Zimbabwen toiseksi suurin kaupunki Bulawayo ei ole onnistunut järjestämään asukkailleen säällistä jätehuoltoa. Niinpä joidenkin kaupunginosien asukkaat kippaavat jätteensä minne lystäävät. Ajan myötä suosituimmat jätekasat muuttuvat kaatopaikoiksi.
Mariyeti Mpalan, 56, asui vain kivenheiton päässä yhteisön kaatopaikasta. Mpala näki kunnan omistamalla maalla lojuvassa jätekasassa mahdollisuuden muuttaa yhteisön häpeäpilkku elinvoimaiseksi viherprojektiksi.
– Päätin hankkia tämän maan, sillä oli selvää, ettei kukaan muu osannut ajatella sille muuta käyttöä kuin kaatopaikkana, Mpala kertoo.
Vuonna 2006 hän osti kaatopaikan maat. Hehtaarin maa-alalla kasvaa nyt paikalliseen alkuperäiskasvustoon kuuluvia villejä hedelmäpuita ja vihanneksia.
Hän istuttaa vuorotellen tomaatteja, herneitä, kaalia, sipulia ja salaattia. Kalankasvatus on viimeisin lisäys projektiin.
– Olen istuttanut kolmisen tuhatta lahnanpoikasta.
Apua koko yhteisölle
Kun yhä useammat Zimbabwessa tarvitsevat ruoka-apua, Mpalan puutarha tuo helpotusta koko yhteisölle.
– Huolehdin erityisesti vanhuksista, joilla ei ole tuloja ja jotka eivät selviydy omin voimin, Mpala sanoo.
– Osan tuotannosta myyn halvalla iäkkäille naisille, jotka myyvät sitä edelleen torilla ja näin saavat varoja muiden tarpeidensa tyydyttämiseen.
Mariyeti Mpala tuskin on kuullut YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n Vihreiden kaupunkien aloitteesta (Green Cities Initiative), jolla muun muassa pyritään tekemään kaupunkiympäristöstä terveellisempi ja kaupungin asukkaiden ruokavaliosta parempi kestävän ruuantuotannon avulla.
– Kaupunkiviljely on tärkeä osa urbaania taloutta. Se pitää merkittävästi yllä kaupunkien ruoka- ja ravitsemusturvallisuutta, sillä markkinoiden heilahtelut vaikuttavat tuotantoon vain vähän, FAO:n tiedottaja Kevin Mazorodze selittää.
Vihreiden kaupunkien hankkeella halutaan tukea nimenomaan sellaista toimintaa kuin Mpala harjoittaa.
Maine on levinnyt
Paikalliset asukkaat osaavat arvostaa Mpalan työtä.
– Hän on kova tekemään työtä ja hän on aina huolehtinut meistä vanhoista ihmisistä, Agnes Nyoni kiittelee. Päälle seitsemänkymppinen isoäiti Nyoni asuu lähellä Mpalan vihreää keidasta.
– Tutustuin häneen muutama vuosi sitten, kun hän keräsi nimiä ruoka-avustusten saamista varten.
Hyväntekijän maine on kantautunut kaupungin virastoihin asti.
– Me tarvitsemme enemmän samanlaista toimintaa. Rouva Mpala kohentaa kaupunkilaisten elämää, Bulawayon kaupunginvaltuutettu Tinevimbo Maphosa sanoo.
– Hänhän on myös perustanut kalankasvattamon. Näen sen osoituksena sitoutumisesta yhteisön rakentamiselle. Ihmisten täytyy olla tuottavia ja lakata koko ajan valittamasta maan tilannetta, Maphosa toteaa.
Bulawayossa onkin jo useita muitakin yhteisöpuutarhoja, joiden perustamista FAO on tukenut.
Parempaa ruokaa vähävaraisille
Paikalliset ravitsemustieteilijät uskovat, että ruuan kallistuessa ihmiset syövät mitä tahansa ulottuvillaan olevaa. Tällaisena aikana kuluttajat tarvitsevat terveellisempää ruokaa.
– Rouva Mpalan puutarhassa kasvanut ruoka on tuoretta, suoraan puutarhasta. Vanhukset, joista hän huolehtii toden totta ovat terveellisemmän ruokavalion tarpeessa. Siksi kannustamme samanlaisten, ravintoarvoiltaan hyviä kasviksia tuottavien puutarhojen perustamiseen, valtionsairaalan ravitsemusneuvoja Mavis Bhebhe sanoo.
– Kannustamme puutarhureita myös laventamaan kasvattamansa ruuan kirjoa, jotta kuluttajat saisivat kaiken hyödyn paikallisesti kasvatetusta ruuasta, Bhebhe lisää.
Zimbabwen kaltaisessa korkean työttömyyden maassa ruohonjuuritasolla syntyneet yhteisöpuutarhat tarjoavat toivoa työmahdollisuuksia etsivälle nuorisolle. Joutilaat kädet saavat jotakin puuhaa.
– Meillä on liian paljon rikollisuutta ja huumeiden väärinkäyttöä. Rouva Mpalan puutarhan kaltaisilla yksilöiden käynnistämillä hankkeilla voisimme ratkoa yhteisön monia ongelmia, Tinevimbe Maphosa uskoo.