Atlantin sinievätonnikalaa pyydettiin pari vuosituhatta ilman suurempia vaikutuksia kalakantojen kokoon. Toisen maailmansodan jälkeen kehittynyt teollinen kalastus yhdessä Japanin 1980-luvulla paisuneen kysynnän kanssa vei Atlantin sinievätonnikalakannat vaarallisen pieniksi. Hallitustenvälisen luonnon monimuotoisuuspaneelin (IPBES) raportin mukaan tuhon kierre on nyt saatu katkaistua.
Aina 2000-luvun alkuun saakka kalateollisuus viis veisasi luonnonsuojelijoiden varoituksista, että sushiboomin ylettömän arvokkaaksi tekemä kalalaji oli huolestuttavasti vähentymässä. Tällä vuosituhannella kansalaisjärjestöt kuitenkin onnistuivat herättämään kansalaiset ja sen jälkeen havahtuivat jo teollisuusjohtajatkin.
Yritysjohto alkoi kuunnella tutkijoita ja toteuttaa tonnikalakantojen kasvattamissuunnitelmaa. Kalastuskautta lyhennettiin, ja saaliskalojen vähimmäiskokoa kasvatettiin. Kalastuksen valvontaan ja hallintaan kehitettiin uusia työkaluja. Kalastuslaivastojen ja -kiintiöiden kokoa pienennettiin.
Näillä toimilla kalakantojen kutistuminen saatiin pysähtymään. Tuoreimmat tiedot kertovat, että Atlantin sinievätonnikalan kannat ovat nyt kasvamassa.
IPBESin raportissa päätellään tapauksen osoittavan, että kansainvälisten kalastusyritysten tehokas valvonta on mahdollista, kun takana on vahva poliittinen tahto.
uutiskirje 
