Tänä syksynä tunnelmat ammattiyhdistysliikkeen ja hallituksen välillä ovat venyneet kireimmilleen sitten Juha Sipilän (kesk.) porvarihallituksen aikojen.
Palkansaajakeskusjärjestö SAK ja sen jäsenliitot Teollisuusliitto, Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT, Palvelualojen ammattiliitto PAM sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL aloittivat syyskuun lopulla poliittiset työtaistelut pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen suunnittelemia työelämän heikennyksiä ja sosiaaliturvan leikkauksia vastaan. SAK:laisten liittojen lisäksi mukana ovat myös Ammattiliitto Pro, Suomen Konepäällystöliitto sekä Tehy, jotka kuuluvat toimihenkilökeskusliitto STTK:hon.
Ensimmäiset työtaistelut alkoivat tiistaina 26. syyskuuta Teollisuusliiton ja Ammattiliitto Pron järjestämillä työnseisauksilla ja ulosmarsseilla. Mielenilmauksia järjestettiin tuolloin Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.
Maan pohjois- ja itäosista alkaneet mielenilmaukset etenivät syys-lokakuun vaihteessa Länsi-Suomen kautta Etelä-Suomeen. Toimintapäiviä on järjestetty ympäri Suomea kolmena päivänä viikossa, ja niiden on määrä jatkua lokakuun ensimmäisten kahden viikon ajan.
– Liittojen toimet on sovitettu yhteen. Muodot voivat vaihdella ulosmarsseista protesteihin ja mielenilmauksiin, SAK:n varapuheenjohtaja Katja Syvärinen kertoi SAK:n ja ammattiliittojen yhteisessä tiedotustilaisuudessa syyskuussa.
Syvärinen painotti tuolloin, että ammattiliittojen mielenilmaukset mahdollistavat hätätyön, eivätkä ne vaaranna kenenkään omaisuutta, henkeä tai terveyttä.
Vaikka ammattiliittojen toimet ovat valtakunnallisia ja poikkeuksellisia, ei yleislakosta kuitenkaan ole kyse. JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine on kuitenkin sanonut liittonsa olevan valmis käyttämään ”kaikki mahdolliset toimet” hallituksen yksipuolista sanelupolitiikkaa vastaan.
Eskaloitumisen vaara
Työtaisteluiden ensisijaisena tavoitteena on estää hallituksen suunnittelemat heikennykset työelämään ja sosiaaliturvaan. Näitä ovat muun muassa sairauspoissaolojen ensimmäisen päivän säätäminen palkattomaksi, työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen, työntekijän irtisanomisen helpottaminen sekä poliittisten lakkojen rajoittaminen.
Toissijaisesti ay-liike yrittää painostaa hallituksen palaamaan neuvottelupöytiin ja sopimaan työelämän kehittämisestä kolmikantaisesti.
Hallitus perustelee reformejaan julkisen talouden tasapainottamisella ja työllisyyden lisäämisellä. Ammattiliitot näkevät asian toisin. Ay-liikkeen mukaan uudistusten takana ei ole taloudellinen tarve vaan työnantajien vallan lisääminen suhteessa työntekijöihin.
Saako nyt nähty palkansaajien voimannäyttö hallituksen perääntymään aikeistaan?
Valtiotieteiden tohtori, poliittisen historian yliopisto-opettaja Ilkka Kärrylä Turun yliopistosta varoo ennustamasta tulevaisuutta, mutta arvioi KU:lle, että ay-liikkeen toimet eivät välttämättä riitä hallituksen mielen muuttamiseen.
– Hallitus on aika päättäväisesti viemässä uudistuksiaan läpi. Aika paljon enemmän tarvittaisiin, että niistä peräännyttäisiin, Kärrylä sanoo.
Talouspolitiikan historiaa ja uusliberalismia tutkinut Kärrylä katsoo, että vaikka hallitus saisi tahtonsa läpi lakko-oikeuden rajoittamisessa, pysyy ammattiyhdistysliike edelleen vaikutusvaltaisena.
– Kyllähän ay-liikkeen toimintaedellytykset jonkin verran heikkenevät, mutta paljon jää jäljelle. Kun työehtosopimuksista taas neuvotellaan, ovat ay-liikkeen tavalliset lakko-oikeudet voimassa.
Hän kuitenkin toteaa ay-liikkeen joukkovoiman vähentyvän, jos tukilakkoja rajoitetaan.
Työn ja talouden tutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Maliranta kuvailee julistettujen ja toteutettujen toimien haitallisia vaikutuksia maan taloudelle melko vähäisiksi.
– Kyllähän näistä toimista johtuneet menetetyt työtunnit menevät ihan virhemarginaaleihin, kun niitä katsotaan vuoden aikajänteellä, Maliranta kertoo.
Hän kuitenkin muistuttaa, että lakoilla voi olla kielteisiä taloudellisia vaikutuksia, koska niiden myötä epävarmuus työmarkkinoilla kasvaa.
Maliranta arvioi, että ay-liikkeen ja hallituksen yhteenottoa voidaan selittää taloustieteen peliteorian kautta. Käynnissä oleva vastakkainasettelu muistuttaa pokeripeliä, jossa korotetaan panoksia ja ennakoidaan vastustajien siirtoja.
– Peliteoreettisesti tilanne on haastavampi kuin yleensä, koska pöydällä on isompia panoksia kuin yleensä. Lisäksi tässä määritellään myös tulevien pelien sääntöjä, Maliranta avaa.
”Käynnissä oleva vastakkainasettelu muistuttaa pokeripeliä.”
Hän näkee liittojen ja hallituksen välisessä pattitilanteessa myös eskaloitumisen riskin. Pahimmillaan tilanne voi hänen mukaansa johtaa chicken game -tyyppiseen tilanteeseen, jossa molemmat osapuolet uskovat olevansa toista vahvemmassa asemassa. Tällöin kumpikin osapuoli vain korottaa panoksia ja luottaa siihen, että toinen väistyy.
– Jos kumpikin pelaa sillä strategialla, että mennään päätyyn asti, voi lopputulos olla todella onneton molempien kannalta.
Työrauhaa vai demokratiaa?
Hallituspuolueiden poliitikot ovat vedonneet sen puolesta, että hallitukselle ja eduskunnalle on annettava työrauha. Hallitus nauttii kansan vaaleissa valitseman eduskunnan luottamusta, ja hallituspuolueissa katsotaan, että ay-liike puuttuu toiminnallaan demokraattisesti valitun hallituksen politiikkaan. Ammattiyhdistysliikkeessä taas katsotaan, että oikeus poliittisiin lakkoihin ja mielenosoituksiin työpaikalla ovat olennainen osa toimivaa demokratiaa.
Tutkija Ilkka Kärrylä sanoo, että hallituksen ja ay-liikkeen demokratiakäsitykset eroavat tässä toisistaan.
– Yleensä ajatellaan, että länsimaiseen demokratiaan ja kansalaisyhteiskuntaan kuuluvat erilaiset järjestöt, mielenosoitus- ja lakko-oikeus. Vaikuttamista tapahtuu muuallakin kuin vaaleissa, Kärrylä sanoo.
Myös poliittinen oikeisto yleensä kannattaa laajaa kansalaisyhteiskuntaa periaatteessa, mutta ero on Kärrylän mukaan siinä, millaiset järjestöt nähdään laillisina ja demokraattisina toimijoina.
– Oikeistossa ei välttämättä nähdä ay-liikettä yhtä legitiiminä vaikuttajana kuin muunlaisia kansalaisten vapaaehtoisia yhteenliittymiä.
Kärrylän mukaan Suomessa on ollut 1990-luvun lamasta asti melko oikeistolainen ilmapiiri, jossa ay-liikkeeseen on suhtauduttu kriittisesti.
– Ei olla haluttu liikaa suututtaa tavallisia kansalaisia liialla lakkoilulla. Ay-liikkeen näkökulmasta voi olla fiksuakin pitää asialliset välit myös hallitukseen, vaikka se tekeekin radikaaleja uudistuksia, Kärrylä pohtii.
Myös vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on kummeksunut hallituksen puheita työrauhasta.
– Tämä on varsin käsittämätöntä puhetta demokratian näkökulmasta. Kaikista perustavanlaatuisimpiin perus- ja ihmisoikeuksiin kuuluu oikeus ilmaista mielipiteensä ja myös kritisoida vallanpitäjiä. Siihen on oikeus niin eläkeläisillä, opiskelijoilla kuin työntekijöilläkin, Andersson kirjoitti Facebookissa syyskuun lopulla.
– Orpon hallitus on valinnut tien, jossa se tekee erittäin kovia ja yksipuolisia heikennyksiä työehtoihin ja työsuhdeturvaan kuuntelematta yhtään työntekijäpuolen huolia, ehdotuksia tai kantoja. Silloin ei voi olla yllättynyt siitä, että oma päätöksenteko johtaa protesteihin. Sellaista se on demokratioissa, Andersson sanoi.
Vasemmistoliiton puheenjohtajan mukaan elinkeinoelämän toimijoilla on vahva asema yhteiskunnassa ja he pystyvät käyttämään merkittävää yhteiskunnallista valtaa omien verkostojensa kautta. Yksittäisillä työntekijöillä tai opiskelijoilla ei ole tällaista valta-asemaa, ja siksi he ovat päättäneet järjestäytyä laajemmiksi yhteenliittymiksi.
– Koko ammattiyhdistysliikkeen idea perustuu siihen, että työntekijät yhdessä ovat vaikutusvaltaisia. Yksikään yritys ei pyöri ilman osaavia ja sitoutuneita työntekijöitä. Siksi on niin surullista, että hallitus on valinnut tien, jossa työntekijöiden asemaa tietoisesti heikennetään ja lisätään epävarmuutta ja pätkätöitä Suomeen, Andersson kirjoitti.
Pitkää peliä
Laboren Mika Maliranta sanoo, että talouden välittömän ja pitkän aikavälin kannalta olisi viehättävää, jos nyt meneillään olevassa kiistassa pystyttäisiin tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka yksinkertaistaisivat tulevia prosesseja.
– Hyvä olisi, jos tulevaisuudessa kaikki osapuolet ymmärtäisivät, ettei ole edes järkevää tavoitella lyhyen aikavälin 6–0-selkävoittoja ja yrittää saada kaikkea haluamaansa. Pitkässä pelissä pitäisi tajuta, että seuraava kierros tulee ennen pitkää, ja silloin rökäletappion kärsinyt osapuoli pelaa entistä suuremmilla panoksilla ja pyrkii kääntämään heilurin täysillä toiseen suuntaan, Maliranta avaa.
Laboren johtajan mielestä osapuolten pitäisi ymmärtää, että kompromissi voi olla pitkän aikavälin kannalta parempi lopputulos. Hän sanookin, että paras lopputulema tästä kiistasta olisi, että neuvottelujen kautta päästäisiin sopuun pitkän aikavälin periaatteista.
– Jos sellainen vaihtoehto olisi tarjolla, kannattaisi siihen lopputulokseen mielestäni panostaa, Maliranta sanoo.
uutiskirje 