Bruttokansantuotetta käytetään mittaamaan kansakuntien hyvinvointia, vaikka sen mukaan esimerkiksi ympäristökatastrofi on positiivinen asia, sillä onnettomuuden siivoaminen kasvattaa taloutta. Sen sijaan esimerkiksi palkaton lastenhoito on arvotonta.
Kansalaisjärjestö Oxfamin elokuun alussa julkaisema pamfletti kertoo, että naisten viikoittaisista tunneista erilaisissa palkattomissa hoitotöissä lähes kaksi kolmasosaa jää bkt-mittausten ulkopuolelle. Se on 45 prosenttia kaikkien aikuisten työtunneista.
Se tarkoittaa, että talouteen ja sen kasvuun ei lasketa miltei 90 miljardia työtuntia, jotka lähinnä naiset käyttävät palkattomaan työhön. Ilman niitä koko talous pysähtyisi.
Hallitusten juuttuminen tuijottamaan bruttokansantuotetta kasvun ja hyvinvoinnin mittarina on johtanut poliittisiin ratkaisuihin, jotka suoraan haittaavat naisia, ja erityisen väkevästi niitä naisia, joilla on sukupuolen lisäksi haittana väärä rotu, luokka, kasti tai vamma.
Erityisesti koronapandemian aikana toteutetut leikkaukset julkisiin palveluihin niin Euroopassa kuin monissa globaalin etelänkin valtioissa iskivät naisiin, jotka muodostavat enemmistön julkisen sektorin työntekijöistä. Yhtäältä työpaikkojen vähennykset lisäsivät naisten työttömyyttä, toisaalta terveyspalveluissa pandemia-aikaan ennen muuta köyhät ja vähemmistöihin kuuluvat naiset olivat etulinjassa ja altistuneimpia tartunnoille.