Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton (AKT) puheenjohtajalla Ismo Kokolla on tämän haastattelun aikaan, alkukesästä, takanaan tiukka työmarkkinakevät lukuisine neuvottelukierroksineen, joita vauhditettiin lakoilla. Hänet on juuri valittu myös Pohjoismaisen Kuljetustyöntekijäinfederaation (NTF) puheenjohtajaksi viisivuotiskaudelle.
Vuonna 1908 perustetun NFT:n tarkoitus on koota yhteen Pohjoismaiden kuljetusalan ammattiliitot Islantia myöten. Yli 40 liiton kautta se edustaa yli 340 000:ta jäsentä. Kokko kuvailee järjestön roolia kahtalaiseksi.
– Yksi syy on, että voidaan miettiä yhteisiä kantoja Pohjoismaissa, toinen syy on Bryssel. Eurooppa-tasoinen sääntely tulee varmasti lisääntymään direktiivien ja asetusten muodossa. Pohjoismailla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa asioihin, mutta se vaatii yhteisiä näkemyksiä. Yksikään maa tai liitto ei pysty siihen yksin.
Iso osa ihmisistä ei ymmärrä, mitä äärioikeiston nousu tarkoittaa niiden kannalta. Se on vain bensan hinta tai muu näennäisen yksinkertainen helppo asia, mistä puhutaan.
Tällä hetkellä kuljetusalalla puhuttaa erityisesti työ- ja lepoaika-asetus, jonka mahdolliset kansalliset poikkeamat koskevat kaikkia.
– Kun työajat ovat pitkiä, on erilaisia ratkaisuja siihen, miten lepoa saadaan riittävästi.
Eri näkemyksiä liittojen kesken on ollut varsinkin vähimmäispalkkadirektiivistä. Kokon mukaan se on jakanut mielipiteitä, sillä sen pelätään paikoin heikentävän työehtosopimuksia.
– Suomessa ei ehkä niinkään, kun meillä on lainsäädännössä yleissitovuussääntely. Muissa Pohjoismaissa kun sitä ei ole, on ollut ehkä enemmän pelkoa siitä, että jos Eurooppa-tasoinen sääntely vahvistuu entisestään, niin se heikentää ay-liikettä. Tämä on aika paljonkin yksinkertaistettu, mutta jos se tulee lakiin, miksi työnantaja neuvottelisi meidän kanssa.
Sivistyneet tanskalaiset
Kokon mukaan Pohjoismaiden työmarkkinamallien välillä ei kuitenkaan ole niin suuria eroja kuin usein ajatellaan.
– Muissa Pohjoismaissa työpaikkakohtaista sopimista on enemmän, meillä se ei niinkään herätä luottamusta. Luulen, että siinä kohtaa törmätään kulttuurieroihin vaikkapa yritysjohtamisessa. Mulla on ollut tapana sanoa, että ehkä muissa Pohjoismaissa on sitten pari astetta fiksummat johtajat, että voidaan neuvotellakin. Suomalainen malli on aika yhdensuuntainen, että ”meillä on tapana tehdä näin ja piste”.
– Pois lukien vientiteollisuus, jossa sitä on ollut ja hyvä niin. Mutta kyllä meilläkin on ollut ihan selkeitä pelkoja siitä, että jos sitä kovin lisätään, niin mitkä ne neuvottelumahdollisuudet lopulta ovat. Varsinkin kuljetussektorilla, kun on paljon pieniä yrityksiä, neuvotteluasetelmat voivat olla aika kapoiset, jos se pää kovin aukeaa.
Kokon mukaan työpaikkakohtainen sopiminen toimii sitä paremmin, mitä isommat ja vakiintuneemmat yritykset ja mitä juurtuneemmat luottamusmiesmallit.
– Tämä on iso ero vaikka tanskalaisiin nähden, tai ruotsalaisiin. Ehkä siinä kanssakäymisessä on heillä enemmän jotain sivistynyttä.
Kokko arvelee Suomen maantieteellisen eristyneisyyden näkyvän mielenlaadussakin ja hymähtää hetken päästä:
– Toivottavasti tanskalaiset ovat tästä samaa mieltä.
Kokon mukaan ruotsalaiset on hyvin tarkkoja siitä, etteivät poliitikot sekaannu heidän työmarkkina-asioihinsa millään tavalla.
– Meillä kun on ollut aiemmin näitä keskitettyjä, että on kytketty niihin verotusta ja muita lainsäädäntöuudistuksia, niin he ovat jo vuosikymmeniä pitäneet työmarkkina- ja lainsäädäntöasiat erillään. Työnjako on selkeä ja molemmilla oma tontti.
Suomessa vaikutetaan kuljettavan ”vähän sinne suuntaan”.
– Työelämän kysymyksissäkin lainsäätäjän rooli varmaan vahvistuu, mikä on omalla tavallaan hemmetinmoinen haaste. Voi miettiä sitä, millaiset meidän eduskunnan koostumukset ovat jo pitkään olleet. Työnantajapuoli luottaa siihen, ja se on yksi keskeinen syy, miksi he haluavat lopettaa sopimusten tekemisen. Aika pitkä pätkä meillä on ollut, hallituksesta riippumatta, porvarienemmistöinen eduskunta.
Kokko toivoo, että järjestövoimaa käytettäisiin laajemminkin.
Nuorille annettava tilaa
Ay-liikkeen murheena on koko 2000-luvun ajan ollut tasaisesti laskeva jäsenmäärä ja nuorten mukaan saaminen toimintaan.
– Siihen ei ole mun mielestä kuin yksi tie. Kysyä ja kuunnella, mitä nuoret haluavat. Oikeasti, ei ole muuta tietä. Tän voi ottaa kritiikkinä tai olla ottamatta, mutta olen lukemattomia kertoja ollut tilanteessa, jossa nuorekkaat ihmiset keskustelevat siitä, että on se kumma, kun nuo nuoret eivät liity. Mutta ei ole muuta tietä ja vastausta kuin kysyä, mitä he toivovat ja mihin suuntaan he haluavat mennä.
Kokko sanoo oppineensa jo omista lapsistaan, että seuraavien sukupolvien ajatusmaailma on kovin erilainen.
– En näe pointtia tuoda heille asioita, jotka olivat 30 vuotta sitten tärkeitä, mutta eivät enää. Maailma on muuttunut niin nopeasti, varsinkin mitä töiden tekemiseen tulee. Mutta jos uskalletaan antaa heille tilaa, tilanne korjaantuu.
On Kokko silti huolissaan siitä, että vuosikymmenten kovan väännön vaatineet edut on helppo menettää nopeasti, mutta todella vaikea saada enää takaisin, jos ne kerran menetetään.
– Toisaalta pitääkö kaikki saada takaisin just sellaisena kuin joskus oli, vai muokkaantuvatko systeemit sen mukaan, mitä nuorempi sukupolvi haluaa. Mutta mukaan heitä tarvitaan ilman muuta.
Kokolle itselleen ay-henkisyys tarttui jo kotoa, rivien välistä enemmän kuin suoraan.
– Faija kuului Sähköliittoon ja mutsi Vakuutusväen Liittoon, niin se oli ihan selvä. Mua ovat aina kiinnostaneet myös lainsäädäntöasiat ja yhteiskunnalliset asiat siinä mielessä, että olen nuoresta pitäen aistinut sen, ettei kaikki ole aina ihan juuri niin kuin meille kerrotaan. Ja siitä tuli halu ottaa itse selvää.
Kun lakko on pakko
AKT tunnetaan ärhäkkäänä liittona. Mitä puheenjohtaja itse tästä imagosta ajattelee?
– Ammattiliiton peruslähtökohta on, että jonkinlaista järjestövoimaa pitää olla, koska muuten toiminnan tarkoituksen toteuttaminen eli jäsenkunnan ja sitä kautta alan työolojen ja ehtojen kehittäminen voi mennä aika vaikeaksi. Jos sitä ei ole, suunta voi kääntyä toisin päin. Siksi on hyvä, että meillä on vielä olemassa järjestövoimaa.
Kokko sanoo silti toivovansa, että liiton julkikuva olisi vähän moninaisempi kuin ”satamat kiinni”. Sopimustoimintaa AKT:lla kun on aika monella muullakin alalla.
– Mutta usein nuo tilanteet ovat olleet sellaisia, että apua on pyydetty ja apua on annettu, ja niin on saatu aika pahojakin sotkuja ratkeamaan. Että en mä sitä toisaalta missään tapauksessa kielläkään, että on hyvä, että meillä on tietynlaisia portinvartijoita. Ei se mitenkään pelota tai harmita tai mitään.
Se, mitä Kokko toivoo, on, että järjestövoimaa käytettäisiin laajemminkin.
”Muillakin liitoilla on strategisesti tärkeitä kohteita kentällään.”
– Muillakin liitoilla on strategisesti tärkeitä kohteita kentällään. Sielläkin pitäisi pystyä joukkovoimaa käyttämään, ja itse asiassa tällä viime kierroksella näin on aika hyvin ollutkin.
Kokko toteaa työtaisteluiden rakentuvan nykyisin nimenomaan strategisesti tärkeille kohteille. Harvemmin koko ala taistelee toistaiseksi.
– Siihen sitten vaan rohkeutta, hän lähettää terveisiä muille liitoille.
Lakkoilu ei tietenkään ole itsetarkoituksellista. Kokon mukaan työnantajapuoli ei kuitenkaan jätä juuri vaihtoehtoja.
– Nytkin asetelma rakennettiin sellaiseksi, ettei siitä ilman työtaisteluita selvitä. Se oli tiedossa jo monta kuukautta ennen, ei siitä ollut kahta kysymystä. He rakensivat sen näin. Oliko lopputulos nyt hyvä vai jotain muuta, se arviointi meillä on kaikilla vielä kesken. Mutta sen tiedän, että ilman yhteispeliä tästä ei jatkossa selvitä.
Suurin kiistakysymys AKT:n sopimusaloilla olivat linja-autonkuljettajien työ- ja lepoajat. Lopulta niihin päätettiin luoda paikallisen sopimisen malli. Haastattelun tekemisen aikaan yhtään paikallista sopimusta ei ollut vielä tiedossa, ja palautetta mallista oltiin vasta keräämässä luottamushenkilöiltä ja toimitusjohtajilta.
– Ei se ole meilläkään läheskään kaikissa mitään riemunkiljahduksia herättänyt, mutta tilanteet ovat kuitenkin niin erilaisia, että jotain sopimisen mallia oli pakko miettiä. Sovittelussahan senkin kanssa oltiin. Katsotaan nyt tämä sopimuskausi, että onko siitä mihinkään.
Keväällä valtakunnansovittelijan toimistolla oli ruuhkaa. Sovittelijalla oli apunaan useita apulaissovittelijoita, joista Jukka Ahtela ja Leo Suomaa kätilöivät AKT:n sopimuksia. Onko uusi valtakunnansovittelija Anu Sajavaara tuonut muutoksia linjaan?
– Peruslinjaan ei oikeastaan mitään muutosta. Ja tämä on ikävä sanoa, mutta entistä avoimemmin sovittelijantoimisto on työnantajan puolella ja puolustaa vientimallia. Ei se toisaalta kauhea yllätys ollut, mutta ehkä siinä ohikiitävän hetken kaikki odottivat, että tuleeko jotain muutosta. Ei minkäänlaista.
Kokko kuvailee neuvottelukierrosten menevän ”suurin piirtein niin”, ettei työnantaja lähde edes neuvottelemaan, ennen kuin saadaan teknologiateollisuuden avaus.
– Pöytään tullaan kasan heikennysesityksiä kanssa ja sanotaan, että piiruakaan ette saa mitään, jos ei jostain muualta oteta pois. Ja vientimalli määrää palkankorotuksen.
– Se, mikä oli ehkä uutta, niin selkeästi koko työnantajapuoli oli varustautunut siihen, että lakkoja tulee ja ne otetaan vastaan riippumatta siitä, mitä ne maksavat. Jostain oli tullut mahtikäsky, että näin tehdään. Ja kyllä heille täytyy hattua nostaa siinä mielessä, että linja piti hyvin. Ei mitään isoja kehitysaskelia otettu. Sovittelija oli tiukasti heidän pihdeissään, että näin tehdään.
Kokko arvelee työnantajan ajaneen tilanteen lukuisiin työtaisteluihin silloin tulossa olleiden eduskuntavaalien vuoksi.
– Ehkä he laskivat, että epävakaalta näyttävä talvi on vasemmistopuolueiden tappio. En tiedä oliko vai eikö, mutta itse en usko logiikan toimivan niin. Mä olin koko ajan sitä mieltä, että jos ei nyt seistä selkä suorana vaan mennään kyykkyyn, niin se vasta sataa persujen laariin.
Äärioikeisto on uhka
Kokko toteaa asetelman suosivan populisteja.
– On helppo osoittaa sormella muita, että eivät nuo teistä välitä, vetävät vain fyrkat omiin liiveihin. Ei tarvitse itse ratkaista mitään, tarvitsee vain osoittaa ongelmia ja saada ihmiset kierroksille.
NTF:n keväisessä konferenssissa niin Kokko kuin Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) puheenjohtaja Frank Moreela ilmaisivat huolensa äärioikeiston noususta Euroopassa.
– Onhan se ihan oikea uhka. Se on ihan selvä juttu.
Ihmisoikeuksille, demokratialle ja ay-liikkeelle?
– Iso osa ihmisistä ei ymmärrä, mitä äärioikeiston nousu tarkoittaa niiden kannalta. Se on vain bensan hinta tai muu näennäisen yksinkertainen helppo asia, mistä puhutaan. Enkä voi tänäkään päivänä käsittää sitä, että miten maahanmuutto, jota Suomessa ei oikeasti edes ole juuri missään mittakaavassa, on sellainen, johon ihmiset saadaan reagoimaan. Ja vieläpä niin, että hyväksytään sellaisia ajatuksia, että pelkästään toisenlaisen taustan takia jollain pitäisi olla eri oikeudet. Eivätkö ihmiset ymmärrä sitä, että yhtä mielivaltaisesti voidaan ottaa mikä peruste vain, kun se ovi on kerran kunnolla auki?
Puuttuuko meiltä historiallista ymmärrystä?
– Niin, niistä ajoista on kai liian kauan.
Kokko viittaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen nousseen natsismin olleen suorastaan räätälöity osumaan ihmisten pettymyksiin. Populistisille liikkeille kelpaavat kaikki äänet.
– Se oli suunnattu ihmisille, jotka olivat ottaneet turpaan ekassa maailmansodassa, oli raskaat alueluovutukset Ranskalle ja mieliala sellainen, että sitä on varmaan vaikea kuvitellakin. Tavoitteet valittiin sen mukaan, mikä osui sellaiseen maaperään. Aina, kun menee huonosti ja on jonkinlaista tyhjiötä olemassa, niin populistithan sen täyttävät.
– Että ihan tarkoituksella puheessanikin tätä korostin. Ja Moreela otti sattumalta saman aiheen, ei sitä ollut koordinoitu mitenkään.
Eli ay-liikkeen ja vasemmiston pitäisi vain saada argumentoitua, että populismi ei ole se, mikä meidät pelastaa?
– Niin pitäisi. Mutta esimerkiksi tällä edellisellä hallituksella oli niin paljon korjattavaa, että keskityttiin eri ryhmien asioiden parantamiseen, mikä on sinänsä hyvä, mutta tietyllä tapaa ehkä unohtui se suuri enemmistö. Tai ei unohtunut, mutta järjestys oli tuo, ja siksi suuri enemmistö kokee, että heitä ei huomioitu.
– Kun se maailma on oikeasti hyvin erilainen, kun rupeaa tuota Suomeakin kiertämään. Se ei ole tuo, mitä me tästä katsotaan, Kokko nyökkää Helsingin keskustan Narinkkatorille päin.
Maailma muuttuu
Jo ainakin vuosikymmenen ajan on vaikuttanut siltä, että työnantajapuoli on vahvistunut, jos verrataan aiempiin vuosikymmeniin. Onko ay-liike oikeasti niin sanotusti helisemässä, vai onko varsin itsevarma esiintyminen enemmän mediapeliä elinkeinoelämältä?
– En mä tiedä helisemässä, mutta sitä ei pidä kieltääkään, että ovathan he jonkin aikaa tässä olleet niskan päällä. Syitä on paljon, ja niitä on tullut mietittyä. Yksi on se, että suomalainen keskivertoihminen on vaurastunut, eikä enää ole sitä ajatusmaailmaa, että tässä luokkana kohennettaisiin asemaamme.
Tilalle on tullut se, että ihmiset ajattelevat heillä olevan yksilöllistä menetettävää.
– Tämä näkyy parhaiten keskustelussa verotuksesta. Nykyisin keskiluokkainen suomalainen on sitä mieltä, että verot ovat pahasta ja niitä on turha maksaa, kun mä hoidan kaiken itse. Mikä ei ole ollenkaan totta, lähtien vaikka päiväkodista. Toinen iso juttu on mielestäni juuri se, että eduskunta on ollut porvarienemmistöinen jo pitkään, mikä tietysti palvelee tässä työnantajaa. Kolmas on varmaan se, että järjestäytymisaste on laskenut ja sen myötä järjestöllinen voima.
Kokko toteaa, että osansa voi olla myös sillä, etteivät varsinkaan nuoret enää samaan malliin asetu tiettyyn paikkaan tai edes maahan, ja toisaalta työnteko ei enää ole elämän keskeisin asia.
– Ja se on tervekin asia.
Miten kiireinen liittopomo itse rentoutuu vapaa-ajallaan?
– Moottoripyöräilystä tykkään. Ja kuntoillakin pitäisi, ei töiden takia vaan itsensä ja mielen. Vähän vierastan sitä, että kaiken pitäisi suuntautua sitä kohti, että ollaan iskussa töissä. Musisointi on myös yksi, ja on sääli, että se on jäänyt vähän vähemmälle.
Kokko kertoo soittaneensa kitaraa teinivuosista lähtien. Hänen nykyinen yhtyeensä soittaa raskasta rockia. Bänditoimintataustasta ei liene ainakaan haittaa neuvottelutyössä?
– Se on sellainen yksi sotku… Nämä työmarkkinahommat ovat ihan helppoja siihen verrattuna.