Myanmarissa lähes 18 miljoonaa ihmistä eli noin puolet maan väestöstä on humanitaarisen avun tarpeessa sisällissodan ja sotilasvallankaappauksen jälkeisen talouskriisin vuoksi.
YK:n arvioiden mukaan avuntarvitsijoiden määrä on viime vuodesta kasvanut neljällä miljoonalla. Pelkästään tammikuun alkupuolella yli 10 000 ihmistä joutui pakenemaan taisteluja eteläisessä Kayinin osavaltiossa. Myanmarissa on kaikkiaan yli 1,5 miljoonaa maansisäistä pakolaista.
YK ristitulessa
YK näkee kipeän tarpeen pysyä Myanmarissa ja tehostaa humanitaarisia toimia, mutta maailmanjärjestö on jäänyt vihamielisen sotilasjuntan asettamien rajoitusten ja vastarintaryhmien löyhän verkoston esittämien syytösten ristituleen. Vastarintaryhmät syyttävät YK:ta laittoman hallinnon legitimoimisesta.
Ramanathan Balakrishnan, YK:n humanitaarisen avun koordinaattori Myanmarissa ei niele syytöksiä.
– Kansainväliset ja paikalliset humanitaarista apua jakavat organisaatiot tavoittivat vuonna 2022 yli neljä miljoonaa ihmistä, vaikka toiminta on rankasti alirahoitettua ja sen tiellä on raskaita byrokraattisia esteitä, Balakrishnan sanoo.
Hänen mukaansa YK:n on välttämätöntä olla tekemisissä kenraalien kovaotteisen hallinnon kanssa.
– Hallittu yhteydenpito kaikkien osapuolten kanssa on välttämätöntä, jotta apua päästään jakamaan. Se on välttämätöntä myös, jotta päästään neuvottelemaan siviilien ja avustustyöntekijöiden turvallisuutta uhkaavien taistelujen ja pommitusten lopettamisesta asutuilla alueilla. Se on yhtä tärkeää kuin humanitaarisen avun toimittaminen ihmisille.
Kansalaisten toiminta-alue kapenee entisestään
Sotilashallitus on myöntänyt, ettei se hallitse noin kolmasosaa Myanmarin asutuista alueista. Sen sijaan juntta pystyy estämään pääsyn joillekin alueille, joita hallitsevat vastarintaryhmät ja armeijaa vastaan jo vuosikymmeniä taistelleet vähemmistökansojen asejoukot. Avustustyöntekijät syyttävät junttaa siitä, että miljoonat jäävät vaille kipeästi kaipaamaansa apua.
Sotilasjuntta yrittää vahvistaa valtaansa uudella lailla, joka pakottaa kansalliset ja kansainväliset kansalaisjärjestöt ja yhdistykset rekisteröitymään. Rekisteröimättömissä järjestöissä toimivat ihmiset voidaan tuomita jopa viideksi vuodeksi vankeuteen.
– Armeija järjestelmällisesti vainoaa, pidättää ja syyttää kaikkia vallankaappausta vastustaneita. Armeijan toimet ovat jo kutistaneet kansalaisten toiminta-alueen olemattomiin, mutta nämä uudet säännöt vielä pienentävät entisestään kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia toimittaa elintärkeitä palveluita ja ruokaa väestölle, joka ponnistelee selviytyäkseen hengissä, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Kaakkois-Aasian Myanmarin tiimin päällikkö James Rodehaver sanoo.
YK on mahdottomassa tilanteessa
Monet yli miljoonasta Myanmarin pakolaisesta maan ulkopuolella tarvitsevat myös apua. Useimmat heistä ovat valtiottomia rohingya-muslimeja, jotka ajettiin jo kauan ennen vallankaappausta etnisissä puhdistuksissa Rakhinen osavaltiosta Bangladeshin raja-alueen leireihin.
YK:n maine oli kolhiintunut jo ennen vallankaappausta juuri rohingya-kriisin hoidon vuoksi. Järjestöä syytettiin Myanmarin armeijan liiallisesta myötäilystä.
Yli 600 myanmarilaista (tai burmalaista, kuten järjestöt itse sanovat) kansalaisjärjestöä julkaisi viime syyskuussa avoimen yhteiskirjeen, jossa ne jyrkästi tuomitsivat YK:n yhteistyön sotilasjuntan kanssa.
Järjestöjen mielestä sopimuksia pitäisi tehdä vain ”oikean” myanmarilaisen hallituksen eli sotilaiden syrjäyttämien lainsäätäjien muodostaman kansallisen yhtenäisyyden hallituksen ja ”vallankumouksellisten etnisten organisaatioiden” kanssa.
Myanmarilainen kansalaisjärjestöihin ja kansainväliseen apuun erikoistunut tutkija Kyaw Swar selittää, että paikalliset järjestöt ymmärtävät parhaiten yhteisöjen tarpeet. YK:n virkailijat puolestaan kiistävät legitimoivansa sotilashallitusta ja vakuuttavat, että vain toimimalla juntan hallitsemilla alueilla apua voidaan toimittaa muuallekin maahan.
YK on mahdottomassa tilanteessa, eikä ratkaisua ole näköpiirissä. Sotilasjuntta on jälleen jatkanut hätätilaa kuudella kuukaudella, taistelut jatkuvat ja myanmarilaisten ohella vaarassa ovat myös avustustyöntekijät.