Zimbabwessa itsensä työllistävät ja työttömät naiset ovat vuosien ajan muodostaneet naapurustoihinsa ”klubeja”, eräänlaisia epävirallisia säästökassoja. Naiset ovat panneet vähät rahansa yhteen ja näin saaneet varoja esimerkiksi suurten elintarvikemäärien yhteisostoon tai hautajaiskustannusten kattamiseen.
Kun inflaatio on tehnyt paikallisesta Zimbabwen dollarista lähes arvottoman, naisten omat säästökassat ovat joutuneet syöksykierteeseen. Zimbabwen tilastokeskus arvioi inflaation nousseen kesäkuussa 175,8 prosenttiin. Vielä toukokuussa inflaatioprosentti oli ”vain” 86,5.
”Mitään ei voi suunnitella”
– Me emme voi ostaa kadulta ulkomaanvaluuttaa pitääksemme säästökassamme toiminnassa. Kun kurssi vaihtuu kaiken aikaa, mitään ei voi suunnitella, bulawayolainen perheenäiti Juliet Mbewe sanoo. Hän myy välipaloja, makeisia ja sekalaista pikkutavaraa tienvarrella kotinsa lähellä.
– Asiat olivat paremmin, kun maan virallisena valuuttana oli Yhdysvaltain dollari, Mbewe toteaa.
Hän viittaa vuosiin 2009-2013, jolloin Zimbabwen talouskaaos saatiin taltutettua ja jolloin Mbewen kaltaiset naiset saivat jotakin säästöönkin.
Naiset antoivat säästökassoihin kuukausittain pienen summan, esimerkiksi 5 Yhdysvaltain dollaria, ja näin kertyvistä varoista annettiin kassan jäsenille matalakorkoisia lainoja. Joulun alla vuoden mittaan kertyneet säästöt jaettiin jäsenten kesken, joko rahana tai rahoilla hankittuina elintarvikkeina.
Tuolloin myös paikalliset pankit rohkaisivat naisten säästökassoja ryhtymään yhteistyöhön virallisten rahalaitosten kanssa. Näin naiset voisivat saada korkoja säästöilleen.
Karjaa turvaksi
Nyttemmin talouden järkkyminen on ajanut pankkejakin konkurssiin, eivätkä yhä toimivat maksa tavallisille tilinomistajille talletuskorkoa.
Ne naiset, joilla on siihen varaa, ostavat turvakseen karjaa. Karjaa pidetään arvonsa säilyttävänä sijoituskohteena. Myös World Visionin kaltaiset kansainväliset kansalaisjärjestöt tukevat esimerkiksi siipikarjan kasvatusta. Sen avulla maalaisnaiset voisivat selvitä yhä vaikeammiksi muuttuvissa taloudellisissa olosuhteissa.
Kansainväliset apuprojektit kuitenkin saavuttavat vain pienen osan Zimbabwen naisista. Zimbabwen naisasioiden, yhteisöjen ja pienten ja keskisuurten yritysten kehitysministeriö on käynnistänyt projektin, jota kutsutaan Naisten voimaannutuskerhoiksi. Projektilla pyritään parantamaan naisten mahdollisuuksia saada rahoitusapua oman yrityksen perustamiseen.
Naisten oikeuksien puolustajat huomauttavat, että lainojen saamiseen liittyvän byrokratian määrä on omiaan vain pitämään yllä köyhyyden kierrettä. Työttömän on käytännössä mahdotonta saada lainaa tai edes pankkitiliä.
– Useimmat pankit ja rahanlainaajat vaativat takuita, ja niitä ei naisilla yleensä ole. Epävirallisella sektorilla tulot ovat niin niukkoja, että niistä riittää vain päivittäiseen ruokaan, zimbabwelaisen naisten johtajuusakatemian toimitusjohtaja Sithabile Dewa huomauttaa.
Kädestä suuhun
– Hallituksen pitäisi säätää lakeja, joilla suojeltaisiin pienyrittäjänaisia. Voitaisiin esimerkiksi kannustaa lainanantajia olemaan perimättä liikaa korkoja tai jättämään vaatimatta takuita naisilta.
Dewan mukaan naisia ennen suojanneet säästökassat ovat suojattomia hyperinflaatiota vastaan.
– Yhdysvaltain dollareita käyttävät kassat ovat elinkelpoisia. Mutta kuinka moni nainen pääsee käsiksi ulkomaanvaluuttaan, Dewa kysyy.
Juliet Mbewen ja kaltaistensa naisten on pakko jatkaa elämistä kädestä suuhun. Pahan päivän varalle säästäminen on toistaiseksi tauolla.
– Nyt on vaikeampaa kuin koskaan. Tuskallisinta on, ettei vaikeuksien loppu ole näköpiirissä, Mbewe huokaa.