Kun rankkasateet, tulvat ja maanvyöryt jatkavat tuhoisaa työtään Intian Himachal Pradeshin osavaltiossa, kaikki etsivät vastausta kysymykseen, miksi tämä tapahtuu.
Himalajan helmoissa sijaitseva osavaltio sai jo heinäkuun alkupuolella 250 millimetriä sadetta neljässä päivässä, mikä vastaa lähes kolmasosaa koko monsuunikauden normaalista sademäärästä. Se hukutti kyliä ja kaupunkeja tuhotulvien, mudan ja maanvyöryjen alle.
Koko heinäkuun aikana osavaltiossa satoi 428 milliä eli 71 prosenttia yli normaalimäärän ja toiseksi eniten sitten vuoden 1980.
Suurten maanvyöryjen määrä on yli seitsemänkertaistunut Himachal Pradeshissa kahden viime vuoden aikana: 2020 niitä tapahtui 16 ja vuonna 2022 jo 117.
Tänä vuonna elokuun puoliväliin mennessä oli koettu 79 maanvyöryä ja 53 tuhotulvaa, vaikka kesäkuun lopulla alkanut monsuunikausi oli vasta puolivälissä. Kuolonuhreja oli kirjattu 223.
Vesivoimaa ja turismia
Himachal Pradeshin osavaltio keskittyy nyt vesivoiman ja turismin kehittämiseen, ja rakentaminen vaikuttaa katastrofien syntyyn jopa enemmän kuin ilmastonmuutos, Shimlan kaupungin entinen apulaiskaupunginjohtaja Tikender Singh Panwar uskoo.
Hänen mukaansa osavaltio valjastaa haavoittuvan ekosysteemin metsä- ja vesivaroja hyötykäyttöön rahankiilto silmissään.
Geologisesti aralla alueella vältettiin ennen pystysuoria kallioleikkauksia ja rinteitä pengerrettiin rakentamista varten, mutta se on kiireessä unohdettu. Seurauksena on maanvyöryjä, Panwar selittää.
Luonnontuhoja valvova osavaltion virasto on samoilla linjoilla. Sen mukaan Himalajan geologisesti nuorten ja epävakaiden rinteiden haavoittuvuus on lisääntynyt viime vuosikymmenellä ihmisen toiminnan takia. Se viittaa metsien hakkuisiin, tienrakennukseen, pengerrykseen ja uusiin viljelykasveihin, jotka vaativat aiempaa enemmän kastelua.
Asvaltti ei ime vettä
Maankäytön muutoksiin kuuluu näköalahotellien ja asuntojen rakentaminen vesistöjen partaille. Yltyvää rakentamista palvelemaan on tarvittu myös lukuisia sementtitehtaita.
Kun vettä sataa enemmän kuin maaperä pystyy imemään – tai sementti ja asvaltti estävät imeytymisen – seuraa tuhoisia tulvia. Vesimassat peittävät tiet, pysäköintialueet, hökkelikylät ja jopa monikerroksiset liikehuoneistot ja asuintalot.
Ympäristöliike muistuttaa, että myös rakentamisen vauhdittama luvaton soranotto joenpenkereistä on edistänyt tuhoja.
Himachal Pradeshin alueella virtaa viisi merkittävää jokea, ja vesivoima on osavaltion tärkein tulonlähde. Alueen vesivoimavarat arvioidaan yli 27 000 megawatiksi, josta reilu kolmannes on valjastettu. Sähköä riittää myytäväksi naapuriosavaltioillekin. Maaseudun sähköistäminen on tärkeä hanke, mutta ympäristöaktivistit varoittavat patorakentamisen haitoista, joita nyt koetaan.
Panwarin mielestä jokien ohjaaminen tunneleihin ja niiden kulun muuttaminen on vaarallista leikkiä luonnon kanssa.
Yhä enemmän sadetta
Kaatosateet ja niitä seuraavat tuhotulvat iskevät yleensä varoittamatta. Yhä ilmeisempää on, että ilmastonmuutos vaikuttaa niiden yleistymisen taustalla. Yksinkertaisin selitys mutkikkaalle ilmiölle on, että kohoavat lämpötilat kiihdyttävät haihtumista. Se lisää ilmakehän kosteutta, mikä johtaa koviin sateisiin, erityisesti kun kaksi sääjärjestelmää kohtaa vuoriston yläpuolella.
Heinäkuussa Välimereltä kosteutta tuonut matalapaine kohtasi Himalajalla monsuunin ja seurauksena oli rankkasade. Tapahtuma ei sinänsä johdu ilmastonmuutoksesta. Tutkijoiden mukaan ilmastonmuutos kuitenkin kiihdyttää veden kiertokulkua sitä mukaa kuin maapallo lämpenee. Ilmankosteuden yläreuna kohoaa, mikä lisää sademäärää.
Himalajan valtioiden alueesta 65 prosenttia on nykyisin altistunut rankoille sateille, joissa vuorokauden sademäärä nousee 150 millimetriin. Ilmastonmuutos on ilmiön tärkeimpiä syitä, ja seuraukset voivat olla vakavia, sanoo Madhavan Rajeevan, joka on eläkkeellä Intian maaperä- ja ilmastoasioita hoitavasta ministeriöstä.
Aasiassa ilmasto lämpenee nopeammin kuin maailmassa keskimäärin https://library.wmo.int/index.php?lvl=notice_display&id=22328, ja se on myös luonnonkatastrofeille alttein alue. Viime vuonna niistä joutui suoraan kärsimään 50 miljoonaa ihmistä.