Toimituksen huomautus: Artikkelin yhteydessä julkaistaan järkyttävä kuva inhimillisen hädän keskeltä. Tilannetta Jemenissä on kuvattu maailman pahimmaksi humanitääriseksi kriisiksi. Tiedot voivat järkyttää.
– Aina kun olen selittänyt tästä sodasta, olen joutunut käyttämään aika monta lausetta, Tampereen yliopiston tutkija Susanne Dahlgren huokaisee.
Jemen sijaitsee Arabian niemimaalla, aivan Afrikan sarvea vastapäätä toisella puolella Punaista merta. Maassa on riehunut kahdeksan vuotta sisällissota, joka on aiheuttanut valtavan humanitäärisen kriisin ja johtanut noin 400 000 jemeniläisen kuolemaan.
Dahlgrenin mukaan sota on sekava, monen rintaman taistelu. Merkittävimmät toimijat Jemenissä ovat pohjoisen huthit, Etelän siirtymäneuvosto sekä kansainvälisesti tunnustettu yhtenäisen Jemenin hallinto.
Näiden lisäksi kulisseissa hääräävät muun muassa Iran, Saudi-Arabia, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja joukko muita maita.
Huthit ovat uskonnollisesti nurkkakuntainen ryhmä, joka ei usko demokratiaan. Ryhmän tavoitteena on perustaa shiialaiseen zaidilaisuuteen perustuva islamistinen valtio Pohjois-Jemeniin.
Dahlgrenin mukaan hutheja kutsutaan usein kapinallisiksi, mikä ei aivan vastaa todellisuutta. Kyseessä on poliittinen ryhmä, joka on valloittanut alueita, joille he eivät ole tervetulleita. Lisäksi heidän kumppanuuttaan Iranin kanssa vastustetaan.
– Siksi heitä vastaan taistellaan, hän selittää.
Myös etelän edustajat haluavat perustaa omat valtionsa. Kansainvälisesti tunnustettu keskushallinto taas toimii Adenin kaupungista käsin, Jemenin eteläosasta.
Dahlgrenin mukaan sodassa vallitsee tällä hetkellä pattitilanne. Kesällä alkanut tulitauko loppui lokakuussa, koska Huthit eivät suostuneet jatkamaan sitä.
Hänen mukaansa tulitaukoa ei saatu jatkettua, koska huthit tarvitsevat sotaa. Koska liike on syntynyt sodasta, se ei todennäköisesti pystyisi pyörittämään yhteiskuntaa normaalioloissa.
Sodan jatkuessa huthit voivat perustella hallinnon heikkoutta sillä, että heidän täytyy keskittyä taistelemiseen. Toisaalta myöskään Saudi-Arabian maahan taistelemaan kutsunut hallitus ei ole saavuttanut tavoitteitaan.
Ulkovaltojen sekaantuminen pitkittää sotaa
Saudi-Arabia tukee yhtenäisen Jemenin hallitusta ja Iran taas pohjoisen hutheja.
Sekä huthien että Etelän siirtymäneuvoston vaatimuksena ovat vastapuolta tukevien valtioiden vetäytyminen sodasta. Ilman tätä neuvottelut eivät onnistu.
Sotaa pidetään usein länsimaissa Saudi-Arabian ja Iranin välisenä uskonnollisesti värittyneenä sijaissotana. Maat ovat kamppailleet alueellisesta herruudesta vuosikymmeniä kestäneessä geopoliittisessa nokittelussa.
Dahlgrenin mielestä Jemenin sisällissotaa ei pitäisi kutsua sijaissodaksi. Hän sanoo, että se poistaa keskustelusta jemeniläiset ja heidän toiveensa.
– Se on jemeniläisiä halventava käsitys, koska silloinhan he olisivat omassa maassaan vaan pyörittämässä peukaloita kun kaksi vierasta maata sotii siellä.
Shiialainen Iran ja sunnalainen Saudi-Arabia käyttävät uskontoa pitkälti julkisivuna. Sillä voi oikeuttaa operaatioita milloin missäkin maassa kahden kilpakumppanin alueellisessa kamppailussa.
Sodan suurin uhri ovatkin siviilit, jotka tarvitsevat avustuksia selvitäkseen.
Saudi-Arabia on pahentanut toimillaan Jemenin humanitääristä kriisiä. Dahlgrenin mukaan se on estänyt avustuskuljetuksia osana sotastrategiaansa.
Avustuksilla on Jemenin kaltaisessa romahtaneessa valtiossa valtava merkitys. Maailman ruokaohjelma kutsuu Jemeniä maailman pahimmaksi humanitääriseksi kriisiksi.
Jemenissä asuu noin 30 miljoonaa ihmistä. Unicefin mukaan yli 23 miljoonaa heistä tarvitsee hätäapua ja heistä melkein 13 miljoonaa on lapsia.
Pulaa on kaikesta, myös lääkkeistä. Maassa riehuvat tartuntataudit kuten kolera, ja uusia epidemioita syntyy jatkuvasti.
Dahlgrenin mukaan Saudi-Arabia on esimerkiksi sulkenut Sanaan lentokentän ja tärkeän Hodeidan sataman. Näiden kautta on aiemmin kulkenut merkittävä osuus Jemenin avustuksista.
Tämän lisäksi ympäri maata on eri aseellisten ryhmien tarkastuspisteitä ja tietulleja, joilla ne keräävät veroja avustuskuljetuksista tai ryöstävät niiden sisältöä.
Sisällissodan juuret ovat Jemenin historiassa
Dahlgrenin mukaan Jemenin kulttuuri on rikasta, ja maan kaupungistuminen alkoi huomattavasti aiemmin kuin muissa Persianlahden maissa.
– Siitä puhutaan paljon, että Jemen on köyhimpiä maita maailmassa. Kulttuurin ja ihmisten näkökulmasta se ei suinkaan ole, mielestäni Saudi Arabia on köyhin, Dahlgren naurahtaa.
Jemenissä sijaitseva Adenin kaupunki oli kuningatar Viktorian kauden ensimmäinen anastus ja Ison-Britannian siirtokunta vuoteen 1967 asti. Brittien lähtiessä maasta ja tasavaltalaisten voittaessa pohjoisessa syntyivät Pohjois- ja Etelä-Jemenin valtiot.
Dahlgrenin mukaan Etelä-Jemenissä esimerkiksi naiset saatiin vahvasti mukaan yhteiskuntaan ja heidän koulutustasonsa nousi. Vaikka maa oli köyhä, noin 20 vuoden aikana etelässä saatiin muun muassa naisten ja miesten tasa-arvossa aikaan kehitystä, joka näkyy edelleen.
Vuonna 1990 nämä kaksi valtiota sopivat yhdistymisestä yhdeksi Jemenin valtioksi.
– Se ei mennyt minkään suunnitelman mukaan. Esimerkiksi Saksoilla oli monta sataa sivua yhdistymissuunnitelmaa siitä, mitä eri hallinnon aloilla tapahtuu. Jemenissä suunnitelma oli nelisen sivua pitkä.
Monet nykyiseen sisällissotaan johtaneet ongelmat ovatkin seurausta epäonnistuneesta yhdistymisestä.
Koko Jemenin uudeksi presidentiksi valittiin Ali Abdullah Saleh. Dahlgren kertoo, kuinka pohjoisessa aiemmin itsevaltaisesti hallinnut Saleh onnistui kahmimaan itselleen jopa lainsäädäntövallan.
– Etelän julkisen sektorin omaisuus ja viljelysmaat jaettiin eliitin käsiin. Se oli aivan törkeä juttu.
Etelän väestön keskuudessa nousi viha siitä, että heidän teollisuutensa ja maansa jaettiin pääkaupungin eliitin kesken.
Ensimmäinen, lyhytkestoinen sisällissota seurasi vuonna 1994, kun etelässä nousi kapina. Tämän sisällissodan jälkeen etelässä vallitsi Dahlgrenin mukaan masennuksen aika.
Siitä syntyi kymmenisen vuotta sodan loppumisen jälkeen etelän rauhanomainen itsenäisyysliike Hirak. Nykyisessä sisällissodassa vaikuttava Etelän siirtymäneuvosto on tämän vastarintaliikkeen uusin muoto.
Rauhan aikana poliittista elämää yhtenäisessä Jemenissä määrittivät korruptio sekä hallituksen sortotoimet etelässä.
Vuoden 2011 arabimaailman mielenosoitukset levisivät myös Jemeniin, ja Salehin hallinto syrjäytettiin samana vuonna. Dahlgren kertoo, että entisen presidentti Salehin annettiin kuitenkin jäädä saudien tuella politiikkaan. Hän sai myös pitää valtion kassasta varastamansa miljardit.
Päästyään takaisin politiikkaan Saleh alkoi pian veljeilemään huthien kanssa. Sodan alkaessa 2014 kesällä huthit saivatkin vallattua monien yllätykseksi Salehin tuella pääkaupunki Sanaan.
– Salehin tapaus näyttää, että ulkovaltojen diilit ovat olleet jo aiemmin ihan väärällä pohjalla, sanoo Dahlgren turhautuneena.
Kohti rauhaa jemeniläisten ehdoilla
Jemeniläinen tutkija Adel Dashdela haluaisi palauttaa sotakeskustelun jemeniläisiin. Hänen mukaansa asian käsittelyssä ei pitäisi keskittyä uskontoon tai alueen geopoliittiseen kamppailuun.
Kun Dashdela puhuu siitä, miten ulkovallat käyttävät sotaa omien agendojensa ajamiseen, hänen äänensä nousee hieman.
– Kansainvälisen yhteisön pitää painostaa sodan osapuolia! Iran ja Saudi Arabia neuvottelevat Omanissa ilman jemeniläisiä. Miten niin muka voisi rakentaa rauhaa?
Omanin neuvotteluilla Dashdela viittaa Saudi-Arabian ja Iranin kahdenkeskeisiin neuvotteluihin. Neuvotteluissa on käsitelty vuosien mittaan muiden ongelmien lisäksi Jemenin sotaa.
Tähän liittyy myös hänen toinen edellytyksensä toimivalle rauhanprosessille. Se on ulkovaltojen poistuminen Jemenistä. Näin saataisiin ratkaistua nykyinen pattitilanne, jossa sekä huthit että etelän joukot vaativat vastapuolen liittolaisten vetäytymistä.
Kolmantena Dashdelan mukaan pitäisi tukea kansalaisyhteiskuntaa, esimerkiksi nuoria, naisia, järjestöjä, toimittajia, tutkijoita ja muita aseettomia toimijoita.
Erityisesti naiset tarvitsevatkin tukea Jemenissä. YK:n väestörahaston mukaan yhteensä 14,6 miljoonaa naista ja tyttöä, melkein maan koko naisväestö, tarvitsee seksuaaliterveyspalveluita. Noin puoli miljoonaa raskaana olevaa tai imettävää naista kärsii akuutista aliravitsemuksesta.
Neljäntenä hän korostaa nurkkakuntaisen politiikan vaaroja. Uutta Jemeniä ei voida rakentaa uskonnollisten erojen varaan.
Dashdela toivoo, että Jemenin demokratian rakentaminen voitaisiin aloittaa paikallistasolta. Näin voitaisiin rakentaa kestävää yhteiskuntaa alhaalta ylöspäin.
– Sitten vaikka viiden vuoden kuluttua voitaisiin alkaa puhumaan uusien valtioiden perustamisesta.
Myös Dahlgren on samoilla linjoilla. Hän ehdottaa, että maassa voitaisiin aloittaa jälleenrakentaminen jo ennen kuin sota on saatu loppumaan täysin.
Tästä on hänen mukaansa jo esimerkkejä joistakin Afrikan maista, joissa Maailmanpankki on tukenut jälleenrakentamista. Jälleenrakentaminen auttaisi ratkomaan sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia.
– Jemen voitaisiin jakaa eri vyöhykkeisiin turvallisuustilanteen mukaan. Poliittiset voimat saataisiin kilpailemaan siitä, kuka jälleenrakentaa parhaiten.
Poliittisista ongelmista ei Dahlgrenin mielestä kannata aloittaa, sillä ne ovat tällä hetkellä liian vaikeita ratkaistaviksi.
Dahlgren vertaa tilannetta Irakiin, jossa Yhdysvallat perusti poliittisen järjestelmän ylhäältä alaspäin -periaatteella. Kun Irak oli vallattu, laitettiin pystyyn valtakunnalliset vaalit, joissa valittiin uusi hallitus.
Lopputulos oli kestämätön sekoitus aseellisten ryhmien poliittisia siipiä, korruptiota ja väkivaltaa.
Naiset rakentamassa rauhaa
Irakissa tehtyjen kaltaiset virheet tulee välttää, ja siinä voi auttaa paikallisten naisten osallistaminen rauhanprosessiin.
Etelä-Jemenin suhteellisen inklusiivinen politiikka mahdollisti vahvan naisasiainliikkeen syntymisen. Dahlgrenin mukaan Jemenissä olisikin paljon potentiaalia naisten osallistumiseen rauhanrakentamiseen.
Maan elämäntapaan kuuluu hänen mukaansa se, että miehet käyvät kotona lähinnä syömässä ja nukkumassa. Arjen pyörittäminen jää täysin naisten vastuulle. Tämän takia he tietävät parhaiten sen, mitä toimiva arki vaatii yhteiskunnalta.
– Naiset ovat Jemenissä sen verran hyvin koulutettuja ja kykeneväisiä, että heidän avullaan todella olisi merkitystä.
Toistaiseksi virallisiin neuvotteludelegaatioihin on päätynyt harvoin naisia, vaikka he ovat organisoineet muuta toimintaa aktiivisesti. Jemeniläiset naiset muodostivat esimerkiksi vuonna 2018 Naisten teknisen neuvonantoryhmän, jota YK:n Jemenin erikoislähettiläät ovat konsultoineet rauhanprosessin aikana.
”Siellä ei koskaan tule tapahtumaan sellaista, mitä joku on ennustanut. Yhden yön aikana saattaa tapahtua joku mieletön käänne, joka vaan hyväksytään.”
Dahlgren korostaa tasa-arvoasioissa maan etelä- ja pohjoisosien eroja. Naisten oikeuksien edistäminen on hyvä esimerkki siitä, miten maan eri osat suhtautuvat yhteiskunnan rakentamiseen.
– Kahden vanhan valtion ero on se, että ne etenevät kohti modernia ihan eri tavoilla. On vaikeaa kuvitella, että valtion sisällä annettaisiin esimerkiksi eri alueilla asuville naisille erilaisia oikeuksia.
Muun muassa nämä erot ovat hänen mukaansa yhtenäisen ja rauhallisen Jemenin valtion perustamisen tiellä.
Tulevasta ei kuitenkaan voi olla varma, eikä Dahlgren suostu arvioimaan, mitä Jemenissä voisi tapahtua seuraavan parin vuoden sisällä.
– Siellä ei koskaan tule tapahtumaan sellaista, mitä joku on ennustanut. Yhden yön aikana saattaa tapahtua joku mieletön käänne, joka vaan hyväksytään. Ei mitään kasvojen menetystä tai selittelyä siitä, mitä mieltä on ollut eilen.
Dashdela taas haluaisi, että varsinkin länsimaissa kerrottaisiin enemmän siitä, mitä Jemenissä tapahtuu. Hän painottaa sitä, että ulkovaltoja painostettaisiin lähtemään maasta.
– Jos sota jatkuu, tulevaisuus on samanlainen kuin Somaliassa tai Afganistanissa. On tullut aika toimia ja olla viattomien ihmisten puolella.