessä
– Apteekeista ja sairaaloista puuttuu lääkkeitä ja muita tarvikkeita. Julkisen liikenteen busseja on yhä vähemmän, ja polttoaineesta on pulaa. Kadut ovat surkeassa kunnossa, ja yhä useammin niiden kulmiin ilmestyy jätekasoja. Monet palvelut ovat romahtaneet, havannalainen kirjanpitäjä Marlene Ricardo valittaa.
Yhteiskuntatieteilijät vaativat kokonaisvaltaisia toimia talousongelmien korjaamiseksi. He muistuttavat, että yhä useampi kuubalainen on joutunut haavoittuvaan asemaan tai elää kadulla.
Tutkijoiden mukaan noin kolmannes asukkaista elää tuloköyhyydessä eikä pysty tyydyttämään perustarpeitaan. Erityinen huolenaihe on perheiden kiihtyvä kurjistuminen.
Vaaravyöhykkeessä ovat erityisesti eläkeläiset, suurperheet ja yksinhuoltajaperheet, joita äiti elättää ilman säännöllistä työtä, sekä yksinäiset vanhukset ja eri syistä työkyvyttömät ihmiset.
Lisähuolta aiheuttaa väestön kiihtyvä vanheneminen. Arviolta 23 prosenttia kuubalaisista on täyttänyt 60 vuotta.
Kuubalaisen yhteiskunnan polttavimmat ongelma-alat, elintarviketuotanto ja asuntorakentaminen, ovat jäljessä tavoitteistaan. Lisäksi valuuttapula vähensi elintarvikkeiden tuontia Kuubaan, joka tuottaa itse alle 20 prosenttia ruuastaan.
Etuoikeudet aisoihin
Pientä helpotusta ahdinkoon tuovat valtion tukemat perustarvikkeet, kuten riisi, sokeri, jauhot, munat, kahvi ja ruokaöljy, joita pienituloiset voivat ostaa kuukausittain säännöstelykupongeilla. Talousahdinko verotti tätäkin etua, mutta hallitus kertoo käyttäneensä siihen 1,6 miljardia dollaria vuodessa.
Uusia asuntoja valmistui lokakuun loppuun mennessä 13 300, mikä on 54 prosenttia koko vuodelle suunnitelluista. Kuubassa arvioidaan olevan noin 900 000 asunnon vaje. Kolmasosa asuntokannasta on välttävässä tai huonossa kunnossa.
Talous- ja yhteiskuntatieteilijät etsivät ratkaisuja Kuuban ahdinkoon. Yksi heistä on yhteiskuntatutkija Ovidio D’Angelo, joka vapauttaisi taloudellista toimintaa eri tasoilla unohtamatta uudistaa maan talouden selkärankaa eli valtionyhtiöitä. Talouden perustan hän haluaa kuitenkin pitää sosiaalisena ja solidaarisena.
D’Angelo perää valtion menojen radikaalia leikkaamista tuottamattomilta aloilta. Niihin kuuluvat hallintokoneisto ja siihen kytkeytyvät järjestöt, joiden johtajille jaetut kohtuuttomat etuoikeudet ovat heikentäneet kansan luottamusta.