Suomessa hoidon saaminen riippuu työtilanteesta ja varakkuudesta. Näin kertoi Amnestyn selvitys kesäkuussa. Näin sanoo myös hyvinkääläinen pitkäaikais- ja monisairas Helena Lustig.
– Kyllä se näin on. Moni töissä käyvä ystäväni pelkää eläkkeelle jäämistä. Heitä pelottaa, että miten käy, kun työterveyshuollon palvelut loppuvat, Lustig toteaa. Hän itse on työtön.
Hän yritti lokakuusta lähtien saada lääkäriaikaa, muttei ole onnistunut.
– Lopulta en enää jaksanut yrittääkään, kun vastaus oli aina, ettei aikoja saa.
Toukokuussa tilanne muuttui, kun Lustig alkoi kärsiä kovista selkäsäryistä. Oli pakko saada apua ja hän pääsikin pompoteltavaksi hoitajalta etälääkärille ja taas hoitajalle ja jopa lääkärin vastaanotolle. Lustigin kokemuksen mukaan tilanne on huonontunut sen jälkeen, kun vuodenvaihteessa hyvinvointialueet alkoivat kuntien sijaan vastata perusterveydenhuollon palveluista.
– Terveyskeskuksessa hoitajat huokailevat, että kaikki kaatuu heille. He esimerkiksi ihmettelevät, että miten joku lääkäri on voinut kehottaa minua menemään päivystykseen, kun päivystyksessä ei anneta lähetteitä eteenpäin tämmöisissä puolikiireellisissä tapauksissa.
Vuosien kehityksen tulos
Vasemmistoliiton riihimäkeläinen kansanedustaja, entinen sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen ei usko, että siirtyminen hyvinvointialueisiin olisi syy hoidon puutteisiin. Tilanteen kehittyminen nykyiselleen on vienyt vuosia.
– Soteuudistus valmisteltiin nimenomaan vastaamaan tähän tilanteeseen, mutta valmistelu kesti 15 vuotta tai jopa kauemminkin, hän sanoo.
– Hyvinvointialueet ovat olleet toiminnassa noin kuusi kuukautta. Olisi naiivia ajatella, että heti niiden aloittaessa kaikki muuttuu. Todellisuudessa muutos vaatii meiltä tosi paljon pitkäjänteistä työtä niin hyvinvointialueilla kuin valtionhallinnossa. Se vaatii myös rahaa.
Pekonen arvelee, että kunnissa ja kuntayhtymissä jumahdettiin vuosiksi odottamaan soteuudistusta.
– Kunnissa varmaan ajateltiin, että meidän ei kannata nyt kehittää terveydenhuoltoa, koska ratkaisut tulevat kohta ja kaikki muuttuu. Kaoottiseen tilanteeseen on johtanut se, että soteuudistuksen tuleminen kesti niin kauan, hän sanoo.
Pekonen uskookin, että Sanna Marinin (sd.) hallituksen aikaan saama soteuudistus auttaa löytämään ratkaisuja. Tässä hallituksessa Pekonen oli ministerinä.
– Nyt pystytään kehittämään prosesseja jokaisella hyvinvointialueella, ja näin ollen purkamaan hoitojonoja. Ihmiset pääsevät vihdoin helpommin hoitoon, hän sanoo.
– Mutta se vaatii tosi paljon, ja erityisesti se vaatii paljon rahaa. Sitä ei kuitenkaan taida olla tarjolla, kun kokoomuksen Petteri Orpon johtama tuore hallitus aikoo säästää sotemenoista miljardin.
Pekonen on skeptinen.
– Uuden hallituksen ohjelman valossa näyttää siltä, että hallitus ei aio korjata vuosikymmenten saatossa romahtamispisteeseen ajautunutta perusterveydenhuoltoa. Sen sijaan, että palveluita vahvistettaisiin, niitä aiotaan heikentää.
Puoli miljoonaa ulosotossa
Pekonen on samaa mieltä Amnestyn raportin kanssa: Terveydenhuoltojärjestelmässä on suuria ongelmia. Niitä on erityisesti hoitoonpääsyssä. Lisäsi terveydenhuoltoa vaivaa eriarvoisuus, joka on kasvanut.
– Järjestelmä on nurinkurinen. Meillä työssäkäyvillä on työterveydenhuolto, joka pitää huolta meidän terveydestä ja usein se sisältää myös sairaanhoidolliset palvelut työnantajan puolesta. Syystä tai toisesta työelämän ulkopuolella olevat ihmiset sen sijaan joutuvat maksamaan terveydenhuollosta. Niinpä usein pienituloiset eivät edelleenkään hakeudu hoitoon ja palvelujen piiriin oikea-aikaisesti. Hoitoon hakeudutaan vain, kun se on aivan välttämätöntä.
Pekonen pitää sitä hälyttävänä merkkinä ongelmista, että terveydenhuollon asiakasmaksuja on ulosotossa puolen miljoonan euron arvosta. Summassa on kasvua jopa 200 000 euroa vuodesta 2018.
– Pienituloisten ihmisten terveydenhuollon asiakasmaksuja päätyy ulosottoon yhä enemmän, hän sanoo.
Toiseksi hän nostaa esiin lääkkeiden hinnan.
– Maksukatot ovat korkeita. Niinpä voi käydä niin, että ihmiset eivät osta lääkkeitä tai ottavat lääkkeet vaikkapa vain joka toinen päivä, kun pitäisi ottaa joka päivä. Sitten esimerkiksi diabetes tai verenpainetauti aiheuttaa hoitamattomana hirveitä ongelmia. Tällainen kasvattaa terveyseroja ja ongelmat kasautuvat nimen omaan heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa oleville.
Alkajaisiksi Pekonen poistaisi terveydenhuollon asiakasmaksut.
– Niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä, hän sanoo.
Ei järkeä
Pekonen muistuttaa siitä, että terveydenhuollon iso ongelma on sen monikanavaisuus. Monikanavaisuus tarkoittaa sitä, että tarjolla on samaan aikaan niin julkinen terveydenhuolto kuin verovaroin tuettua yksityistä terveydenhuoltoa. Se hoidetaan kelakorvauksilla.
– Tässä ei ole mitään järkeä. Julkinen ja yksityinen järjestelmä kulkevat rinnakkain, koska emme ole koskaan tehneet Suomessa sitä arvovalintaa, jossa päämäärämme olisi, että kaikki ihmiset käyttäisivät samaa terveydenhuollon järjestelmää, hän sanoo.
– Jos päättäisimme, että julkinen sektori olisi se, jota kaikki käyttävät, niin uskon, että menisimme kohti tasa-arvoisempaa ja parempaa terveydenhuoltoa, joka olisi kaikille yhtäläinen. Mutta niin kauan kuin meillä hyväosaiset ihmiset käyttävät eri järjestelmää kuin muut, ei ole aitoa halua kehittää julkista palvelua.
”On huoli siitä, etteivät voi luottaa saavansa apua, kun sitä tarvitsee.”
Pekonen suree sitä, että kansalaiset eivät luota terveydenhuoltoon.
– Heillä on huoli siitä, etteivät voi luottaa saavansa apua sitä tarvitessaan. Minunkin perusturvallisuuteni järkkyy, kun kuulen ihmisten joutuneen odottamaan hurjia aikoja päivystyksessä tai että siirrellään vaikkapa syöpähoitoja tai alkuperäiset hoitosuunnitelmat muuttuvat, kun joku toinen kiilaa ohi.
Hoitajat kaikkoavat
Pekonen on huolissaan myös hoitohenkilöstön saatavuudesta nyt ja tulevaisuudessa.
– Henkilöstön kaikkoaminen on monen asian summa. Niin työssä jaksaminen ja työhyvinvointi kuin palkkaus ovat ratkaisevia tekijöitä, hän arvioi. Lisäksi hän ottaa puheeksi hoitohenkilökunnan arvostuksen.
– Se on laskenut esimerkiksi julkisessa keskustelussa. Jo vuosia sitten alettiin puhua esimerkiksi vanhustenhuollon epäkohdista. Monet silloiset epäkohdat liittyivät niukkoihin resursseihin ja siihen, että erityisesti yksityisellä sektorilla piti hakea tuottavuutta. Sitten vähennettiin henkilöstöä ja siksi tapahtui mokia, jonka seurauksena hoitohenkilöstö sai tarpeettomasti moitteita. Arvostus väheni.
Pekonen on koulutukseltaan lähihoitaja.
– Lähihoitajana koen, että lähihoitajia ei arvosteta. Moni lähihoitaja sanoo, että olen vain lähihoitaja, mikä minusta on aivan kummallista. Kaikkein meidän hoitoalan ammattilaisten pitäisi arvostaa itseään.
– Toisaalta ihmiset, jotka käyttävät julkista terveydenhuoltoa, käyvät vaikkapa päivystyksissä tai terveyskeskuksissa, antavat lähes aina yksinomaan positiivista palautetta. He ovat tyytyväisiä saamaansa hoitoon ja hoitohenkilökunnan koetaan olleen ystävällistä ja avuliasta.
Hänestä jokainen hoitajana työskentelevä ansaitsee arvostuksen niin työhyvinvoinnin, työssäjaksamisen kuin palkkauksen kehittämisen kautta.
– Mutta palkkoihin ei ole haluttu panostaa siinä suhteessa kuin olisi ollut tarpeen.
Hänestä puheet esimerkiksi sunnuntailisien poistamisesta ovat vaarallisia.
– Lisät ovat kuitenkin merkittävä palkanlisä kaikille hoitotyössä työskenteleville. Metsää ei nähdä puilta, kun tämmöistä ruvetaan harkitsemaan.
Pekonen on juuri aloittanut neljännen kautensa kansanedustajana. Hänestä ei olisi kuitenkaan mahdotonta palata jossain vaiheessa lähihoitajaksi.
– Totta kai voisin palata. Kun olin kaksi kesää sitten töissä koronarokotuksissa, se oli mahtavaa. Koen suurta ylpeyttä joka kerta, kun laitan hoitajan vaatteet päälle ja terveyssandaalit jalkaan. Se on unelmien työ.
Resurssien haaskaamista
Palataan vielä Helena Lustigiin. Toukokuussa hänelle kertyi selkäkipujen vuoksi kuukaudessa 13 merkintää kantaan. Niin monta kertaa hän oli yhteydessä hoitohenkilöstöön: Oli yhteyksiä hoitajiin, etälääkäriä, jopa yksi käynti lääkärin vastaanotolla.
Lopulta yksi terveyskeskuksen hoitaja otti Lustigin asian omakseen ja haki sairaalan puolelta lääkärin tutkimaan tämän.
– Minulle laitettiin siinä sairaalapaita ja heilahdin erikoissairaanhoidon puolelle. Lääkäri tutki, katsoi lääkityksen läpi ja laittoi hermosärkylääkkeet. Lisäksi hän antoi lähetteen puolikiireellisenä magneettikuvaan. Siihen on aika jo samalla viikolla. Myös ortopedille pääsen parin viikon kuluttua.
Lustigin mielestä ensimmäisen lääkärin olisi pitänyt toimia, kuten sairaalan lääkäri nyt teki.
– Lääkäripula on Hyvinkäällä paha, mutta jos ihmisiä hoidetaan, kuten minua hoidettiin, se on järjetöntä resurssien tuhlaamista, hän sanoo.
– Hoito olisi voitu antaa heti terveyskeskuksessa, jos olisin päässyt sinne.
Hän on kuitenkin kiitollinen siitä, että kipu on poissa.
– Särky oli mitä ilmeisimmin hermoperäinen. Aamulla ulkoilutin koiran, eikä minuun sattunut. Kun tajusin sen, se oli ihan mieletön onnen hetki.
”Erikoissairaanhoitoon luotan, mutta terveyskeskus arveluttaa.”
Lustig ei ole menettänyt luottamustaan julkiseen terveydenhuoltoon, vaikka joutui myös kahden lääkärin tekemän virheen uhriksi toukokuussa. Lääkäri vähensi hänen aiempaa lääkitystään kertomatta hänelle asiasta. Lustig päätyi olemaan 50 päivää ilman lääkettä. Lisäksi lääkäri diagnosoi hänelle hengenvaarallisen sairauden. Myöhemmin diagnoosi osoittautui vääräksi, mutta Lustig ehti pelästyä.
– Herääkin kysymys, että johtuvatko virheet ja hätäiset päätökset siitä, että lääkärit työskentelevät paineen alla. Erikoissairaanhoitoon luotan, mutta terveyskeskus arveluttaa.
Aino-Kaisa Pekosen ja Helena Lustigin haastattelut on tehty kesäkuussa.
uutiskirje 