Yhdessä maailman tasa-arvoisimmista maista on monia naisia, jotka eivät saa päättää omista asioistaan, kulkevat pienestä pitäen hunnutettuina ja elävät jopa silpomisuhan alla. Tämä on Rojin Birzoin mielestä käsittämätöntä.
Rojin Birzoi on kurditaustainen sairaanhoitaja ja ihmisoikeusaktivisti Helsingistä. Häntä voi kuunnella hänen Rojin – kapinallinen kurdi -podcastissaan.
– Valitettavasti meillä Suomessa on ihan kouluikäisiä tyttöjä, jotka eivät voi elää tavallista lapsen elämää. Rajoittaminen näkyy osallisuuden estämisenä ja vaatetuksen kontrolloimisena. Osa tytöistä joutuu pienestä pitäen käyttämään huivia, rajaamaan osallisuuttaan poikaoletettujen kanssa. Tytöt eivät esimerkiksi pääse osallistumaan uimatunneille tai seksuaalikasvatukseen samoin kun muut oppilaat.
– He eivät saa tehdä asioita, joita sen ikäiset tytöt normaalisti Suomessa tekevät.
Välinpitämättömyyttä
Birzoi arvioi, että näin on, koska Suomessa syystä tai toisesta ei olla kiinnostuneita puuttumaan tähän.
– Se johtuu varmaankin näennäisestä suvaitsevaisuudesta. Lisäksi pelätään, että tullaan leimatuksi rasistiksi, hän sanoo.
– Osasyynä on varmaankin kiinnostuksen puuttuminen mitä tulee näkyvään vähemmistöjen kohtaamiin epäkohtiin. Näin normalisoidaan epäasiallista käytöstä vähemmistöjen kohdalla. Sitä ei hyväksyttäisi valtaväestön kohdalla.
Niinpä toimitaan rasistisesti, kun pelätään, että joku luulee rasistiksi.
– On aika rasistista ajatella, että jotkut eivät muutu ja että se johtuu jotenkin geneettisistä syistä.
Birzoi muistuttaa, että kaikki muslimit eivät ole konservatiivisia ja toisaalta naisten alistamista ja elämän rajoittamista on kaikenlaisissa kulttuureissa, myös kristityissä ja muissa uskonnollisissa yhteisöissä. Juurisyy voi olla eri, mutta suhtautumisessa on paljon samaa.
– Kun puhun huivin käytöstä, puhun niistä, jotka on pakotettu käyttämään huivia. Kaikki muslimit eivät pakota tyttöjä ja naisia pukeutumaan tietyllä tavalla, mutta valitettavasti Suomessa on vanhempia, jotka ovat asettaneet tytöille tosi tiukat säännöt. Joissain tapauksissa yhteisö osallistuu siveyssääntöjen ylläpitämiseen ja pakottamiseen.
Kotona riideltiin uskonnosta
Rojin Birzoin lapsuudenkodissa väiteltiin paljon uskonnoista.
– Kotona on ollut aika sekava suhtautuminen uskontoihin, hän sanoo.
– Äiti on muslimi ja isä ateisti. Se oli hyvä ympäristö kasvaa, koska pääsi näkemään molemmat näkökulmat.
Nykyään 29-vuotias Birzoi syntyi Iranin hallitsemassa Kurdistanissa, jossa isä oli maan hallintoa vastaan taisteleva kurdisissi. Niinpä perhe lopulta joutui pakenemaan maasta ja päätyi Suomeen. Rojin oli 11-vuotias, kun perhe muutti Iin kuntaan. Sieltä perhe jatkoi Ouluun, jossa tytär kävi koulunsa.
– Iissä ja Oulussa kohtasin rasismia. Siksi minulla on ristiriitainen suhde kaupunkiin. Käyn siellä kuitenkin yhä, hän sanoo.
Sitten Birzoi muutti Helsinkiin ja tuntee, että pääkaupungissa on helpompi hengittää.
Birzoi ei ole joutunut noudattamaan islamilaisia tapoja tai sääntöjä. Hän muun muassa pukeutuu niin, että vartalon muodot näkyvät.
– Sitä on kommentoitu tosi paljon. Kommenttia on tullut maahanmuuttajataustaisilta ihmisiltä, mutta myös suomalaisilta, hän sanoo.
– Naisten pukeutumiseenhan puututaan monissa kulttuureissa. Meillä Suomessakin esimerkiksi raiskausten yhteydessä helposti keskustelu yhä menee siihen, oliko uhrin hame liian lyhyt. Suomalainen yhteiskunta ei ole vapaa naisvihasta tai vihasta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Se vain ehkä ilmenee eri tavalla.
Vaiettu silpominen
Birzoin mielestä välinpitämättömyys on vaarallista.
– Naisten alistaminen on ihmisoikeusrikos. Vaikka Suomea pidetään tasa-arvon ja sivistyksen mallimaana, meillä on silti tyttöjä, jotka elävät silpomisen uhan alla. Silpominen vaurioittaa naista niin psyykkisesti kuin fyysisesti.
Tyttöjä viedään yhä vanhempien lähtömaihin silvottaviksi. Se on vaiettu asia myös maahanmuuttajayhteisöjen sisällä.
– Vaikka olen kurdi, en pitkään aikaan tiennyt, että kurditkin tekevät tätä. Se kertoo, kuinka vaiettu asia tämä on.
Birzoita harmittaa, että tyttöjen sukuelinten silpomista koskeva laki ei mennyt läpi. Hän painottaa tärkeintä olevan, että silpominen kriminalisoidaan erillisesti. Sosiaali- ja terveysministeriön tietojen mukaan Suomessa elää noin 10 000 silvottua naista ja silpomisuhan alla on vuosittain satoja tyttöjä.
– On tuuripeliä, huomaavatko viranomaiset uhan ajoissa ja pystyvätkö estämään sen. Tarvitaan paljon työkaluja, jotta pystyttäisiin auttamaan näitä tyttöjä. Pitää saada yhteys ihmisiin, joiden lähtömaissa tämä käytäntö on olemassa. Silpomisperinne on syvälle juurtunut, ja sen muuttamiseksi tarvitaan runsaasti moniammatillista työtä, hän sanoo.
– Uskonnollisilla johtajilla on suuri rooli rauhan ja tasa-arvon edistämisessä. Heidän vaikutusvaltansa on hyödynnettävä asennemuutoksissa, vaikka silpominen ei varsinaisesti liity uskontoon.
Tietoa terveydenhuoltoon
Myös suomalaiseen kouluun ja terveydenhuoltoon tarvitaan tietoa ja osaamista. Birzoi valmistui sairaanhoitajaksi kolme vuotta sitten eikä kuullut silpomisesta puhuttavan kertaakaan koulutuksen aikana.
– Kyseessä on iso ilmiö Suomessakin, mutta vaikka se uhkaisi vain muutamaa tyttöä, siihen pitäisi puuttua. Terveydenhoitohenkilökunnalla pitäisi olla tietoa siitä, miten toimia tällaisen traumatisoivan toimenpiteen läpikäyneiden kanssa. Pitää myös olla työkaluja siihen, että uskaltaa ottaa asian esille ja tarjota tukea.
Birzoi sanoo huomanneensa työkavereistaan, että on monia, jotka eivät ymmärrä ilmiötä eivätkä osaa puhua siitä siten kuin ammattilaisen pitäisi osata.
– Ennakkoluulot ja omat tunteet rajoittavat.
Myös opettajien peruskoulussa pitäisi tunnistaa silpomisen vaara.
– Opettaja voi huomata muutoksia lapsen ja nuoren käytöksessä ja mielialassa, ja tähän on reagoitava. Lapset voivat antaa monenlaisia merkkejä kaltoinkohtelusta ja henkisestä pahoinvoinnista. Moni ammattilainen voisi auttaa, jos saisi riittävästi koulutusta ja resursseja.
Rasistin ääni kuuluu
Birzoi toivoo, että juuri vasemmistolaiset ja muut tasa-arvotoimijat heräisivät poliittisen islamin, rasismin ja vähemmistöjä koskeviin ongelmiin. Häntä turhauttaa se, että Suomessa maahanmuuttoa ja samalla poliittista islamia koskeva keskustelu on jätetty paljolti perussuomalaisille ja maahanmuuttovastaisille tahoille.
– Perussuomalaisten ääni kuuluu ja he käyttävät sitä vain lyömäaseena ja lisäävät rasismia. He eivät ole parantaneet naisen asemaa, hän sanoo.
Hänestä maahanmuuttoa koskeva keskustelu on paljolti rasistista ja toiseuttavaa. Siitä puuttuu halu parantaa maahanmuuttajien asemaa.
– Milloin otetaan esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia vanhempia tai nuoria mukaan vaikkapa maahanmuuttajataustaisia nuoria koskevaan nuorisojengikeskusteluun? Nyt keskustelemassa ovat perussuomalaiset ministerit, jotka puhuvat rikosvastuuiän laskemisesta ja maahanmuuton rajoittamisesta.
On epäreilua, että vastuu tuupataan vähemmistöille, vaikka se on suomalainen yhteiskunta, jonka pitäisi toimia.
Vasemmistolaiset eivät puhu.
– Heidän arvonsa ovat ne samat, joita minä kannatan. Yhtäkkiä kuitenkin huomaan, että kun puheeksi tulevat tulevat poliittisen islamin tai yhteisöllisen väkivallan ongelmat, he vaikenevat, hän sanoo.
– Samalla tavalla kuin he ovat valmiita kritisoimaan kristittyjä yhteisöjä ja kristinuskoon liittyviä haasteita, heidän pitäisi olla valmiita kritisoimaan islamiin ja muihinkin uskontoihin liittyvä asioita. Ei pidä vaieta epäkohdista.
Birzoi arvioi, että nämä ihmiset pelkäävät joutuvansa leimatuiksi rasisteiksi. Niinpä he laistavat vastuusta ja tuuppaavat sen vähemmistöille.
– On epäreilua, että vastuu tuupataan vähemmistöille, vaikka se on suomalainen yhteiskunta, jonka pitäisi toimia.
Haavat kaikkien nähtäville
– Suomalaiset lähtevät keskusteluun vasta, kun näkyvään vähemmistöön kuuluva avaa haavansa kaikkien nähtäville. Muuten suomalainen yhteiskunta ei herää huomaamaan, että mekin olemme täällä ja meitäkin pitäisi kuunnella.
– Ja jäämme silti yksin. Oma kokemukseni on, että kun puhumme vaikeista aiheista, jotkut tasa-arvotoimijat sanovat, että on hyvä ja tärkeää, että tuot näitä asioita esille. Mutta kun heidän pitäisi tukea julkisesti, he sanovat, etteivät he uskalla.
Rojin Birzoi arvioi olevan väistämätöntä, että äärioikeisto saa jonkin verran aseita käyttöönsä, jos muut uskaltautuvat mukaan keskusteluun.
– Rasistiset ihmiset, ryhmät ja puolueet käyttävät niitä puheita lyömäaseina riippumatta siitä, miten tuot asian esille. Mutta keskustelu kyllä muuttuu vähitellen, kun rasistit eivät ole ainoita, jotka siihen osallistuvat aktiivisesti.
Birzoi korostaa lisäksi, että epäkohtien esille tuominen ei riitä.
– Pitää toimia aktiivisesti, hän sanoo.
– Pitää myös kuunnella niitä ihmisiä, joita ongelmat koskevat. Pitää tukea ja tarjota resursseja, jotta asenteet muuttuisivat.
Birzoita itseään ei ole tosin leimattu rasistiksi.
– Minut on leimattu joidenkin maahanmuuttajataustaisten toimesta islamofoobikoksi, hän naurahtaa,
– En kuitenkaan ole sitä. Kannatan kaikille ihmisille samoja oikeuksia, olivat he uskonnollisia tai eivät. En voi sallia sitä, että uskonto pystyy kontrolloimaan ihmisiä, kuten monet uskonnot tekevät, hän sanoo.
– Pidän ongelmallisena sitä, että jos nostat jonkin uskontoa koskevan ongelman esiin, ajatellaan, että olet koko uskontoa vastaan. Näin ei tietenkään ole. Mutta turvallisessa uskonnollisessa yhteisössä pitäisi olla sijaa myös sille, että ihmiset ovat eri meiltä.
Oma valinta?
Suomessakin jopa päiväkoti-ikäiset tytöt kulkevat hunnutettuina.
– Ei ole kyse vain kankaanpalasesta. Kyse on siveyskulttuurista. Sen vuoksi lapsia aivopestään jo noin pienenä eikä lapsi saa olla lapsi, elää lapsenomaista elämää ja rakentaa identiteettiään vapaasti, Birzoi painottaa.
– Sen sijaan hänen kehoaan seksualisoidaan jo ihan pienestä. Sitten opetetaan, että tytön pitää peittää itseään, koska hänen kehonsa näyttäminen on syntistä.
Miten viisivuotias voisi itsenäisesti päättää, että käyttää huivia?
Birzoi toteaa pakkohunnuttamisen olevan iso ilmiö Suomessakin.
– Miten viisivuotias voisi itsenäisesti päättää, että käyttää huivia? Tai peruskouluikäinen? Birzoi kysyy.
– Kun puhutaan ihmisistä, joita on lapsesta asti ohjailtu siihen, että hyvä tyttö käyttää huivia eikä pukeudu niin, että vartalon muodot erottuvat, ei huivin käyttö todellakaan ole oma valinta. Se tapahtuu koko elämän kestäneen aivopesun vuoksi, vaikka valinta näennäisesti olisi vapaaehtoinen.
Birzoi ei halua olla mustavalkoinen hunnuttamisenkaan suhteen.
– Jotkut voivat valita itsenäisesti, mutta eivät todellakaan pikkulapset, hän sanoo.