Vielä äsken oli toisin. Vuosi sitten Simita Devi vietti kymmenen päivää valtionsairaalassa ahdistuneena vahtien yhdeksänvuotiasta tytärtään Gudiyaa, joka oli saanut lavantaudin juotuaan saastunutta vettä.
Sairaalasta pääsyn jälkeen Devin suurin huoli oli saada jostain turvallista juomavettä tyttärelleen. Gudiyaa neuvottiin olemaan juomatta vettä kylän kaivoista tai testaamattomista joista tai lähteistä.
Devi on päivätyöläinen, kuten aviomiehensäkin. Heidän tuloillaan ei pullovettä ostella. Niinpä hän ensin päätti keittää veden, mutta sitä ennen hänen täytyi vaeltaa halki läheisten metsien vaarallisten maastojen polttopuuta saadakseen.
Devin tytär ei ollut ainoa saastuneesta vedestä kärsivä, vaan monet muutkin kyläläiset sairastuivat.
Kolmasosa vailla turvallista juomavettä
Virallisten tilastojen mukaan 80 prosenttia Intian maaseudun juomavedestä tulee maanalaisista lähteistä. Kolmasosa Intiasta on vailla turvallista juomavettä, sillä fluorin, raudan, suolan ja arseenin pitoisuudet ylittävät turvarajat. Raskasmetallit tulevat käsittelemättömän teollisuusjätteen kippaamisesta vesijärjestelmiin ja nitraatit pitkäaikaisesta, liiallisesta lannoitteiden käytöstä.
Kun pantiin paremmuusjärjestykseen 122 maan vedenlaatu, Intia oli sijalla 120. Arvioidaan, että vuosittain Intiassa yli 100 000 ihmistä kuolee vedestä johtuviin sairauksiin.
Alkuperäiskansan asuttama Champad oli viime vuoteen asti juomavetensä saannissa riippuvainen kahdesta putkikaivosta. Ne olivat usein rikki, jolloin kyläläisillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin noutaa vetensä läheisestä joesta tai lammikoista. Sen seurauksena vesiperäiset sairaudet lisääntyivät ja vedennoutoon joutuvien naisten työtaakka kasvoi.
Kyläläiset yrittivät ensin saada apua paikallisilta poliitikoilta, sitten paikallishallinnolta.
– Mitään ei tapahtunut. Ei yhtään mitään. Joskus meidän käskettiin odottaa ja joskus sanottiin, ettei valtion rahoitusta ole saatavilla. Lapsemme kärsivät silmiemme edessä, me teimme hidasta kuolemaa. Tuntui, että vain jumala voisi meitä auttaa, kyläläinen Ram Singh kertoo.
Vesitorni kuin vapahtaja
Aiemmin tänä vuonna maaseudun tukemiselle omistautuneen kansalaisjärjestön tutkijaryhmä vieraili kylässä. He ehdottivat aurinkovoimaisen vesitornin rakentamista, kyläläiset hyväksyivät idean ja esittivät anomuksen alueen vesivirastolle. Viranomaiset pitivät ajatuksesta ja hanke sai pikavauhtia luvan.
Ensimmäinen vesitorni valmistui helmikuussa, kahta muuta vielä rakennetaan. Nyt kylään tulee puhdasta juomavettä vesijohtoa pitkin.
Vesitornin myötä naisten taakka on merkittävästi keventynyt ja yhteisön terveys on kohentunut. Aiemmin vettä pitkiäkin matkoja kantaneet naiset ja lapset voivat nyt käyttää aikansa paremmin, keskittyä elinkeinoihinsa ja opintoihin. Yhteisön yleinen elämänlaatu on parantunut.
Simita Deville puhdas juomavesi on suuri lohtu, josta hän kiittää jumalaa.
– Turvallinen vesi merkitsee meille elämää. Aurinkotornista on tullut kaltaistemme köyhien kyläläisten vapahtaja. Me arvostamme suuresti niitä elämän hetkiä, kun puhdas vesi tulee koteihimme, Devi sanoo.
Juttua korjattu 1.8.2023 klo 10.31. Jutussa aiemmin mainittu arsenikki on korjattu arseeniksi.