Hamas iski 7. lokakuuta Gazan ulkopuolella useisiin siviili- ja sotilaskohteisiin. Taistelijat tappoivat satoja siviilejä ja raahasivat mukanaan panttivankeja takaisin Gazaan.
Tästä operaatiosta ei kannata etsiä merkkiä kolonialismin vastaisesta vapaustaistelusta. Jos vapaustaistelijasi on pakenevia reivaajia selkään ampuva islamisti, kannattaa ehkä katsoa peiliin. Hamasin iskussa ei ole mitään puolusteltavaa.
Hamasin iskun jälkeen onkin sitten nähty ennennäkemätön operaatio palestiinalaisia siviilejä vastaan. Jatkuvat ilmaiskut Gazaan ovat tappaneet tuhansia, ja odotettu Israelin maahyökkäys saattaa jopa kymmenkertaistaa kuolleiden määrän. Israelin toiminta, joukkorankaiseminen ja siviilien pommittaminen, on yksiselitteisesti sarja sotarikoksia.
”Yksien ihmisoikeudet ovat toisten velvollisuus väistyä asuttajakolonialistien tieltä tai kuolla.”
Täällä kaukana Suomessa tapahtumia on kommentoitu ahkerasti Hamasin iskusta alkaen. Selvästi tapahtumat ovat riittävän kaukana Suomesta ja palestiinalaiset riittävän toiseutettuja, jotta keskustelijat ovat kunnolla uskaltaneet avata tulvaporttinsa. Silmittömän väkivallan hyväksyntä ja kansanmurhaflirttailu on ollut laajamittaista ainakin viestipalvelu X:ssä.
Myös tunnetut keskustelijat ovat osallistuneet. Rautavaaran kunnanjohtajaksi valtuuston yksimielisellä päätöksellä 23.10. valittu Mikko Kärnä antoi esimerkin siitä, millaisia ajatuksia meillä päin pidetään normaaleina. ”En usko, että Palestiinaa on kovin montaa päivää enää olemassa. Israelin kovat vastatoimet ovat kyllä nyt myös täysin oikeutettuja”, Kärnä veisteli 7. lokakuuta. Myös Mikael Jungner avasi sanaisen arkkunsa: ”Kohta lätisee Hamasin lätty oikein kunnolla. Hyvä”, Jungner kirjoitti samana päivänä.
Gazan noin kahdesta miljoonasta asukkaasta noin puolet on alaikäisiä. Tämä on jäänyt keskustelussa kuitenkin sivuseikaksi. Pommit, vastatoimet ja kova politiikka nähdään itsestäänselvyytenä, ”Israelin oikeutena”. Iskujen väitetään kohdistuvan Hamasiin, vaikka jokainen tietää, että tämä on valtava yksinkertaistus ja tilanteen kaunistelua.
Jokaisen, joka haluaa antaa Israelille vapaat kädet Gazassa, pitäisi kyetä avoimesti sanomaan, että hyväksyy lasten tappamisen. Tämä on väistämätön seuraus sotatoimista ahtaassa kaupunkiympäristössä, jossa siviileillä ei ole pakopaikkaa. Jokaista joka hyväksyy ilmaiskut Gazaan, pitäisi vaatia julkisesti tunnustamaan niiden inhimilliset kustannukset.
Suhtautuminen palestiinalaisiin näyttää, että verenhimo piiloutuu monien ”asiallisten keskustelijoiden” kasvojen taakse. Toiseutetut, ”arabit”, nuo ruskeat ihmiset joiden kärsimyksen katseluun olemme tottuneet uutislähetyksissä vuosikymmenestä toiseen, ansaitsevat kuolla, jotta toiset saisivat elintilaa. Suomi käy Israelin kanssa satojen miljoonien arvoista asekauppaa, ja ulkoministeri Valtonen on antanut siunauksensa Israelin oikeudelle ”puolustaa itseään”.
Palataan vielä Rautavaaran kunnanjohtaja Kärnään. Arvatkaapa, mitä hänen X-profiilinsa kuvausteksti alkaa. Näin: ”Liberal speaking for freedom and democracy”.
Voi olla raskasta hyväksyä, että käytännössä mitkään periaatteet ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tai sodan säännöistä eivät päde universaalisti. Se, mistä kaikki ovat samaa mieltä Ukrainassa, heitetään huoletta roskiin heti kun kohde vaihtuu. Nyt siviilien kuolemat ovat välttämättömiä ja laajojen korttelien tuhoamiselle usein vain naureskellaan.
Monille nuorille aktivisteille Suomessa Gazan tilanne onkin ollut herätys, joka näyttää maamme kaltaisten liberaalien yhteiskuntien kaksikasvoisuuden ja väkivallan. Valtio hyväksyy Frontexin väkivallan EU:n ulkorajoilla, ulkomaalaisten säilöönoton Suomen rajojen sisällä ja palestiinalaisiin siviileihin kohdistuvan vuosikymmenten miehityspolitiikan ja suoran väkivallan. Yksien ihmisoikeudet ovat toisten velvollisuus väistyä asuttajakolonialistien tieltä tai kuolla.
Jos haluamme oikeaa muutosta, on tämä väkivalta kohdattava silmästä silmään. Pelkät puheet ihmisoikeuksista ja demokratiasta kaikuvat tyhjinä, jos niitä sovelletaan vain ihmisiin, joihin valkoisten länsimaalaisten on helppo samastua. Siksi suomalaisten suhtautumisen Palestiinaan on muututtava.