Vasemmistoliiton kansanedustaja, helsinkiläinen Suldaan Said Ahmed, 30, ei olisi vuosi sitten uskonut, että neuvottelee elämästä ja kuolemasta. Voi olla minuuteista kiinni, mitä tapahtuu
– Monesti hermostuttaa ja on perhosia vatsassa sen suhteen, olenko ollut tarpeeksi nopea ja onnistunut. Monesti on myös vahva syyllisyyden tunne, jos joku asia epäonnistuu, hän sanoo.
Said Ahmed on runsaan puolen vuoden sisällä matkustanut Afrikan sarven alueelle Itä-Afrikkaan viisi kertaa.
”Ilmastonmuutos osaltaan pahentaa tilannetta ja edistää kiistoja”.
Hän toimii siellä ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) nimittämänä rauhanvälityksen erityisedustajana. Ulkoministeriön mukaan Said Ahmedin tehtävä painottuu rauhanprosessien tukemiseen. Ministeriö korostaa sitä, että Suomen ulkopolitiikan prioriteetti on rauhanvälitys.
Said Ahmed on ylpeä tehtävästään.
– Mikään ei ole maailmassa tärkeämpää kuin rauhan edistäminen. Kyse voi olla ihmisten pelastamisesta, hän toteaa.
Afrikan sarvi kärsii useista poliittista ja aseellisista konflikteista. Alue käsittää Somalian, Djiboutin, Etiopian ja Eritrean valtiot sekä Somalimaan, joka on itsenäiseksi tasavallaksi julistautunut hallinnollinen alue Somaliassa.
Suomella on alueelle pitkäaikaiset tiiviit suhteet.
Suomalaisuus auttaa
– En voi mennä yksityiskohtiin, mutta voi sanoa,että esimerkiksi Somaliassa on nyt paljon aseellisia konflikteja ja paljon osapuolia konflikteissa, Said Ahmed toteaa.
– Uusimmassa konfliktissa, jossa olen keskeisessä asemassa viestin välittäjänä, on jo kuollut yli sata henkeä parin viikon sisällä. Ihmisiä on joutunut lähtemään kodeistaan.
Hän toteaa rauhan edistämisen olevan vaativaa erityisesti tällaisissa tilanteissa, joissa on monia kapinallisia aseistettuja ryhmiä maan hallitusta vastaan.
– Pitää rakentaa luottamusta moniin eri tahoihin. Pitää saada heidät luottamaan siihen, että pyrit edistämään kaikkien parasta.
Siinä Said Ahmedin mukaan suomalaisuus on eduksi.
– Suomella on hyvä maine Afrikassa, koska Suomella ei ole siirtomaavaltahistoriaa eikä suurvaltatavoitteita. Suomi on tehnyt pitkään kehitysyhteistyötä ja nyt myös kaupallista yhteistyötä, mikä on win win -tilanne kaikille. Suomi nähdään puolueettomana, hän sanoo.
– Siksi Suomi voi toimia rauhan välittäjänä missä tahansa Afrikassa. Kaikkien on helppo istua suomalaisen kanssa neuvottelemaan ja luottaa, ettei Suomella ole oma lehmä ojassa. Tämä on ollut tärkeää työssäni.
Kielen ja kulttuurin tuntemus etuna
Toinen etu on Said Ahmedin somalialainen tausta.
– Osaan sikäläistä kieltä ja ymmärrän kulttuuria ja kokonaisuuksia.
Said Ahmed toteaa ulkoministeri Haavistolla olevan pitkä tausta rauhantyössä Afrikassa.
– Haavisto tuntee sen alueen dynamiikan. Kokeneena rauhan työn tekijänä hän tietää, että tällaisessa tilanteessa tarvitaan ihminen, jolla on ymmärrystä alueelta ja joka voi saavuttaa paikallisen väestön luottamuksen.
Se tarkoittaa muun muassa epävirallista kanssakäymistä. Said Ahmed tuntee alueen presidenttejä ja ministereitä.
– Minun ei enää välttämättä tarvitse lähestyä johtajia virallista reittiä pitkin vaan voin soittaa heistä useille suoraan.
– Vartin tapaaminen jonkun johtajan kanssa voi mennä pieleen, jos tämä on vihainen ja sanoo, ettei siirrä armeijaansa mihinkään. Parin tunnin epävirallisen yhdessäolon aikana keskustelussa voidaan käydä läpi eri vaihtoehtojen seuraukset kyseiselle maalle. Voin mainita, että johtajan on mahdollista jättää hyvä perintö jälkeensä suostumalla johonkin.
Tarkasti Suomen linjan mukaan
Said Ahmed liikkuu Afrikassa suomalaisten virkamiesten tukemana ja suomalaisen turvatiimin kanssa.
– Koska toimin ulkoministerin mandaatilla, noudatan hyvin tarkkaan Suomen ulkopoliittista linjaa. Kanssani työskentelee myös diplomaatteja ja virkamiehiä, joilta saan taustatukea.
Said Ahmed ei voi ottaa vahvasti kantaa konfliktien osapuolten suhteen.
– Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka toivoisivat minun ottavan kantaa selvemmin, puhuvan kansanmurhasta ja tuomitsevan tapahtumia tiukemmin. Mutta asemassani minun pitää neuvotella tulitauoista, rauhasta ja yhteiselosta jatkossa, joten en voi olla puolueellinen. Jos tuomitsisin jonkun osapuolen, pelkona on, että menetän sen ryhmän luottamuksen, hän sanoo.
Puhelin voi soida ja joku osapuoli suostua vihdoin neuvottelemaan.
– Kapinalliset tai heimopäälliköt voivat soittaa minulle vaikka keskellä yötä. Silloin minun ehkä pitää välittää nopeasti vastapuolelle tieto, että toiset suostuvat tulitaukoon. Tai yrittää suostutella soittajaa pitämään tulitauko aamuun asti. Jos epäonnistun, voi tulla ruumiita.
Hän toteaa Suomen kannustavan osapuolia rauhanneuvotteluihin.
– Nyt yritämme pehmitellä osapuolia.
Hänestä kansainvälisen yhteisön tehtävä juuri nyt on edistää myös humanitääristä työtä, jotta auttajat pääsevät konfliktialueille.
– Apua on pystytty viemään, mutta sen viemistä on myös vaikeutettu.
Ilmastonmuutos runtelee
Lisäksi ilmastonmuutos runtelee Afrikan sarvea. Se on kokenut pahimman kuivuuden 40 vuoteen, mikä lisää pieniä sisällissotia ja konflikteja. Niinpä alueella on paljon pakolaisia.
– Näin ilmastonmuutos osaltaan pahentaa tilannetta ja edistää kiistoja, kun ihmiset menettävät vaikkapa karjataloutensa ja muuttavat kaupunkeihin, Said Ahmed kuvailee.
Sairaaloita ja moskeijoita on tuhottu.
– Yritän painottaa sitä, että on syytä pyrkiä tavalliseen elämään. Että lapset pääsisivät kouluun ja aikuiset töihin, hän toteaa.
– Pitkällä tähtäimellä rauhan edistäminen auttaa näissä hauraissa valtioissa sitä, että ihmiset pääsevät elämässä eteenpäin sen sijaan, että joutuisivat aina pakolaisiksi.
Mutta se vie aikaa.
– Todellisen rauhan saavuttaminen alueilla, joilla on paljon vihanpitoa, ei ole muutaman kuukauden prosessi. Se vaatii paljon tapaamisia ja soittoja. Puhun tunteja päivittäin osapuolten kanssa siitä, mistä oikeasti voidaan tehdä kompromisseja, jotta voidaan elää yhdessä.
Pitkästä vihan ajanjaksosta huolimatta Said Ahmed näkee toivoa Afrikan sarven tilanteessa.
– Jos toivoa ei olisi, tämän työn jatkaminen olisi vaikeaa. Tätä jatketaan juuri siksi, että sota ja vihanpito loppuisivat.
Lasten ja nuorten puolesta
Said Ahmed pitää rauhantyötä tärkeänä erityisesti siksi, että nuoret ja lapset ovat ne, jotka kärsivät sotimisesta.
– He menettävät tulevaisuutensa. Olen pyrkinyt pitämään huolta siitä, että kuulen nuorten ja naisten äänen. En istu vain keski-ikäisten miesten kanssa neuvottelupöydissä, hän sanoo.
– Koska minulla pakolaistausta, en tietenkään halua, että kenenkään nuoren tulevaisuus jotenkin vaarantuu.
Hän toteaa, että ei ole pakko tyytyä keskustelemaan vain autoritaaristen johtajien kanssa. Hän tapaa muiden muassa nuoria kansanedustajia ja kansalaisjärjestöjen edustajia.
– On pitkälti meistä kiinni, haluammeko kuulla vain yksipuolista tietoa vai kaikkia yhteisön jäseniä, hän huomauttaa.
– Rauhasta ei tule mitään, jos myös naiset eivät ole neuvotteluissa mukana.
uutiskirje 