Suomessa mielenosoitusoikeus on tarvittaessa viralta pantava erityisvapaus. Tämä kävi hyvin selväksi, kun vapautta koeteltiin Suomen Natoon hakeutumisen aikana. Turkin diktatorista johtaja Erdoğania esittävä nukke takavarikoitiin keväällä 2023 ennen kuin se pääsi tositoimiin osaksi mielenilmausta. Perusteeksi keksittiin aivan uusi rikosnimike, ”kunnianloukkauksen aikominen” tai jotain sinne päin. Jo aiemmin joulukuussa kurdien tunnukset kiellettiin Helsinki ilman natseja –mielenosoituksessa.
Porvarihallituksen aloitellessa kauttaan kannattaa seurata, alkaako poliisijohto rajoittaa julkisia kokoontumisia. Mallia saatetaan ottaa esimerkiksi Ruotsista tai Iso-Britanniasta, joissa hallitsijat ovat vetäneet suitsia kireämmälle kuin vuosikymmeniin.
Ruotsissa tuomittiin hiljattain kaksi miestä yli kolmen vuoden vankeuteen mellakoinnista vuoden 2022 pääsiäisen levottomuuksissa. Yksi Elokapina-aktivisti istui keväällä muutamien kuukausien vankeustuomoen lentokentällä tehdystä aktiosta. Iso-Britanniassa kaksi aktivistia tuomittiin hiljattain yli kahden ja puolen vuoden vankeuteen moottoritiesillalla kiipeilemisestä osana ilmastoaktiota.
Kannattaa seurata, alkaako poliisijohto suitsia julkisia kokoontumisia.
Perussuomalaiset on avoimesti ilmaissut haluavansa tiukentaa Suomen rikostuomioita kautta linjan. Sisäministeriksikin veikkailtu Jussi Halla-aho ”vitsaili” jo Kreikan leikkauspolitiikan vastaisen kansanliikkeen aikoihin vuonna 2011 että ” tarvittaisiin sotilasjuntta, jonka ei tarvitsisi välittää suosiostaan ja joka voisi panna lakkoilijat ja mellakoitsijat kuriin panssarivaunuilla”. Kaikenlaista voi siis olla tulossa.
Myös kokoomuksesta on perinteisesti löytynyt kiinnostusta järjestyksen valvomiseen tiukemmalla otteella. Kokoomus ja perussuomalaiset muodostavatkin eräänlaisen hallituspolitiikan dream teamin, jossa molemmat kannustavat esiin toisen pahimmat puolet. Kokoomus tarjoaa liittolaisia perussuomalaisten talouskuri-intoilijoille ja perussuomalaiset kokoomuksen kurihenkisille arvokonservatiiveille.
Tulevalla hallituskaudella on paljon sytykkeitä liikehdintään kaduilla. Samanaikaiset inflaatio ja koronnousu osuvat sekä pienituloisiin että asuntovelkaiseen keskiluokkaan. Ilmastokriisiä ja luontokatoa ei ole pysäytetty, vaan globaali tuhokello on jo kulkenut keskiyön yli. Hallituksen naurettavan suuret leikkaustavoitteet jatkavat lisäksi vuosikymmeniä jatkunutta kurjistamista. Yhä harvemmalle köyhälle jää uskoa siihen, että asiat voivat muuttua paremmiksi.
Mitään suurta kertaiskua ei kannata odottaa. Suomeen ei tulla säätämään ”suurta oikeusvaltion lakkauttamispakettia” tällä hallituskaudella. Tukahduttaminen etenee kaikkialla maailmassa ennemmin erilaisten poikkeustilojen ja erityisten ”tapahtumien” kautta.
On varmistettava pääsy Natoon. On hillittävä lähiöiden segregaatiota ja taattava lainvalvojien koskemattomuus. On turvattava liikenteen ja logistiikat solmukohdat ”ilmastoterrorismilta”. Oikeudet pannaan viralta väliaikaisesti, sitten asia unohdetaan. Joskus järjestely puretaan, joskus se jää voimaan.
Oikeudet pannaan viralta väliaikaisesti, sitten asia unohdetaan.
Yksi mahdollisuus tietenkin on, että merkittävää kansalaisliikehdintää ei tule. Kapinointi ja omien oikeuksien vaatiminen eivät ole täällä yhtä luontaisia kuin vaikkapa Ranskassa, jossa parin vuoden eläkeiän nosto johtaa mellakoihin. Porvarihallituksen toimia kannattaa joka tapauksessa seurata tarkalla silmällä. Poliisin valtuuksien laajennukset, massavalvonta ja toisaalta tiedonvälityskentän rajoitukset vaikkapa Ylestä leikkaamalla ovat varmasti pöydällä tällä hallituskaudella. Yksi rkp ei tässä auta.
Suomen yhteiskunnallisesti kenties vaarallisin piirre on konsensushakuisuus. Ihmiset ajattelevat mielellään, että politiikassa ei ole kyse konfliktista, vaan yhteisten asioiden ajamisesta hyvän tahdon ja keskustelun siivin.
Venäjän hyökkäyssota on tiivistänyt tätä ilmapiiriä, kun kansakunnan rivejä kootaan yhteen mielistelemään Turkin diktaattoria ja sotilasasiantuntijoista tulee keskeisimpiä yhteiskunnallisia keskustelijoita. Nyt on otolliset olosuhteet saada mitä tahansa vapauksiemme rajoituksia läpi vetoamalla vaanivaan uhkaan, ulkoiseen tai sisäiseen.
Siksi jokaisen vapauksistaan välittävän kannattaa pitää silmät auki seuraavien neljän vuoden ajan.