Paperiliiton UPM-lakko on kestänyt pian kuusi viikkoa. Osapuolten välillä on käyty varovaista tunnustelua, mutta tätä kirjoittaessa edes varsinaisten neuvottelujen aloittamisesta ei ole mitään tietoa.
Alusta asti on ollut selvää, että kyseessä ei ole normaali työehtokiista. UPM, sen voimakaksikko Björn Wahlroos ja Jussi Pesonen, haluaa viimeistellä sen, mikä sopimustoiminnasta luopuneelta Metsäteollisuus ry:ltä jäi kesken: hajauttaa neuvottelut pieniin osiin ja riisua ammattiliiton vaikutusvallasta. Muut metsäyhtiöt tekevät mieluummin menestyvää bisnestä kuin riitelevät.
UPM on Suomen poliittisin yhtiö. Se ei rajaudu ainoastaan työmarkkinapolitiikkaan, missä yhtiö nyt rymistelee ja ottaa tietoisesti jo tähän mennessä 80–126 miljoonan euron tappiot niskaansa, mikäli OP-ryhmän arvio lakon kustannuksista pitää paikkansa.
Välillisesti UPM:n johto tekee myös politiikkaa sille epämieluisaa Sanna Marinin hallitusta vastaan. Tämä tuli ilmi elokuussa 2020, kun yhtiö ilmoitti sulkevansa Kaipolan paperitehtaan. Pesonen julkaisi tuolloin avoimen kirjeen, jossa syytti asiasta ay-liikkeen lisäksi Suomen sääntelyä ja verotusta.
Suomessa on parinkymmenen vuoden ajan otettu velkaa ja korotettu veroja samanaikaisesti kun rakenteelliset uudistukset ovat jääneet tekemättä, hän jatkoi Ylen Ykkösaamussa, ja uhkaili uusilla sulkemisilla, jos tämä meno jatkuu.
Oulun yliopiston tutkijoiden joulukuussa julkaisemassa vertaisarvioidussa tutkimuksessa todetaan, että yhtiö sulki tehtaan markkinatilanteen takia, mutta kehysti päätöksen tavalla, joka sai Marinin hallituksen näyttämään syylliseltä. Edelliset hallitukset korostivat kilpailukykyä, nykyinen ilmastopolitiikkaa ja tasa-arvoa työmarkkinoilla. Se ei UPM:n herroille sovi.
Tammikuussa Pesonen jatkoi linjallaan. Yksi syy uuden biojalostamon sijoittamiselle Kotkan sijaan Rotterdamiin oli hänen mukaansa ay-liikkeessä. Todellisuudessa Kotkalla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Rotterdam on alan superkeskittymä ja lähellä markkinoita.
Politiikan toimittaja