Tänä keväänä pankkimaailmasta on kuulunut kummia. Yhdysvaltojen kuudenneksitoista suurin pankki Silicon Valley Bank SVB eli Piilaakson pankki ilmoitti maaliskuun 9. päivänä tehneensä miljarditappioita arvopaperisijoituksillaan ja ajautuneensa konkurssiin. SVB:n tapaus oli historian toiseksi suurin yhdysvaltalaisen pankin konkurssi. Samoihin aikoihin kaatui myös New Yorkissa majaansa pitänyt Signature Bank, josta tuli maan historian kolmanneksi suurin kaatunut pankki.
Seuraavaksi romahduksen partaalle ajautui 167-vuotias sveitsiläinen jättipankki, maansa kansallisylpeydeksikin tituleerattu Credit Suisse. Credit Suissen markkina-arvosta katosi jo vuoden 2022 aikana yli kaksi kolmasosaa, ja alamäki jatkui tämän vuoden alussa.
Vain muutamia päiviä SVB:n kaatumisen jälkeen Credit Suissen tilintarkastusraportti tuli julki. Raportista kävi ilmi, että monet erittäin varakkaat sijoittajat ja tallettajat olivat nostaneet rahojaan pois Credit Suissesta poikkeuksellisen nopeasti.
Lopulta toinen sveitsiläispankki UBS osti Credit Suissen itselleen Sveitsin keskuspankin tuella. Kauppahinta oli noin kolme miljardia euroa, ja Sveitsin keskuspankki lupasi tukea järjestelyä lupaamalla fuusioituvalle pankille likviditeettilainaa sataan miljardiin Sveitsin frangiin eli noin sataan miljardiin euroon asti.
USA:n viranomaiset ottivat First Republicin haltuun vappuna.
Eikä tässä vielä kaikki, sanoisi Ostoskanavan juontaja. Huhtikuussa yhdysvaltalaispankki First Republic julkisti osavuosikatsauksensa. Siitä paljastui, että pankki oli menettänyt noin sadan miljardin dollarin edestä talletuksia vuoden alussa. Maaliskuussa monta suurta yhdysvaltalaista pankkia antoi First Republicille 30 miljardin dollarin talletuksen, jonka tarkoituksena oli auttaa First Republicia pysymään tolpillaan.
Ei auttanut. USA:n viranomaiset ottivat First Republicin haltuun vappuna. Kriisipankin liiketoiminnasta suurin osa myytiin JPMorgan Chaselle, joka on maailman suurin pankki. SVB:n ennätys ehti olla voimassa vain hieman yli kuukauden, kun First Republicista tuli Yhdysvaltojen historian toiseksi suurin kaatunut pankki.*
Tilanteen vakuutellaan olevan hallinnassa, eikä muutaman keskisuuren pankin kaatumisen sanota johtavan laajamittaiseen pankkikriisiin ja taantumaan.
Aalto lähti asuntomarkkinoilta
Pankkien kaatuilu ympäri maailman tuo mieleen vuoden 2008 kevään ja tapahtumakulun, joka johti 15 vuotta sitten maailmanlaajuiseen finanssikriisiin ja talouden taantumaan.
Tuolloin tapahtunut korttitalon rysähtäminen on kuvattu parhaiten Adam McKayn palkitussa elokuvassa The Big Short. 2000-luvun jälkipuoliskolla monet yhdysvaltalaiset pankit ajautuivat vaikeuksiin, sillä ne olivat myöntäneet niin sanottuja subprime-asuntoluottoja. Kyseessä olivat asuntolainat, joita myönnettiin huolettomasti sellaisillekin asiakkaille, joilla ei ollut mitään todistettavissa olevaa kykyä maksaa lainojaan takaisin.
Pankit muunsivat myöntämiään asuntolainoja johdannaisiksi arvopapereiksi, jotka laskettiin markkinoille. Yhdysvaltalaiset investointipankit, joista mainittakoon Bear Sterns ja Lehman Brothers, sijoittivat valtavia summia näihin johdannaisiin.
Homma levisi käsiin vuodenvaihteessa 2006–07, kun Yhdysvaltojen keskuspankki Fed kiristi rahapolitiikkaansa ja nosti ohjauskorkoa. Korkotason nosto ajoi monet asuntovelalliset maksuvaikeuksiin, mikä taas laski kyseisistä lainoista johdettujen arvopapereiden arvoa. Tämä ajoi niihin sijoittaneet pankit pahaan pinteeseen.
Maaliskuussa 2008 Bear Sterns -pankki joutui vaikeuksiin, minkä seurauksena JPMorgan Chase otti sen haltuunsa. Kriisi oli levinnyt jo aikaisemmin myös Eurooppaan, kun Isossa-Britanniassa pääministeri Gordon Brownin hallitus päätyi kansallistamaan Northern Rock -pankin.
– Silloinkin ajateltiin, että tästä ei mitään seuraa. Tilanne saatiin rauhoitettua ja voitiin jatkaa entiseen malliin, sanoo ekonomisti Jussi Ahokas monitieteellisestä BIOS-tutkimusyksiköstä.
Ahokas on tutkinut erityisesti talouspolitiikkaa ja keskuspankkien roolia maailmantaloudessa.
Toisin kuitenkin kävi. 15. syyskuuta 2008 Lehman Brothers, eräs Yhdysvaltojen suurimmista investointipankeista, hakeutui selvitystilaan ja yrityssaneeraukseen. Paniikki markkinoilla yltyi finanssikriisiksi, joka johti lopulta maailmanlaajuiseen taantumaan.
Bileet niin kuin 2008
Jussi Ahokas pitää hyvänä kysymyksenä sitä, voisiko 15 vuoden takainen kriisi toistua uudelleen nyt. Ahokkaan haastattelu tehtiin huhtikuussa, ja silloin liikkeessä olivat hänen mielestään ”aika lailla samanlaiset dynamiikat”.
– Sanotaan, ettei tästä pankkikriisistä mitään seurannut. Nopea keskuspankkien ja valtioiden reaktio Sveitsissä ja Yhdysvalloissa rauhoitti tilanteen. Nyt sitten jatketaan samaan malliin työllisyyden pysyessä korkealla ja ihmisten ottaessa lainoja. Inflaatiokin saadaan taitettua, ja jos tilanne rauhoittuu, saadaan aikaan pehmeä lasku, ja taloudessa palataan taas normaaliin, Ahokas kuvailee.
Hän kuitenkin tuumii, että varsinainen tuhannen taalan kysymys on, tapahtuuko oikeasti näin. Tai pikemminkin tuhannen miljardin kysymys. Asiantuntijoiden konsensus nimittäin alkaa olla se, että alkuvuoden pankkikriisistä seurasi merkittävä luottošokki erityisesti Yhdysvaltojen markkinoille.
Onko syytä bilettää niin kuin olisi vuosi 2008?
– Eihän tämä ihan kivalta näytä, eikä olla kepeissä biletunnelmissa, sanoo Anni Marttinen.
Hän työskentelee Suomen sosiaali ja terveys Sosten pääekonomistina.
– Kyllä ainakin täällä Euroopassa voi bilettää hieman varmemmin, koska silloisen talouskriisin jälkeen meidän pankkisektorimme on terveempi, Marttinen pohtii.
Jos vertaillaan esimerkiksi yhdysvaltalaista ja eurooppalaista pankkisektoria, on Euroopassa pankkeja säännelty tarkemmin ja niiden toimintaa valvotaan. Sääntelyllä ja valvonnalla on pyritty siihen, että yksittäisten pankkien taseiden ongelmat eivät leviäisi vakaviksi pankkikriiseiksi.
– Huojentavana ja tunnelmaa keventävänä tekijänä voidaan mainita Euroopan keskuspankki, joka pyrkii pitämään rahoitusolot vakaina kaikista tilanteista huolimatta. Sanoisin, että meininki ei ole ihan niin radikaalia ja rock’n’rollia kuin 15 vuotta sitten, Marttinen naurahtaa.
Kahden kerroksen väkeä
Alkuvuoden 2023 pankkikriisi on tuontitavaraa Yhdysvalloista, aivan kuten oli vuoden 2008 kriisikin.
Erittäin suuret yhdysvaltalaiset pankit, kuten aikaisemmin mainittu JPMorgan Chase, on luokiteltu järjestelmän kannalta oleellisen tärkeiksi. Ne ovat ”liian suuria kaatumaan”, joten niiden romahtaminen tarkoittaisi mahdollisesti maailmanlaajuista häiriötä talouteen. Tämän vuoksi viranomaiset sääntelevät niiden toimintaa huomattavasti tarkemmin esimerkiksi vuonna 2010 voimaan tulleen Dodd-Frank-lain tuomin valtuuksin.
Pienemmät ja keskisuuret pankit taas voivat toteuttaa bisneksiään vapaammin. Sellaiset kuin SVB ja First Republic. Niiden sääntelyä löysättiin entisestään presidentti Donald Trumpin kaudella.
Sosten Anni Marttinen muistuttaa, että sääntelystä puhuttaessa on vaikea määrittää riittävää sääntelyn tasoa. Sääntely osoittautuu riittämättömäksi yleensä vasta silloin, kun jonkinnäköinen kriisi on tullut.
– SVB:n tapauksessa ilmeisesti kävi niin, että korona-ajan suuri valtiojohtoinen elvytys sai aikaan massiivisen talletusten aallon. Pankki ajautui tilanteeseen, jossa sillä oli yksinkertaisesti liikaa asiakkaidensa talletuksia, eikä se kyennyt tekemään tilanteelleen ajoissa mitään, Jussi Ahokas kertoo.
SVB ei siis saanut sijoitettua asiakkaidensa rahaa siten, että se olisi ollut turvassa keskuspankin koronnostoilta. Kun korot lopulta nousivat, pankki joutui pulaan.
Osa pankeista hoiti liiketoimintansa fiksummin. Ne olivat sijoittaneet asiakkaidensa rahat kohteisiin, jotka olivat turvallisempia myös korkojen noustessa. Tässä kuitenkin päästään Ahokkaan mukaan epäsuhtaan, jota ilman järjestelmä ei toimisi.
– Kun joku voittaa, jonkun muun on hävittävä. Jos kaikki vakuuttaisivat itsensä kaikelta, syntyisi uusi valtava ongelma, koska kaikki ovat silloin samassa vakuutusongelmassa mukana, Ahokas sanoo.
– Siksi onkin olennaisempaa kysyä, miten järjestelmä toimii silloin, kun jonkun riski realisoituu. Nyt syntyviä ongelmia ratkaistaan keskuspankkien toimesta ja kasvattamalla niiden tasetta. Silloinkin kyse on pohjimmiltaan mielivaltaisesta päätöksestä siitä, kenelle sitä keskuspankkirahaa jaetaan.
Kohti uutta kriisiä?
Ollaanko siis vuonna 2023 uuden talouskriisin partaalla? Siitä ei voi varmasti sanoa juuta eikä jaata.
Sosten Anni Marttinen sanoo, että talouskriisiltä ei voi juuri koskaan olla täysin turvassa. Hän ei kuitenkaan usko, että tilanne Euroopassa eskaloituu talouskriisiksi tai vakavaksi taantumaksi, koska pankkitoiminta on Euroopassa hyvin säänneltyä.
– Yksittäisiltä pankeilta on vaadittu paljon enemmän selvityksiä ja analyysejä siitä, kenelle annetaan lainaa. Myös johdannaisille on tehty sääntelyä, ja pankkien pääomia sääntelevää lainsäädäntöä on tehty.
Anni Marttinen korostaa, että pankit toimivat aina luottamuksella. Jos Yhdysvalloista lähtisi liikkeelle epäluottamuksen aalto ja kävisi ilmi, että pankkien taseet ovat heikkoja, voisi edessä olla pääomapako. Se tarkoittaisi, että pankkien asiakkaat lähtisivät joukolla nostamaan omia rahojaan turvaan sellaisista pankeista, jotka eivät enää nauti asiakkaidensa luottamusta.
– Tällainen ilmiö voisi olla edessä, jos ihmiset joukolla päättäisivät, että massit ovat paremmassa turvassa vaikkapa sukanvarressa kuin pankkitilillä.
Pankkien asiakkaat lähtisivät joukolla nostamaan omia rahojaan turvaan.
BIOS-yksikön Jussi Ahokas uskoo, että uusi talouskriisi saattaa olla horisontissa ja että siinä tapauksessa valtioiden on taas ryhdyttävä tekemään voimakasta elvytyspolitiikkaa. Häntä kuitenkin mietityttää kysymys siitä, miettiikö kukaan elvyttävän talouspolitiikan laatua.
– Olisiko seuraavan kriisin yhteydessä viimein vihreän elvytyksen aika? Kun kaikki huomio menee siihen, miten selvitään talouskriisistä, voi ilmastokriisi taas unohtua.
Ennustusten vaikeuskerrointa nostaa sekin, että pankkimaailma on myös aivan käsittämättömän monimutkainen ja sen ohjaaminen ja ennustaminen on todella haastavaa. Sopimusrakenteet ja rakennelmat, joita kansainväliseen rahoitusjärjestelmään on muodostunut erityisesti kymmenen viime vuoden aikana, ovat kasvaneet todella suuriksi ja hankaliksi.
– Ristikkäisvaikutukset eri sopimusryppäiden välillä ovat todella suuria. Jos jotain tapahtuu, kerrannaisvaikutukset voivat säteillä erittäin laajasti toisten pankkien taseisiin ja sieltä eteenpäin ja vielä eteenpäin, Jussi Ahokas sanoo.
Pankkien keskinäisriippuvuutta on myös hankala seurata, koska rahoitusyhtiöiden taseissa on kyse liikesalaisuuksista. Jos niitä julkaistaisiin, se voisi antaa kilpailuetua toisille yhtiöille, ja sitähän ei kukaan halua.
Anni Marttinen taas on itse toiminut aikaisemmin Euroopan järjestelmäriskikomiteassa ESRB:ssä. Siellä tutkitaan pankkijärjestelmää ja erityisesti sen riskejä.
– Ennen kuin EU:n johdannaismarkkinoita sääntelevä EMIR-sääntely astui voimaan, ei tiedetty yhtään, mitä johdannaisilla tehtiin. Nykyään meillä on dataa asiasta, Marttinen sanoo.
Raha ratkaisee
Jussi Ahokas painottaa, että lopulta kuitenkin elämme valtiovetoisessa, keskuspankkien hallinnoimassa rahajärjestelmässä. Vaikka vielä laajempi pankkikriisi siis tulisikin, keskuspankit loisivat tyhjästä käytännössä loputtomasti rahaa pankkijärjestelmän pelastamiseksi.
– Viimekätisenä rahan liikkeellelaskijana ja rahoitusjärjestelmän hallitsijana keskuspankit pystyvät oikeastaan aina ratkaisemaan sellaiset asiat, jotka liittyvät rahaan. Ja kuten toimittaja Tracy Alloway on lohkaissut, kyseessä ei ole oikea finanssikriisi, jos sen voi ratkaista rahalla.
Sen sijaan pitkäkestoinen pankkikriisi voisi muuttua vähitellen jonkinlaiseksi luottolamaksi. Se tarkoittaisi tilannetta, jossa pankit lakkaavat antamasta luottoja tappioiden pelossa. Se kumuloituisi eteenpäin maksukyvyttömyyksinä. Tämä taas synnyttäisi taantuman, joka kiihdyttäisi luottokriisiä, joka taas ruokkisi taantumaa.
Jossain vaiheessa kierrettä saatetaan huomata, että on pankkeja, jotka ovat vaarassa kaatua luottotappioiden takia, kun niiden asiakkaat eivät pystykään maksamaan velkojaan ja korkojaan. Se on paljon vaarallisempi tilanne, sillä niitä pankkeja ei voi enää pelastaa keskuspankkirahalla.
Tällöin rahapoliittinen ongelma muuttuu finanssipoliittiseksi ongelmaksi, ja sen ratkaiseminen on poliitikkojen asia.
* Sikäli kun ketään se sattuu kiinnostamaan, Yhdysvaltojen historian suurin pankin kaatuminen oli vuonna 2008 konkurssiin mennyt Washington Mutual -pankki. Yli 120 vuotta vanha Washington Mutual oli kaatuessaan Yhdysvaltojen suurin säästöpankki. Washington Mutual kaatui syyskuussa 2008, ja sen keskeiset liiketoiminnot otti haltuun – kukapa muukaan – JPMorgan Chase.
Kaatuessaan Washington Mutualin omaisuuden arvo oli noin 307 miljardia dollaria. Pankki teki mittavia luottotappioita myöntämistään asuntolainoista. Lopulta sen kaatoi nopea ja voimakas talletuspako: Syyskuussa 2008 Washington Mutualista nostettiin talletuksia vajaan 17 miljardin dollarin edestä.
uutiskirje 