Pääministerillisesti siniseen pukuun ja sinivalkoiseen solmioon pukeutunut kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ilmestyy olohuoneisiimme television kautta näinä viikkoina harva se ilta.
Se nyt vaan on niin, vakavalta näyttävä Orpo sanoo, ja jatkaa siitä, miksi on pakko leikata julkisia menoja 6+3 miljardia euroa seuraavan kahdeksan vuoden aikana. Ja yhtä pakko keventää tuloverotusta miljardilla.
Jos kuulostaa tutulta, niin tuttua se onkin.
”Talouskuria myös puolustettiin muista maista tutulla retoriikalla: se oli ainoa käytettävissä oleva vaihtoehto, kansakunnan yhteinen talkoo ja ponnistus, tulevien sukupolvien kannalta vastuullista politiikkaa ja seurausta siitä, että kansakunta oli elänyt yli varojensa.”
Näin muistellaan pian ilmestyvässä Janne Auton toimittamassa kirjassa Talouskuri tuli Suomeen (Vastapaino) talousajattelun edellisiä käänteitä, joihin Antti Rinteen / Sanna Marinin hallitus teki harvinaisen poikkeuksen. Nyt kokoomus, perussuomalaiset ja keskusta haluavat kääntää suuntaa takaisin.
Eikä siinä kaikki kokoomuksen osalta:
”Samalla kun talouskurin puolestapuhujat vaativat rajujakin menoleikkauksia julkisen talouden tasapainottamiseksi, he huomattavan usein vaativat samaan hengenvetoon myös mittavia veronalennuksia, jotka verotulojen vähenemisen kautta lisäävät julkisen talouden epätasapainoa entisestään.”
Toisaalla ovat ne, joihin talouskuri kohdistuu todella. Kokoomuksen ohjelmassa vaaditaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston puolittamista 400 päivästä 200:aan kannustamisen nimissä.
”Talouskuri oli myös erilaisten moralisoivien ja epäluuloisten erontekojen kukoistuskausi. Näihin lukeutuivat erityisesti eronteot kunnollisten työtä tekevien ja työtä välttelevien, apua ansaitsevien ja ansaitsemattomien sekä natiivien ja maahanmuuttajien välillä”, kirjassa muistellaan menneitä – ja ennakoidaan mahdollisesti tulevaa.
Auton toimittaman usean kirjoittajan kokoomateoksen ajoitus on pikkuisen pielessä. Sitä olisi tarvittu vaalikeskustelun seuraamisen käsikirjaksi jo silloin, kun puolueet julkaisivat talousohjelmansa vaaleihin, ja viimeistään nyt, kun puhe talouskurin palaamisesta on täydessä vauhdissa.
Aina valmiina toistamaan vanhat virheet
Talouskuri tuli Suomeen on opettavaista lukemista. Se muistuttaa, että Suomessa ollaan aina valmiita toistamaan samat virheet. Nyt talous on teknisessä taantumassa ja kasvuennusteet heikkoja. Silti kokoomus ajaa suuria leikkauksia. Aiemmin koetun valossa ne heikentävät kasvua ja johtavat lisävelkaantumiseen.
Kolme vuotta sitten näytti, että jotain olisi opittukin. Maaliskuussa 2020 koronapandemia iski täysillä Suomeen ja poikkeusolot alkoivat. Silloin kaikki puolueet julistivat elvyttämisen tarvetta, koska vanhoja virheitä ei saa toistaa. Erityisesti mainittiin 1990-luku.
Jos kokoomus pääsee vaalien jälkeen toteuttamaan oppiaan hallituksessa, sen seurauksia voidaan etukäteen arvioida toteutuneen pohjalta.
Vasemmisto muistuttaa 2010-luvun menetetystä vuosikymmenestä. Kun elvytyshanat suljettiin ja talouskuri astui voimaan nopeasti finanssikriisin jälkeen, talous taantui eikä Suomi päässyt muualla koettuun kasvuun mukaan koko vuosikymmenen aikana. Siitä syntyi ”menetetty vuosikymmen”.
Kun nyt puhutaan korkeasta velasta ja nopeasti nousseista korkokuluista, niin valtaosa niistä syntyi talouskuripolitiikan aikana ja seurauksena. Tällä kaudella velkaa lisänneitä investointeja on tehty myös noiden vuosien yhteiskunnallisten ja sosiaalisten tappioiden paikkaamiseksi.
Mikä yhteys populismin nousuun?
Kirjassa todetaan, että talouskuriopin vaarallisuuteen on luettava myös sen soveltamisen yhteiskunnalliset seuraukset.
”Finanssikriisin ja sitä seuranneen talouskurin synnyttämällä ilmapiirillä oli osansa populismin sekä etnonationalististen ja rasististen vastakkainasettelujen voimistumisessa niin Suomessa kuin muissa talouskurimaissa.”
Talouskuri tuli Suomeen -teoksen aiheena ei ole, ”millainen merkitys finanssikriisin tapahtumilla ja sen jälkeisellä talouskurilla oli suhteessa muihin aikakautta Suomessa värittäneisiin kehityskulkuihin, kuten maahanmuuttovastaisen populismin jyrkkenemiseen, vihamielisyyteen tasa-arvopyrkimyksiä kohtaan, ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävien toimien vastustukseen ja lopulta myös koronarokotusten ja -rajoitusten kohtaamaan epäluuloon”.
Muista tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että niillä oli suuri merkitys oikeistopopulististen liikkeiden nousuun eri puolilla Eurooppaa. Sitä kokoomuskin sai maistaa, kun jäi viime vaaleissa perussuomalaisten taakse vasta toiseksi suurimmaksi oppositiopuolueeksi, ja voi jälleen hävitä perussuomalaisille.