Henkilökohtaisten avustajien työehtosopimusta on väsätty pitkään ja hartaasti siltä osin, kun se koskettaa työsuhteita, joissa vammainen henkilö itse on työnantaja.
Heta-tes-neuvottelukierros käynnistyi tammi-helmikuun vaihteessa ja sopimuskausi päättyi huhtikuun lopussa. Sopimuksettomassa tilassa on oltu nyt neljä kuulautta.
– Tämä on poikkeuksellista. Tapana on ollut saada sopimukset aikaan ennen sopimuskauden päättymistä, kertoo sopimusasiantuntija Laura Tuominen Julkisten ja hyvinvointialojen liitosta JHL:stä.
JHL neuvottelee Heta-liiton kanssa niin sanotusta Heta-työehtosopimuksesta eli niitä henkilökohtaisia avustajia koskevasta sopimuksesta, joiden työnantajana toimii vammainen henkilö, vaikka palkka tulee hyvinvointialueelta. Heta-liitto edustaa niitä työnantajia, jotka ovat vammaisia henkilöitä eli yksityisiä ihmisiä.
Alkuviikosta neuvottelut jatkuivat tuloksettomina.
Neuvotteluja on Tuomisen mukaan venyttänyt sopimusalaan itseensä liittyvien palkan ja työolojen haasteiden lisäksi työmarkkinakoordinaatio.
– Työnantajapuoli haluaa vahvasti koordinoida sitä, miten eri alojen palkkaratkaisut tehdään, Tuominen toteaa.
Siksi on pidetty tarkkaan silmällä sitä, millaisia palkankorotuksia kullakin alalla saadaan ja miten ne suhtautuvat muiden alojen korotuksiin.
Näkymättömät 40 000
Tarkkaa tietoa henkilökohtaisten avustajien määrästä ei ole, koska ala on huonosti tilastoitu. Heitä on kuitenkin paljon, arvioiden mukaan runsaat 40 000, mikä tarkoittaa, että ryhmä on yksi suurimmista sosiaali- ja terveysalan työntekijäryhmistä, viiden suurimman joukossa.
Silti harva on kuullut esimerkiksi siitä, että henkilökohtaiset avustajat lakkoilivat keväällä.
– Koska heitä ei tilastoida johdonmukaisesti alan ammattitilastoihin, he jäävät näkymättömiin. Siksi heidän tilanteestaankin on vaikea tehdä näkyvä, Tuominen sanoo.
Nyt jouduttiin neuvottelujen vauhdittamiseksi ensimmäistä kertaa kautta aikojen turvautumaan myös työtaistelutoimenpiteisiin. Keväällä lakkoase oli käytössä jopa kahteen otteeseen.
– He ovat syvässä palkkakuopassa, joten emme voi pitää lähtökohtana yleistä työmarkkinalinjaa, kun tässä samalla mietimme, miten saamme ylipäätään avustajia vammaisille henkilöille, Tuominen sanoo.
– Työvoimapula on kova ja se johtuu pitkälti siitä, että työehdot ovat jälkeenjääneitä ja palkkataso matala.
Halpaa yhteiskunnalle
Reilulla puolella työnantaja on vammainen henkilö ja isolla osalla lopuista yksityinen yritys. Hyvinvointialueiden omaa tuotantoa puolestaan on vain vähän, vaikka hyvinvointialueilla on järjestämisvastuu.
– Näin on, vaikka henkilökohtainen apu on yksi keskeisimmistä vammaispalveluista, subjektiivinen oikeus ja palvelu, Tuominen toteaa.
Henkilökohtaiset avustajat työskentelevät kolmen eri työehtosopimuksen piirissä. Heta-sopimus koskee noin 10 000 avustajaa, joiden vammainen työnantaja on järjestäytynyt Heta-liittoon.
Merkittävää osaa avustajista työehtosopimus ei kuitenkaan koske lainkaan, koska heidän työnantajansa ei kuulu työnantajaliittoon. Tällöin työsuhteessa noudatetaan vain lainsäädäntöä ja käytännössä hyvinvointialueet määrittävät palkka- ja työehdot omavaltaisesti.
”Niinpä lähdetään siitä ajatuksesta, että kuka tahansa pystyy suoriutumaan näistä tehtävistä.”
Miksi sitten näin sekava ja hankala järjestelmä?
– Tämä on hyvinvointialueille halpa tapa järjestää lakisääteinen palvelu. Niiden ei tarvitse vastata työnantajavelvoitteista. Ne voivat jättää yksittäisen avunkäyttäjän valinnan varaan, millaisia työehtoja noudatetaan, Tuominen arvioi.
– Jos hyvinvointialueet olisivat työnantajan asemassa, työehdot olisivat työntekijälle huomattavasti edullisemmat.
Alle 12 euroa tunnissa
Henkilökohtaisen avustajan palkka on alimmillaan alle 12 euroa tunnilta.Vaativammasta henkilökohtaisen avustajan työstä työstä voi saada 13 euroa tunnilta.
Ansiotason jälkeenjääneisyyden lisäksi ongelmallista on se, että henkilökohtaiset avustajat tekevät monenlaisia ja vaativaa töitä.
– Tällä hetkellä palkkausjärjestelmä tai työn arvostus ei vastaa työnvaativuutta, Tuominen sanoo.
Palkkajärjestelmää onkin pyritty uudistamaan niin, että se ottaisi paremmin huomioon esimerkiksi hoidolliset tehtävät.
– Henkilökohtaisella avustajalla voi olla vastuu hengityslaitteen käytöstä, katetroinnista, haavahoidosta ja lääkkeiden jaosta. Ne ovat vaativia tehtäviä, jotka edellyttävät osaamista ja perehdytystä, osittain jopa koulutusta. Kun tällaiset tehtävät lisääntyvät, sen pitää näkyä palkkauksessa, Tuominen toteaa.
– Osa taas tekee ihan arkipäiväistä auttamista, kuten siivoaa, laittaa ruokaa tai on mukana kaupassa. Heidätkin on nostettava palkkakuopasta.
Ammatille luonteenomaista on myös osa-aikaisuus. Invalidiliiton tietojen mukaan jopa 90 prosenttia työnantajamallilla työskentelevistä henkilökohtaisista avustajista tekee osa-aikatyötä. Merkittävä osa henkilökohtaisen avun päätöksistä on 30 tuntia tai vähemmän kuukaudessa.
– Kun yksittäisen avunkäyttäjän avustustunnit voivat olla vaikkapa kymmenen tuntia viikossa, palkalla on todella hankala elää, Tuominen sanoo.
– Pienien avustajatuntien määrä kasvaa eikä yksittäistä avunkäyttäjää avustamalla pääse kokoaikaiseen ansiotasoon.
Niinpä moni henkilökohtainen avustaja työskentelee useammalle avunkäyttäjälle.
– Tällöin työ on sirpaleista ja työntekijän vastuulle tulee paljon asioita, jotka muissa työn järjestämistavoissa kuuluisivat työnantajan hoidettaviksi. Näitä on esimerkiksi matkakorvaukset työpisteiden välillä.
Ei kelpoisuusvaatimuksia
Henkilökohtaiset avustajat ovat laajan kirjon joukko. Tyypillisiä ovat 20-30-vuotiaat, jotka tekevät työtä opintojen tai muun osa-aikatyöhön sopivan elämäntilanteen ohessa. Toinen ryhmä ovat yli 50-vuotiaat, osittain jo aktiivityöelämästä muuten pois siirtymässä olevat henkilöt, jotka haluavat tehdä osa-aikaisesti työtä.
– Silti meille tuleva viesti kertoo, että on paljon niitä, jotka haluavat työskennellä kokoaikaisesti. Jäsenistöltä välittyy voimakkaasti huoli toimeentulosta, Tuominen kertoo.
Niinpä henkilökohtaisista avustajista on huutava pula.
– Jotkut pelkäävät ottaa vastaan lisätyötä, koska se voi olla liian vaativaa. Lisäksi toisen kotona yksin työskentely ja työn psykososiaalinen kuorma puhumattakaan työtehtävien laajasta kirjosta vaikuttavat siihen, ottaako työntekijä lisätunteja vastaan.
Hän sanookin, että alalle tarvittaisiin paljon nykyistä järjestelmällisempää perehdytystä ja työsuojeluohjeistusta.
– Nyt ne ovat työnantajamallissa aina yksittäisten työnantajien vastuulla.
– Olemme JHL:ssä kritisoineet vahvasti ajatusta, että kun työtehtävä hoidetaan työnantajan kotona, siihen ei ole mitään kelpoisuusvaatimuksia eikä valvontaa. Jos se tapahtuu vaikkapa asumispalveluyksikössä, tiettyjä tehtäviä ei voisi tehdä ilman lähihoitajan koulutusta.
Hurja vaihtuvuus
Kelpoisuusvaatimuksia eikä tule uudenkaan lain myötä. Uuden vammaispalvelulain oli määrä tulla voimaan lokakuun alusta, mutta pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus siirsi sen ensi vuodelle.
– Kehitys menee siihen suuntaan, että vaativampia hoidollisia tehtäviä on aiempaa enemmän ja vaikkapa autismiin tai neurokirjoon kuuluvien henkilöiden avustaminen lisääntyy, Tuominen arvioi.
Hän korostaa sitä, että koska henkilökohtaisista avustajista on huutava pula, parempi palkka ja työn tosiasiallisen vaativuuden tunnustaminen voisi olla keino saada ihmisiä alalle ja pysymän alalla.
– Vaihtuvuus on suurta. On hankala saada ihmisiä sitoutumaan tähän työhön edes vuodeksi pitemmistä ajoista puhumattakaan. Palvelu on kuitenkin avunkäyttäjälle välttämätön. Siksi tilanne on ristiriitainen.
Pula avustajista on sitä tasoa, että Invalidiliitto on jäsenkyselyjensä perusteella kertonut sen johtaneen merkittäviin puutteisiin avun saatavuudessa. On raportoitu, että jopa neljännes henkilökohtaisen avun tunneista jää käyttämättä, koska avustajia ei ole.
– Työehtosopimusratkaisuilla on keskeinen rooli sen suhteen, halutaanko tilanteelle tehdä jotain, Tuominen sanoo.
Uusikaan vammaispalvelulaki ei aseta avustajille kelpoisuusvaatimuksia.
– Koulutettua hoitohenkilökuntaa on jo muutenkin liian vähn. Siksi vammaispalvelut lienee jätetty tältä osin löyhemmän sääntelyn piiriin. Niinpä lähdetään siitä ajatuksesta, että kuka tahansa pystyy suoriutumaan näistä tehtävistä.
Nyt JHL tavoittelee sitä, että Heta-työehtosopimuksen piirissä olevat henkilökohtaiset avustajat saisivat vähintäänkin kurottua työehtojen ja palkkatason eroa umpeen suhteessa hyvinvointialueiden omaa tuotantoa koskevaan työehtosopimukseen ja yksityisen sosiaalipalvelualan palkkaratkaisuun.
uutiskirje 