Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa on houkutellut maahan vierastaistelijoita useista Euroopan maista, ja siitä on muodostunut yksi Euroopan historian merkittävimmistä vierastaistelijaliikkuvuuden kohteista.
Liikkuvuus konfliktialueelle on ollut merkittävää jopa historian mittapuulla. Ukrainaan on arvioitu matkanneen konfliktin ensimmäisen kuukauden aikana enemmän vierastaistelijoita kuin Isisin riveihin vastaavana ajanjaksona jihadistiryhmän ollessa vetovoimaisimmillaan vuoden 2014 jälkimmäisellä puoliskolla.
Tilannekuva vierastaistelijoiden suhteen on kuitenkin monilla tavoin epäselvä. Yksi keskeisimmistä epäselvyyksistä kytkeytyy vierastaistelijoiden määrään. Ukrainan johdon lausuntojen mukaan noin 16 000–20 000 vapaaehtoista ulkomailta on ilmaissut halukkuutensa osallistua konfliktiin. Tämä ei kuitenkaan kerro vielä siitä, kuinka moni halukas on lopulta matkannut konfliktialueelle, tai päätynyt vierastaistelijaksi.
Venäjän arvioiden mukaan konfliktialueelle on saapunut yli 7 000 palkkasotilasta. Maan lausunnoissa konfliktialueelle matkanneisiin vierastaistelijoihin viitataan palkkasotilaina. Vierastaistelija kuitenkin eroaa selvästi palkkasotilaasta.
Karkeasti määriteltynä vierastaistelija on henkilö joka osallistuu konfliktiin ulkomailla vapaaehtoisesti sellaisen valtion alueella johon hänellä ei ole kytköksiä jaetun kansalaisuuden tai etnisyyden kautta, usein jaetun aatteen tai identiteetin motivoimana.
Palkkasotilaat puolestaan osallistuvat konfliktiin rahallisen tai muun materiaalisen hyödyn motivoivana.
Ironisesti, Venäjä itse on käyttänyt konfliktissa palkkasotilaita. Maan johdon lausuntojen mukaan se olisi myös pyrkimässä tuomaan jopa 16 000 palkkasotilasta Ukrainaan. Ilmiöstä on toistaiseksi vähäisesti näyttöä, mutta todennäköisesti tällaiset taistelijat tulisivat pääosin Lähi-idästä ja Afrikasta, joissa monet Venäjään kytkeytyneet palkka-armeijat – tunnetuimmin Wagner-ryhmä – ovat toimineet.
Määriin liittyvistä epäselvyyksistä huolimatta Ukrainan puolelle pyrkivien vierastaistelijoiden osalta kiinnostus on ollut globaalia. Maahan on uutisoitu saapuneen halukkaita vapaaehtoisia yli viidestäkymmenestä maasta.
Suurin osa läheltä
Kuten valtaosassa aiempia konflikteja, valtaosa vierastaistelijoista on peräisin konfliktialueen lähistöltä. Alustavien arvioiden mukaan valtaosa Ukrainaan matkustaneista vierastaistelijoista on peräisin muista entisen Neuvostoliiton alueen maista. Esimerkiksi Valko-Venäjältä ja Georgiasta arvioidaan lähteneen Ukrainaan satoja vierastaistelijoita.
Merkittävä määrä vierastaistelijoista on matkustanut konfliktialueelle länsi-Euroopan maista, mukaan lukien Suomesta. Suomen tapauksessa maan viranomaiset ovat kuitenkin toistaiseksi olleet vaitonaisia aiheesta.
Lähtijöitä on ollut myös kauempaa, kuten Kanadasta, Yhdysvalloista ja Australiasta.
Miksi Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut vierastaistelijat liikkeelle? Tälle ei ole yhtä ainoaa syytä, vaan se on monen osatekijän summa.
Ensiksi, Venäjä näyttäytyy konfliktissa kiistattomana hyökkääjänä, ja Ukraina uhmakasta ja jaloa puolustustaistelua käyvänä osapuolena. Venäjän hyökkäys – ja maan johdon perustelut sille – ovat aiheuttaneet merkittävää järkytystä ja suuttumusta Euroopassa, konkretisoituen Ukrainalle annettuna taloudellisena, poliittisena ja sotilaallisena tukena. Hyökkäys on myös monin tavoin yhdistänyt länsimaiden rivit Venäjää vastaan.
Näiltä osin vierastaistelijaliikkuvuus vaikuttaa perustuvan suurelta osin haluun puolustaa Ukrainaa sekä solidaarisuuteen ja jaettuun identiteettiin – jonka taustalla on yhteiseksi mielletty eurooppalaisuus tai länsimaisuus – hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden ukrainalaisten kanssa.
Toiseksi, Ukraina on itse ilmaissut aktiivisesti sekä viestinyt halustaan ottaa vastaan – etenkin sotilaallista koulutusta tai taistelukokemusta – omaavia vierastaistelijoita sekä pyrkinyt aktiivisesti rekrytoimaan näitä. Tämä tarkoittaa, että konfliktialueelle saapuneilla vierastaistelijoilla on suurempi todennäköisyys osallistua taisteluihin kuin konfliktialueella, jossa osapuolet suhtautuvat vierastaistelijoihin epäilevästi tai torjuvasti.
Kolmanneksi, maahan kohdistunutta liikkuvuutta on myös osaltaan kiihdyttänyt vierastaistelijoiden osallistuminen taisteluihin Ukrainassa 2014–2019. Tänä aikana maassa on arvioitu sotineen jopa 17 000 vierastaistelijaa. Monet konfliktiin aiemmin osallistuneet vierastaistelijaveteraanit ovat olleet aktiivisia rekrytointiverkostoissa, joissa Ukrainaan lähtemistä on harkittu ja valmisteltu.
Neljänneksi, Ukraina näyttäytyy – ainakin toistaiseksi – konfliktin menestyvämpänä osapuolena altavastaajan asemastaan huolimatta. Venäjän kannalta sen hyökkäyksen alkuhetket ovat sujuneet odotettua merkittävästi heikommin. Ukrainalle ”voittoisan” imagon ylläpitäminen on keskeisen tärkeää vetovoimaisuuden ylläpitämiseksi. Konfliktidynamiikka ja sen kehittyminen vaikuttaakin usein keskeisesti vierastaistelijaliikkuvuuteen.
Viidenneksi, monet vierastaistelijoiden alkuperämaista ovat suhtautuneet suopeasti tai vähintään neutraalisti kansalaisiinsa, jotka ovat osoittaneet halua matkustaa konfliktialueelle. Konfliktin alkuhetkinä muutamissa länsi-Euroopan maissa – kuten Tanskassa ja Isossa-Britanniassa – esitettiin jopa liikkuvuutta tukevia tai rohkaisevia kannanottoja.
Vasta maaliskuun lopulla Euroopassa on alkanut esiintyä laajempaa huolestuneisuutta ilmiöstä. Muun muassa Belgia, Ranska, Saksa, Alankomaat ja Espanja ovat äskettäin ilmaisseet huolensa Ukrainaan kohdistuvasta liikkuvuudesta.
Helppo matka sotaan
Kuudenneksi, konfliktialueelle on verrattain helppoa ja halpaa matkustaa, varsinkin Euroopan alueelta. Myös kauempaa tuleville Puola ja Unkari ovat toimineet keskeisinä valtaväylinä konfliktialueelle. Tällainen elementti on ollut keskeinen aiemmissa laajoissa vierastaistelijaliikkuvuuksissa. Esimerkiksi Afganistaniin pääsi vaivattomasti 1980-luvulla Pakistanin kautta, sekä Syyriaan ja Irakiin 2010-luvulla Turkin kautta.
Ja viimeiseksi, konfliktin saama kansainvälinen huomio on ollut merkittävää ja siitä on saatavilla huomattava määrä sisältöä eri sosiaalisissa medioissa. Myös huumorilla on ollut tässä osansa. Venäjän heikkoa sotamenestystä on korostettu ja pilkattu erilaisilla meemeillä. Saatavissa oleva tieto ja humoristinen sisältö vetävät puoleensa vierastaistelemisesta kiinnostuneita, ja tilannekuvan – vaikkakin monissa tapauksissa vääristyneen, yksinkertaistavan tai yksinkertaisesti väärän – luominen on usein ennakkoedellytys lähtöpäätökselle.
Toinen keskeinen epäselvyys vierastaistelijaliikkuvuuteen kytkeytyvästä tilannekuvasta on konfliktialueelle pyrkineiden vierastaistelijoiden asema varsinaisissa taisteluissa ja mahdolliset vaikutukset konfliktin kehittymiseen jatkossa. Yleisesti tässä yhteydessä on hyvä huomioida, että vierastaistelijat ovat usein pieni vähemmistö taistelijoiden keskuudessa, ja heidän vaikutuksensa konflikteihin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta rajallinen.
Ukrainan tapauksessa onkin hyvä huomioida, että valtaosa konfliktialueelle suuntautuneesta liikkuvuudesta ei ole vierastaistelijoita tai palkkasotilaita, vaan ulkomailla asuneita ukrainalaisia jotka ovat palanneet puolustamaan maata Venäjän hyökkäykseltä.
Silti maahan kohdistunut liikkuvuus luo merkittävän haasteen Ukrainalle. Maa on muodostanut vierastaistelijoille erillisen kansainvälisen muukalaislegioonan, joka on osa laajempaa Ukrainan territorion puolustusvoimia – joka itsessään koostuu Ukrainan asevoimien reservistä. Halukkaiden integroiminen osaksi laajempia yksiköitä ja taistelukokemusta haluavien odotusten täyttäminen on osoittautunut haastavaksi.
Todellisuus ja odotukset
Kuten laajemmissa liikkuvuuksissa yleensä, monien konfliktialueelle matkanneiden odotukset ja toiveet eivät ole täyttyneet. Osa on huomannut, että heidän muodostamansa tilannekuva konfliktista ei ole vastannut todellisuutta, ja he ovat palanneet nopeasti – ja usein pettyneinä – alkuperämaihinsa. Osalla puolestaan ei ole ollut tarvittavia taitoja, koulutusta tai kokemusta, ja heidän vierastaistelijahakemuksensa on hylätty Ukrainassa. Näiltäkin osin paluuta vaikuttaa usein värittäneen pettymys ja täyttämättömät odotukset.
Niiden osalta, joilla on ollut tarvittavat taidot ja sopiva tausta – sotilaallista koulutusta, taistelukokemusta ja kielitaitoa – polku vierastaistelijaksi on kuitenkin auennut. Osaa lähteneistä on myös koulutettu – myös muiden vierastaistelijoiden toimesta – ennen taisteluihin osallistumista. Silti jotkut sotilaallista koulutusta – tai jopa taistelukokemusta – omanneet ovat joutuneet käännytetyiksi. Osa puolestaan on pettynyt rooliinsa Ukrainassa – syystä tai toisesta – ja palannut.
Vierastaistelijoiden erillisiä kohtaloita selittää osaltaan konfliktialueelle pyrkineiden laaja demografia. Heillä ei ole yhdenlaista profiilia, vaan monenlaisia taustoja ja motiiveja. Osaa voidaan sanoa niin kutsutuiksi sotaturisteiksi, jotka lähtevät konfliktialueelle tarkoituksenaan poseerata konfliktialueella sotilaallisessa varustuksessa ja rehennellä siitä sosiaalisessa mediassa (sotaturismin ilmiö on tuttu muun muassa Afganistanista ja Syyriasta).
Osalla auttamisen palo on aito ja intensiivinen, mutta rajallinen kyky hahmottaa tilannetta tai omien taitojen riittävyyttä on lopulta johtanut pettymykseen kun heidän soveltuvuuttaan on arvioitu Ukrainassa.
Osa puolestaan on täyttänyt Ukrainan heille asettamat vaatimukset ja päätyneet taistelijoiksi, kouluttajiksi tai koulutukseen ennen taisteluihin osallistumista.
Äärioikeiston kytky
Konfliktialueelle pyrkineiden keskuudessa tiedetään olevan myös huolestuttavia elementtejä, kuten organisoitunutta rikollisuutta edustavia, ääriliikehdinnästä kiinnostuneita ja siihen osallistuneita, herättäen kysymyksiä ja huolta liikkuvuuden mahdollisista heijastevaikutuksista – turvallisuuspoliittisista uhkista ja riskeistä – vierastaistelijoiden alkuperämaissa.
Keskeisin huomiota saaneista riskeistä kytkeytyy ääriliikehdintään. Tässä merkittävänä analyyttisenä myllynkivenä keskustelussa on ollut vierastaistelijailmiön aiempi käsittely valtaosin jihadistisen liikehdinnän viitekehyksessä, jossa ilmiö kytkeytyy keskeisesti väkivaltaiseen ekstremismiin ja kansainväliseen terrorismiin.
Ukrainan osalta ääriliikehdintään liittyvät huolet kytkeytyvät jihadismin sijasta äärioikeistoon. Maassa tiedetään taistelleen – etenkin 2014–2019 – useita äärioikeistolaisia tai äärioikeistolaisista maailmankatsomuksista vaikutteita ottaneita toimijoita, joista tunnetuin lienee Azovin pataljoona. Huoli on, että tällaiset toimijat vetävät puoleensa ääriliikehdinnästä kiinnostuneita tai liikehdintään osallistuvia. Tai vastaavasti, että tällaiset toimijat pyrkivät radikalisoimaan konfliktialueelle muista syistä matkanneita.
Suomen yhteydessä suojelupoliisi on arvioinut, että äärioikeistolaisilla toimijoilla on kiinnostusta hankkia taistelukokemusta Ukrainasta. Näiltä osin Suomi lienee enemmän sääntö kuin poikkeus länsi-Euroopan maiden yhteydessä.
Toistaiseksi äärioikeistolaisten toimijoiden kyky vetää puoleensa vierastaistelijoita Euroopasta on kuitenkin osoittautunut erittäin rajalliseksi. Esimerkiksi Azovin pataljoonan nykyisen muodon, Azovin rykmentin, arvioidaan vetäneen puoleensa enintään vain muutamia kymmeniä vierastaistelijoita. Konfliktin kokonaiskuvassa ääriliikehdinnän ja väkivaltaisen ekstremismin yhteys vaikuttaakin marginaaliselta.
Toisaalta on tärkeä huomioida että tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa, etenkin sodan usvan läpi. Vaikka aiemmissa vierastaistelijaliikkuvuuksissa valtaosa konfliktialueelta palanneista ei ole muodostanut uhkaa mailleen, ilmiön historia on myös täynnä ennakoimattomia ja tarkoittamattomia seurauksia, jotka voivat heijastua paikalliseen ja alueelliseen turvallisuuteen monin eri tavoin.
Varautuminen kannattaa
Vaikka Ukrainan tapauksessa ei toistaiseksi ole syytä odottaa pahinta, on liian aikaista luoda kattavaa tilannekuvaa mahdollisista tulevista heijastevaikutuksista tai niiden puutteesta. Konfliktissa on kuitenkin läsnä useita riskitekijöitä, jotka voivat kehittää sitä huolestuttaviin suuntiin jatkossa.
Ensimmäinen kytkeytyy Ukrainan pyrkimyksiin hallinnoida liikkuvuutta. Vaikka etenkin lyhyellä aikavälillä tämä laskee liikkuvuuteen kohdistuvia riskejä, se luo suuren joukon konfliktialueelle saapuneita ja siellä pettyneitä potentiaalisia vierastaistelijoita. Mikäli Ukrainan kyky kontrolloida tilannetta heikkenee – esimerkiksi heikomman sotamenestyksen myötä – voi konfliktialueelle nousta itsenäisesti toimivia ryhmiä jotka pyrkivät rekrytoimaan tästä joukosta.
Toinen kytkeytyy konfliktialueella vaikuttaviin ekstremistisiin toimijoihin. Konfliktin pitkittyessä on todennäköistä, että nämä pyrkivät radikalisoimaan muista syistä Ukrainaan saapuneita vierastaistelijoita. Tämä riski ei ole olemassa pelkästään Ukrainan puolella, vaan myös Venäjän puolella tiedetään sotivan ajatusmaailmaltaan ekstremistisiä vierastaistelijoita.
Kolmas kytkeytyy siihen, että konfliktiin osallistuu paljon henkilöitä, jotka tulevat saamaan taistelukokemusta. Tällainen kokemus voi monen kohdalla vaikuttaa fyysiseen ja henkiseen terveyteen. Osalla kokemukset voivat johtaa madaltuneeseen kynnykseen käyttää fyysistä väkivaltaa alkuperämaissaan. Osa saattaa palata traumatisoituneina tai muutoin psykologisista ongelmista kärsivinä.
Huolimatta siitä, miten vierastaistelijoiden alkuperämaissa suhtaudutaan Venäjään ja sen hyökkäyssotaan Ukrainassa, nämä ovat riskejä, jotka voivat tulla maiden eteen jatkossa. Siksi niihin varautuminen kannattaa aloittaa ajoissa.
Kirjoittaja on vierastaistelijaliikehdintään, erityisesti jihadismiin erikoistunut tutkija ja jatko-opiskelija.