Wagner-yksityisarmeijan Jevgeni Prigozin lähetti paitsi Venäjän presidentti Vladimir Putinille melkoisen juhannuslahjan. Prigozinin päätös kääntää armeijansa Venäjän hallintoa vastaan saattoi olla jossain määrin odotettua, mutta se osoittaa Venäjä surkean tilan.
Päättyy Prigozinin kapina miten tahansa, kääntää se Ukrainan sodassa uuden luvun. Puolitoista vuotta jatkunut imperialistinen rosvoamissota jatkuu, mutta Venäjä käy sitä entistä heikompana. Kun kyse on ydinasevaltiosta, ei heikkous ole pelkästään hyvä asia. Epätoivoinen diktaattori, jolla on valtava ydinasearsenaali, on huolestuttava henkilö.
Selvää on, että Putinkin pitää tilannetta hyvin vakavana. Ei hän muuten olisi puheessaan maininnut vuotta 1917, jolloin tsaarin hallinto kukistettiin. Senkin kaatuminen lähti liikkeelle hyvin huonosti sujuneesta sodasta.
Monien kriisien maailma
Suomen uudelle oikeistohallitukselle kapina on hyvä muistutus, että minkäänlaista vakautta on nykymaailmassa turha toivoa. Edessä on vain epävakautta, vaikka Ukrainan sota joskus päättyisikin.
Maailmaa runtelee melkoinen määrä kriisejä, päällimmäisenä valtavaa kyytiä etenevä ekologinen kriisi. Niihin vastaaminen edellyttää muutakin kuin Suomi ensin -ajattelua, joka uutta hallitusta sen ohjelman perusteella näyttäisi ohjaavan.
Samoin hallituksen talouspolitiikka tuo mieleen 2010-luvun alun Britannian, mistä sosialidemokraattien varapuheenjohtaja Matias Mäkynen mainiosti puhui. Tuolloin Britanniaa johti David Cameron, joka yritti hyväosaisia suosivalla talouskuripolitiikalla nostaa maansa uuteen kukoistukseen. Vuonna 2023 tilanne näyttää lähes päinvastaiselta.
Monikriisien aikakaudella Orpon hallitus hakee talouspolitiikkansa oppinsa peruutuspeilistä. Sieltä tuskin löytyy vastausta tulevaan.
uutiskirje 